Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä - kauno - esikoisteos

Kyllä minä tiesin, että Elsa suunnitteli jotakin minun pääni menoksi, vaikken osannut uumoilla, mitä oli tulossa. (...) Sinä menet palvelukseen. 

Helena Steen (pseud.): Paikka hyvässä perheessä, 351 s. - ilm. 2021 - lähihistoria - kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy - Minerva Kustannus Oy *********ennakkokappale kustantajalta

Kirjabloggaajien naistenviikkohaasteen päivä 3/7. Naiskirjailija ja pääosassa Anni. Huomenna tositarina. 

Tarinan päähenkilö on varakkaan karjalaisperheen tytär, Anni Tikka. Äiti oli kuollut ja täti oli rientänyt kahdeksan vuotta sitten veljensä avuksi Annia kasvattamaan. Elsa oli jättänyt opettajanpaikkansa ja palasi lapsuudenkotiinsa. Elsa ei ole mikään mukava täti, vaan tiukka ja kylmä. Täti marmattaa ja haukkuu jopa äitiä. Kaikki, mitä äiti oli tehnyt, oli Elsasta turhaa. Koruompelu ja pianonpimputus ovat ajanhukkaa eikä romaaneja saa lukea päivisin. Sitten Annin päänmenoksi keksitään jotain uutta:

- Elsa, isän vanhin sisar ja kasvattiäitini, istui pellavaliinalla peitetyn kahvipöydän ääressä äidin valkean kaluston tuolilla, joka näytti liian hontelolta hänen rotevan ruhonsa alla. (...) "Sinä menet palvelukseen." Jähmetyin kynnykselle.

Elsa ja ruustinna olivat järjestäneet Annille palveluspaikan Englannista. Pesti oli tavallaan kosto kolmesta asiasta. Ensinnäkin Anni oli reputtanut ylioppilaskokeiden matematiikassa, eikä pääsisi ylioppilaaksi samaan aikaan kuin Eva-serkku. Toiseksi, neitokainen oli viimeisellä Viipurin-matkallaan mennyt laitattamaan hiuksiinsa kestolaineita. Elsalla oli ollut jo sulattelemista siinä, että Anni leikkautti hiuksensa lyhyeksi ja osti huulipuikon, kulmakynän ja ihojauheen, joita myös käyttää.

Kolmas ja pahin asia oli se, että Anni oli yllätetty juhannuksena nuorisoseuran talon takaa suutelemasta Mullin Jaskaa. Ai, ai, väärä mies, sillä Elsa toivoo Annista emäntää naapurin hörökorvaiselle Taavetille.

- Minä olen kylän komeimman talon ainoa tytär, Jaska pelkkä renkipoika.

Mutta, ei auta vastaaan pullikoiminen, Annin on lähdettävä sisäköksi Devoniin. Palveluspaikka tulisi olemaan Exeterissä, Brownien talossa. 

Laivalla Anni joutuu nukkumaan yönsä neljän hengen hytissä. Neiti Järvinen on hiljaista sorttia, mutta kaksi vanhempaa naista pulisevat muidenkin edestä. Ei siis ihme, että Anni viihtyy päivät kannella lukemassa.

- Vai Hilja Valtosta se neiti täällä lukee niin keskittyneesti.

Viereiseen kansituoliin istahtaa komea hymykuoppaposkinen mies. 

Selviää, että mies on Martti Talvio, joka myy faneria Englantiin. Anni ei kehtaa kertoa Martille piikomisesta, vaan sanoo menevänsä opiskelemaan naisten sisäoppilaitokseen. Martin ansiosta laivamatka sujuu rattoisasti pienestä matkapahoinvoinnista huolimatta. 

Anni ihastuu, jopa rakastuu, mutta pariskunnan tiet erovat Kings Crossin juna-asemalla. Martti pyytää osoitetta, jota Anni ei vielä tiedä. Martti antaa kuitenkin omansa ja pyytää kirjoittamaan.

Brownien talo on komea ja valkeaksi rapattu. Jos Äni, kuten rouvan Brown Annia kutsuu, oli jotain helppoa tarjoiluhommaa odottanut, niin nyt kyllä pettyi raskaasti. Anni on talon ainoa palvelija, äkäisen keittäjän lisäksi, ja toimenkuvaan kuuluu kuuraamista, siistimistä, parsimista tarjoilemista, vieraiden vastanottamista, ja ties vielä mitä. 

Komento on kova, ja palvelijalle osoitetaan paikkansa. Kylpyhuonetta ei saa käyttää, vaan on peseydyttävä huonen pienen pesualtaan äärellä ja käytettävä ulkohuussia. Vuode on kova ja peitto ohut. 

