Anne Pennanen: Pako päihdehelvetistä, huostaanotetun lapsen raju selviytymistarina - tositarina

 

"Hei, olen Jenna, päihdevanhempien lapsi!" (...) "Hei, olen Jenna, kokenut seksuaalista ja henkistä väkivaltaa ja olen raiskauksen uhri." (...) "Olen Jenna, viiden lapsen äiti. Kaikki lapseni on huostaanotettu."

Anne Pennanen: Pako päihdehelvetistä, huostaanotetun lapsen raju selviytymistarina, 230 s. + 8 valokuvasivua - ilm. 2021 - kansi: Perttu Lämsä - Into Kustannus Oy ******* kirjaston kirja

Kirjabloggaajien naistenviikkohaaste 4/7. Päähenkilö Jennan nimipäivä & naiskirjailija. 

Huomisen kirjaa en ole vielä päättänyt. Vuorossa ehkä dekkari

Alkusanoista: Tämä dokumenttikirja sai alkunsa vuonna 2018, jolloin Anne Pennanen sai Jennalta sähköpostin, jonka sisältö jäi kalvamaan mieltä. Jenna olisi halunnut kertoa tarinansa siinä lehdessä, jossa kirjailija on töissä. Tapaamisen jälkeen Pennanen oli sitä mieltä, että tarina ansaitsee enemmän kuin aukeaman tai kaksi lehdessä. Se ansaitsee oman kirjan. 

Kirja jakautuu 23 osaan, jossa Jenna kertoo tarinaansa kronologisesti alkaen vuodesta 1982, jolloin isoveli Juhani syntyi. Äiti oli tuolloin kuusitoistavuotias. 

Jennan kummankin vanhemman lähtokohdat olivat surkeat, joten ei ihme, että he olivat ajautuneet väärille teille. Jennan äiti aloitti tupakoinnin ja juomisen Jennan syntymän aikoihin, vuonna 1985. Isä oli jo tuolloin päihderiippuvainen. Vanhemmat erosivat ja isoveli Juhani piti huolta kolme vuotta nuoremmasta pikkusiskostaan, joka tuolloin oli alle neljän. 

Kirjassa kerrotaan Jennan elämästä: päihderiippuvuuksista, kaltoinkohtelusta, nuorisokodeista, sijaisvanhemmista, hatkoista, toiveista ja suurista pettymyksistä. Luvuissa on mukana myös lastenkodin työntekijöiden kuvauksia Jennasta sekä lääkärinlausuntoja ja psykoterapeutin arvioita. Sekä Jennan saamia kirjeitä toisilta Pokon (Pohjolakodin) asukeilta.  

 

Pohjolakoti on tarkoitettu haasteellisesti oireileville nuorille: mm. koulupoissaolot, päihteet, rikokset ja karkailu.

Yksityisessä Pohjolakodissa asuminen oli rankkaa, sillä silloin siellä käytettiin kyseenalaisia metodeja, joista on tehty monia kanteluita. *)Toiminnassa oli useita lapsiin kohdistuvia laittomia, mielivaltaisia, alistavia ja nöyryyttäviä käytäntöjä. Tämä käy ilmi apulaisoikeusasiamies Maija Kaslinin teettämästä tarkastusraportista. Pohjolakoti kiisti tuolloin kaikki väitteet, mutta tehosti ja korjasi sisäistä toimintaansa. Maaliskuussa 2020 Valvira ja aluehallintovirasto: Pohjolakodin toimintavoissa ei ole enää ongelmia.

Lukuosien jälkeen on vielä epilogi ja neljä liitettä: 

1) Jennan äidin valituskirje Turun lastensuojeluun kesällä 1989. Samassa yhteydessä kirjailija haastattelee Merjaa, kysyen mm. Miltä tuntui, kun oma tytär on noin nuori (14-15 -v.) ja harrastaa seksiä sinun kotonasi? 

2) Sijaisvanhempien kertomaa vuonna 2020.

3) Opioidiriippuvuus ja päihdehoito pähkinänkuoressa.

4) *) Pohjolakoti suurennuslasin alla. 

