Poika olisi halunnut isän halaavan häntä. Hän on kuin pikkulapsi, joka tehnyt jotain tuhmaa mutta hän tietää, että tilanne on oikeasti pahempi, paljon pahempi. Tällä kertaa hän on tyrinyt toden teolla.
Naistenviikkohaaste 5/7. Päähenkilö on nainen, Elena.
Huomenna vuorossa sukutarina.
Nimipäiviään viettävät tänään: Magdalena, Madeleine, Malena, Matleena, Malin, Leeni, Lenita, Lena ja Leena. Onnittelut! 🌻
Ensimmäinen osa jäi jännittävään paikkaan. Purppuraverkon prologi avaa hieman mistä on kyse. Vaikka toisesta osasta nyt puhutaan, niin en aio paljastaa noita tapahtumia.
Poliisiryhmä: Ángel Zárate, joka oli lähtenyt Carabanchelin poliisiasemalta vasta pari kuukautta aiemmin. Chesca ja Orduño vastaavat kenttätyöstä. Rauhallinen Orduño tasoittaa äkkipikaista Cheskaa. Lisäksi Buendía sekä taitava hakkeri, hurmaava yli kuusikymppinen Mariajo. Koko joukkiota johtaa poliisipäällikkö Manuel Rentero, operatiivinen apulaisjohtaja ja Espanjan poliisivoimien numero kakkonen.
Pääosassa jatkaa viisikymppinen rikosetsivä Elena Blanco, joka on Tapausanalyysiryhmän (TAR) päällikkö ja työssään tinkemätön. TAR:a pidetään koko Espanjan poliisin eliittinä.
Edellisessä osassa Elena hoiti kyllä mallikkaasti työnsä, mutta vapaallaan eli kovin railakasta elämää: harrasti yhden yön suhteita, joi grappaa ja poltti marisätkiä. Käytökselle on ollut syynsä, sillä Elenan pikkupoika oli kaapattu kahdeksan vuotta sitten, eikä Elena suostu luovuttamaan, vaan uskoo saavansa poikansa vielä takaisin. Tapaus on jo maksanut Elenan avioliiton ja jäljellä on enää uppotuminen työhön.
Nyt Elena on kuitenkin hieman rauhoittunut, sillä käsillä oleva tärkeä työtehtävä vie kaiken ajan ja tarmon. Niin työ, sitähän Elenan ei tarvitsisi lainkaan tehdä, sillä hän on todella rikas sekä isänsä että äitinsä puolelta. Suvut ovat eläneet yltäkylläisyydessä jo vuosisatoja. On pankkiosuuksia, osakkeita ja maarahoilla on ostettu kaupunkiasuntoja. Elena ei koskaan nosta tuottoja, vaan rahat menevät automaattisesti kiertoon. Mutta saattaahan rahasta olla joskus hyötyä, vaikkei se välttämättä tee elämästä onnellista. Sen Elena on saanut viime vuosina huomata.
Tarina alkaa:
Ryhmä on kokoontunut yhteen. Erästä operaatiota on suunniteltu monta viikkoa, ja koko sen ajan ryhmä on odottanut, että Mariajo, taitava hakkeri, ilmoittaisi sen käynnistyneen.
- Onnistui! (...) ...tarkkkailemamme IP-osoitteen yhteys on auki, tapahtuma, kuten he sitä kutsuvat, alkaa viisitoista yli yhdeksän eli meillä on vartti aikaa. Ilmoittakaa muille sillä välin kuin minä varmistan sijainnin.
- Paskiaiset, hän murisee. - Tämänpäiväinen näytös on livemurha.
Nyt poliisit ovat rynnistämässä eräälle Madridin ympäristön parhaimmista asuinalueista, joissa asuvien tulotalo on hyvä.
- Hän sammuttaa näytön vain hetkeä ennen kuin kaksi univormupukuista miestä tunkeutuu huoneeseen ja tönäisee hänet sängylle.
Mariajo jäljittää koneen, jolta lähetys tulee ja ryhmä ryntää helikopteriin. Onko Mariajo löytänyt oikean paikan? Ehtisivätkö he estää murhan?
