D'Aplièsen sisarukset ovat suunnittelemassa Papa Saltin muistojuhlaa ja haluaisivat mukaan myös kadonneen sisaruksen, sikäli kun sellainen on edes olemassa. Papa Saltin lakimies Georg Hoffman on nyt tullut Sveitsiin Atlantikseen tapaamaan siellä olevia sisaruksia. Georgella on tärkeätä asiaa, joka liittyy seitsemänteen sisarukseen. Lakimiehellä on mukanaan Papa Saltin tekemä piirros, jossa on koru, jonka nyt kadoksissa oleva sisar on ilmeisesti joskus saanut. Ja jos saadussa osoitteessa asuvalla naisella on piirroksen kaltainen koru, niin siinä olisi vahvistus, että hän olisi etsitty henkilö.
Georg tietää vain että:
- juuri ennen kuin isänne ...meni pois, hän sai tietoja ja pyysi minua ottamaan niistä tarkemmin selvää. Sain selville, missä Mary on syntynyt, mutta minulta ja muilta on mennyt kokonainen vuosi hänen nykyisen olinpaikkansa selvittämiseen.
Georg oli seurannut monia johtolankoja pääsemättä puusta pitkään, mutta tällä kertaa Papa Salt oli ollut aivan varma, että tietolähde oli luotettava. Georgella on tällä hetkellä kova kiire, eikä hän ehdi lähteä jäljitystyöhön, joten se jää sisarusten harteille.
Tieto kertoo, että Mary asuisi nyt Uudessa-Seelannissa, joten sinne pitäisi matkata ensin. CeCe ja Chrissien asuvat Australiassa, joten heidät värvätään ensimmäisinä etsimään Marya. Sanon ensimmäisinä, sillä etsinnät laajenevat lopulta ympäri maailmaa ja muutkin sisarukset joutuvat osallistumaan etsintöihin. Pian käy kuitenkin ilmi ettei kadonnut sisar halua tulla löydetyksi.
Erään päiväkirjan kautta päädymme vuoden 1920 Irlannin West Corkiin. Yhdeksäntoistavuotias Nuala Murphy pesee brittihallintoa vastaan taistelevien miesten paitoja. Miehet ovat IRA:n paikallisprikaatilaisia ja perheen tila oli IRA:n salainen tukikohta.
Nuala ja hänen ystävänsä Florence ovat naisten vapaaehtoisjärjestö *) Cumann na mBanin jäseniä. Vuoden 1920 tietämillä elo Irlannissa on levottomuuksien aikaa. IRA (Irish Republican Army) on irlantilaisten vasemmistonationalistien terroristijärjestö, joka vuodesta 1920 taisteli brittejä vastaan Irlannin itsehallinnon tai itsenäisyyden puolesta.
Sitten Nuala joutuu vastentahtoisesti brittiperheen sodassa vammautuneen pojan hoitajaksi. Samalla avautuu tilaisuus urkkia tietoja hallinnonvastaiseen taisteluun. Näin alkaa Nualan elämä kahdessa tyystin erilaisessa maailmassa.
Pääosa Kadonneen sisaren tapahtumista etenee nykyisyydessä (joka on 2008), jolloin matkustetaan eri maihin ja maanosiin. Nualan mukana eletään 1920-luvun Irlannissa ja vielä eräiden henkilöiden mukana vuosissa 1949 ja 1955.
Kaikki sisarukset ovat enemmän tai vähemmän kirjassa mukana, mutta pääosan saavat Nuala sekä sen naisen perhe, jota epäillään kadonneeksi sisareksi. Mutta, mutta...onko tämä henkilö sitten kuitenkaan se kadonnut sisar? Sitäpä en paljastakaan.
Kuten parissa muussakin sarjan kirjassa, olisin tätäkin tiivistänyt. Normisti mielenkiintoisimmat osiot ovat olleet historiajaksot. Niin nytkin, mutta hieman olisi voinut lyhennellä.
Minusta sarjan kirjat ovat olleet hieman erilaatuisia, joka saattaa johtua kirjailijan sairastamisesta. Esim. Kuun sisarta kirjoittaesssan Riley oli sairas ja kertoi kirjoittaneensa kirjaa osin sairaalassa.
Oma suosikkini on Helmen sisar, joka sijoittuu osin Australiaan, jossa on omaa sukuani. Siispä oli mielenkiintoista lukea maasta, jossa eräs sukuhaarani elää ja on syntynyt, ja jossa olin juuri ennen kirjan lukemista vieraillut.
Joka tapauksessa olen koko sarjan ajan odottanut tätä viimeistä osaa, jota luulin viimeiseksi aina viime kevääseen asti. Silloin näin videon, jossa Riley sanoi, että Kadonneen sisaren tarina oli paisunut niin mittavaksi, että Papa Saltin tarina on kirjoitettava erikseen. Eli tulossa olisi vielä kahdeksas osa. Kun sitten Riley menehtyi kesäkuussa, niin väistämättä tuli mieleen, että olenko lukenut koko sarjan turhaan, selviääkö Papa Saltin salaisuus ikinä. Nythän asia on jo selvinnyt ja kahdeksas osa ilmestyy.