Hurja tarina, josta käy myös ilmi kuinka tärkeä ihminen oma äiti on Jennalle, vaikka käyttäytyisi miten. Äiti salli Jennan alkoholin käytön ja äiti ja tytär kävivät ravintoloissa Jennan ollessa vasta 14-15 -vuotias. Äiti osti ja tarjosi alkoholia Jennalle. Äidin ystävä tutustutti ensimmäisenä huumeisiin ja äidin ystävä raiskasi. 

Noin kymmenen vanhana Jenna jo poltti, oli ottanut ensimmäisen känninsä ja kokeillut huumeita. 

Kaksivuotiaana Jenna sijoitettiin lastenkotiin ja muutamaa vuotta myöhemmin otettiin huostaan. Jenna sai hyvän sijaisperheen, jossa asui kahdeksan vuotta. Sitten sijaisvanhemmat eivät enää jaksaneet ja Jenna joutui kasvatuslaitokseen ja viimeisimmäksi Pohjolakotiin, jossa asui täysi-ikäiseksi asti. Tosin Jenna hatkasi (karkasi) paljon ja oleili mm äitinsä luona pitkiä aikoja. 17-vuotiaana Jenna sai peruskoulun päättötodistuksen hyvällä keskiarvolla, 8,7.

Päästyään Pokosta pois Jennan alkoi käyttää enemmän alkoholia ja huumeita. Ensimmäinen lapsi syntyi, mutta parisuhde katkesi. Sitten Jenna tapasi Mikaelin ja rakastui. Mies oli kovien huumeiden käyttäjä. Pariskunta sai neljä lasta. Kaikki viisi lasta on ollut huostaanotettuina. 

Jossain vaiheessa Jenna ja Mikael päättivät hakeutua korvaushoitoihin ja saada lapsensa takaisin kotiin. Nyt Jenna on ollut seitsemän vuotta päihteetön ja kaksi nuorinta lasta pääsi kotiin jouluna 2020. Toiveena on saada vielä joskus kolme vanhintakin kotiin.

Kirjaa kirjoitettaessa Jenna kouluttautui samaan aikaan kokemusasiantuntijaksi ja tähtäsi mielenterveys- ja päihdepuolen lähihoitajaksi. 

Prologissa Jenna toivoo, että kirja antaisi voimaa ja toivoa sekä päihderiippuvaisille että heidän läheisilleen ja työ ymmärrystä alan ammattilaisille ja opiskelijoille.

Jennan kiitoksista: Haluan kiittää myös sijaisvanhempiani kaikesta mitä he ovat eteeni tehneet ja ovat silti yhä rinnallani. He ovat minulle oikeasti äiti ja isä. Haluan kiittää lapsiani, koska ilman heitä en olisi minä - ja tietenkin aviomiestäni. Kiitän myös äitiäni, ilman häntä ei olisi minuakaan.

+++++++
Kirjailija, toimittaja, mielisairaanhoitaja

Anne Pennanen, synt. 1964

********

Ilmestyneet teokset:

Pako päihdehelvetistä, huostaanotetun lapsen raju selviytymistarina 2021

...............

Kirjabloggaajien naistenviikkohaastetta emännöi tänäkin vuonna Tuija: Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Nimipäiväänsä viettävät tänään: Johanna, Joanna, Jonna, Hanna, Hannele, Jenna, Jenni ja Jenny. Onnittelut!🥀

Johanna kuuluu perinteisiin suomalaisiin etunimiin. Se on Johanneksen sisarnimi. Johanna on tullut suomalaiseen almanakkaan vuonna 1705 ja nykyisellä päivällään eli 21.7. se on ollut vuodesta 1755 lähtien. Johannasta on useita muunelmia (kts. yllä). 

Suomessa 1900-luvun alussa pidettyjen väestötilastojen mukaan Johanna on kolmanneksi suosituin naistennimi. Suomessa on vuoden 2019 loppuun mennessä ollut kaikkiaan 148 649 Johanna-nimistä naista sekä noin 30 samannimistä miestä. 

Naistenviikkohaasteen kirjat 1/7: Tiina Martikaisen kaksi dekkaria: Surmanpolku ja Pahan kintereillä

2/7: Torey Hayden: Satutettu lapsi

3/7: Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä

Viime vuoden naistenviikon kirjalinkit: Naistenviikko 2020