Ei kulu aikaakaan, kun Anni tuntee olevansa petetty. Englannissa ei ole sellaista mitä hän oli odottanut. Työ tuntuu orjan hommalta. Vapaata kuuluisi olla yksi iltapäivä viikossa ja joka toinen sunnuntai. Kuuluisi olla, niin, muttei aina ole. Usein Anni vaipuu kaidalle vuoteelleen ylen väsyneenä, mutta aina pitää vähän aikaa jaksaa kirjoittaa päiväkirjaa.

- Kirja on paksu, vihreäkantinen ja napakka. Sain sen Aina-tädiltä viime jouluna lahjaksi. Hän halusi minun ryhtyvän päiväkirjan pitoon, koska on kirjeideni perusteella saanut päähänsä, että olen hyvä kirjoittamaan.

Lisäksi pukeutumistakin kritisoidaan: Anni oli ostanut Suomesta silkkisiä alusvaatteita niiden käytännöllisyyden takia - kuivuvat nopeasti. Keittäjä oli kuitenkin sitä mieltä, ettei piialla saisi olla noin hienoja hepeneitä. Ja muutenkin Anni kuulema pukeutuu liian hienosti, eikä ehostaminenkaan ollut suotavaa. Voi elämän kevät. 

Elämää helpottaa naapurin kuusitoistavuotias Doti-piika, josta tulee ystävä ja jolta saa kaikenlaisia vinkkejä. 

Mutta, eipä taida elo ja olo rouva Brownillakaan olla auvoista. Rouva lähes asuu puutarhaansa kuoputtamassa. Ja Anni on usein kuullut herrasväen riitelyä suljettujen ovien takaa. Herra Brown puolestaan on turhan kiinnostunut Annista.

Anni kirjoittaa kotiin ja toivoo päävänsä pois, mutta eihän se mallaa. Elämä onneksi hieman helpottaa kun Anni pääsee Lontooseen rouva Brownin perheen taloon. Siellä on paljon palvelusväkeä, ja jokainen hoitaa vain oman ruutunsa. Annilla on hieman sopeutumisvaikeuksia, mikä hänen roolinsa on?

Ja mitä sitten tapahtuu kun Anni kohtaa sattumalta Martin, jota ei ole voinut unohtaa?

Mukava kurkistus 1930-luvun Englantiin, sen tapohin ja luokkayhteiskuntaan. Eniten pidinkin tarinan palvelija-isäntäperhekuvauksista. Tuohon aikaan ei palvelusväellä liiemmin ollut oikeuksia eikä vastaan kannattanut sanoa, jottei saanut potkuja. 

Devonin maisemakuvauksia kaipasin lisää ja Annin askareiden yksityiskohtaisia kuvauksia on aivan liikaa.

Anni on henkilönä herttainen, ehkä liiankin kun suostuu herrasväen pompoteltavaksi. Toisaalta, tuolloin ei tainnut olla varaa valittaa. Tarina etenee leppoisasti, teksti on sujuvaa ja paikoin humoristista eikä romantiikkaa ei ole unohdettu. Vaikka kirjallisuuslajille tyypillisesti arvasin lopputuloksen, niin kirja on silti ihan viihdyttävä ja sopii etenkin näin kesäiseen aikaan vaikka mökkilukemiseksi.  

Tyyninä päivinä linnut pitävät kovaa konserttia, tänään tuuli hulmuaa talon edessä niin voimakkaana, että siinä melkein tuntee meren tuoksun.

++++++++

Kirjailija, filosofian maisteri, kotiäiti

Helena Steen (pseud), synt.? , kotoisin Lahdesta. Kirjailija asuu Devonissa, jossa remontoi 1930-luvun taloaan. Lisäksi Steen rakastaa kirjoja ja vanhoja esineitä. 

********

Ilmestyneet teokset:

Paikka hyvässä perheessä 2021

.................

Kirjabloggaajien naistenviikkohaastetta emännöi tänäkin vuonna Tuija: Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Myös tänään on monta nimipäiväsankaritarta: Margareta, Margareeeta, Maarit, Reetta, Reeta, Marketta, Maaret, Margit, Greta, Gretel, Margita, Marit ja Meja. Onnittelut kaikille!🌷

Margareta on kansainvälinen naisten etunimi. Suomalaisessa almanakassa nimi on ollut vuodesta 1908 lähtien Margareeta. Nimestä on useita muunnelmia, joista suurimmalla osalla on nimipäivä tänään, mutta esim. Riitan nimipäivä on 1. helmikuuta. 

Margareta ja sen muunnelmat ovat lähtöisin kreikan kielen helmeä tarkoittavasta sanasta. Vuoden 2019 loppuun mennessä Suomessa on rekisteröity 21 850 nimen saanutta naista.

Viikon edelliset päivitykset:

1/7 Tiina Martikaisen kaksi dekkaria: Surman polku ja Pahan kintereillä

2/7 Torey Hayden: Satutettu lapsi

Linkit viime vuoden kirjoihin: Naistenviikko 2020