Mikä minua on houkutellut lukemaan näitä tiiliskivikirjoja? Monikin asia. Riley on tehnyt kirjojaan varten kattavan taustatyön ja teoksissa on ollut mielenkiintoista historiaa, jossa on ollut mukana myös oikeita historian henkilöitä. Mm. tässä osassa Michael Collins, joka oli irlantilainen sotilas ja poliitikko, jolla oli merkittävä rooli Irlannin itsenäisyystaistelussa.
(Kirjan lopussa on lähdeluettelo.)
Helmen sisarta varten Riley matkusti Australiaan hankkimaan paikallistietoutta, vaikka kuulema pelkäsi Australian isoja hämähäkkejä. Kirjailija on matkustanut tiedon perään myös Brasilian Rio de Janeiroon, Espanjan Barcelonaan ja Norjan Osloon sekä Kadonnutta sisarta varten Uuteen-Seelantiin ja Norfolkinsaarelle.
Minusta on ollut hyvä idea sijoittaa sisarukset eri puolille maailmaa ja tutustuttaa lukijan ko. maahan /maihin ja niiden historiaan.
Henkilöhahmot ovat mainioita, etenkin sisarukset. He ovat kaikki erilaisia, jopa ihonväriltään. Kadonneessa sisaressa myös Ambrose ja isä O'Brien viehättivät omilla tarinoillaan. (Keitä he ovat? Sanotaan vain, että miehet liittyvät läheisesti etsityn sisaren elämään.)
Teokset ovat selkeitä viihdekirjoja, ja niin ollen osin ennalta-arvattavia, muttei se ole haitannut. Kaikissa osissa on romantiikan lisäksi muitakin elementtejä (mm. historiaa, surua, iloa, yllätyksiä).
Kirjat on kirjoitettu mielenkiintoisesti ja dialogi on sujuvaa. Tosin muutamassa osassa toivoin pientä tekstin tiivistystä. Olen pitänyt myös paikka- ja luontokuvauksista, jotka saavat lukijan matkakuumeen nousemaan. Tällä kertaa ihastuin vielä käymättömään Irlantiin.
Idea tällaiseen kirjasarjaan, jossa sekoitetaan viihdettä ja historiaa sujuvasti, on loistava. Ehkei kovin moni viihdekirjailija olisi kyennyt pitämään lukijoita ympäri maailmaan yhtä innostuneina kuin Riley.
Kadonnut sisar ilmestyi samaan aikaan maailmanlaajuisesti, sillä kirjalija halusi, etteivät salaisuudet pääsisi leviämään ennen aikojaan. Näinköhän viimeinen osa, Atlas, julkaistaan myös yht'aikaa. Onneksi Riley ehti sanella pääosan Atlaksesta ja kertoa juonikulut pojalleen Harrylle. Muussa tapauksessa varmaan joku muu olisi saattanut kirjoittaa Papa Saltista, mutta eihän se olisi tuntunut yhtään samalta.
Rileyn kirjat ovat jatkuvasti varausjonojen kymmenen varatun joukossa. Katsoin huvikseni tämän hetkisen tilanteen. Pikissä (Pirkamaan kirjastot yhteensä) on 1931 varausta. Ja viimeisimmässä varauslistassa on kymmenen varatuimman teoksen joukossa jopa kolme Rileyn kirjaa.
Olen jo aikaisempien teosten kohdalla kehunut kansia, ja hyvä on nytkin (Laura Noponen, paitsi 1. osa Eevaliina Rusanen). Pidän näistä enemmän kuin alkuperäisistä kansista!
Kiitos Lucinda Riley! 💖Maailma on menettänyt hyvän viihdekirjailijan.
P.S. Kirjan tarinassa käydään myös Uuden-Seelannin Queenstownissa, josta ottamani kirjan taustakuva. Uusi-Seelanti on paikka, jonne sydämeni on jäänyt ja jonne vielä joskus haluasin matkustaa.
P.P.S. *) Cumann na mBan on irlantilainen tasavallan naisten puolisotilaallinen järjestö, joka muodostettiin Dublinissa 2.4.1914.
Tarinassa mainitut mustaruskeat eli Black and Tans oli nimitys vapaaehtoisille apupoliiseille, joita britit värväsivät Irlannin itsenäisyyssodan aikana Irlannin kuninkaallisten poliisivoimien avuksi taistelemaan varsinkin IRA:n iskuja vastaan.
(Lähde: Wikipedia)
Tulossa: Oliivipuu ilm. lokakuussa 2021
Kommentit
Lähetä kommentti