Tarina kertoo rikollisjärjestö Purppuraverkosta, joka pysyttelee piilossa ja välittää syvässä verkossa väkivaltaista kuvamateriaalia. Mariajo kertoo verkosta:
- Deep Web, syväverkko on varsinainen viemäri. (...) Tunkio, jolle maailman iljettävin saasta päätyy. Täällä on tarjolla huumeita, rahanpesua, asekauppaa, lapsipornoa, varastettua tavaraa ja palkkamurhia.
Purppuraverkolla on omat tehtävänsä. Se mm. myy erilaisia linkkejä sekä välittää laittomia vedonlyöntejä. Mutta mistä lyödään vetoa ja millaisista asioista huutokauppaa käydään?
Tarina etenee ja pidätyksiäkin tehdään. Vangitut ovat vaan kovin lyhytsanaisia. Sitten eteen tulee tilaisuus, joka vaatisi soluttautumista. Peitehenkilö kyllä löydetään, mutta solutustapahtumaan tarvittaisiin rahaa, paljon rahaa, 150 000 euroa ja pomo-Renturo sanoo ettei tipu. Mikä neuvoksi? Rahat saadaan, mutta mistä. Lukijat saattavat arvata.
Kaiken poliisityön ohella ryhmässä ritisee, sillä on epäily, että Elena saattaa käyttää ryhmän resursseja henkilökohtaisiin juttuihin. Muutenkin Elena toimii liian itsenäisesti eikä jaa tietojaan muille. Sitten yksi ryhmän jäsenistä jättää eronpyyntönsä:
- Et saa antaa hänen irtisanoutua. (...)
- En pakota ketään jäämään ryhmään. Jos hän ei halua jatkaa, hän on vapaa lähtemään. (...)
- ... jos hyljeksit työntekijöitä tuolla tavalla, teet pahan virheen.
Elenalla on meneillään elämänsä vaikein ja kiinnostavin tapaus, joka on nyt umpikujassa. Elena ei tiedä miten edetä ja sen sijaan, että turvautuisi kollegoihinsa, hän hätistää heitä pois. Mitä pitäisi tehdä jotta pystyisi pitämään yhteyden ryhmäänsä? Sitä nyt tarvittaisiin.
Aikamoinen dekkari, huh! Jos ensimmäinen osa oli jo liikaa, niin sitten ei kannata lukea tätä. Kirjan aihe teemoinen ja siinä kuvatut tapahtumat ovat väkivaltaisempia ja mielikuvituksellisempia (= ei-mukavia).
Teksti on kuitenkin kirjoitettu hyvin ja tarinat kulkevat. Tällä kertaa on keskitytty vain Purppuraverkkoon, sen toimintaan, sen henkilöihin. Ja Elena Blanco linkkautuu omalla tavallaan myös hyvin tiukasti Purppuraverkkoon. Elenalla on vain yksi pyrkimys: Purppuraverkon toiminnan lopettaminen.
Jännittävä ja toiminnallinen dekkari, jossa on muutama aika raaka kohtaus (puistatus).
Henkilöitä on aika paljon, mutta kirjailija linkkaa heidät taitavasti tekstiin, joten ainakin minulle seuraaminen oli helppoa. Lisäksi nyt kun Verimorsian on luettu, niin päähahmot ovat tuttuja.
Jonkin verran on myös henkilöiden töiden ulkopuolista yksityiselämää. Elenallakin on tapansa rauhoittua.
- Vaikeina päivinä Elena löytää rauhan vain Cher'sissä. Siellä Elena kuuntelee musiikkia tai laulaa itse karaokea, siemailee grappaa ja mietiskelee.
Kirjan loppu on nyt maltillisempi kuin viimeksi, joten katsotaan miten tarina jatkuu.
Vähän hämyä oli kun luin pari kirjaa sitten dekkarin, jossa oli ihan samanlainen alkuasetelma: väkivaltavideo, jonka lähetyspaikkaa poliisit alkavat etsiä.
Kehuin ensimmäisen osan kansikuvan yksinkertaisuutta ja googlatessani huomasin, että alkuperäisen trilogian kannet on tehty yhtenäisiksi: sama värimaailma, ruksi, ympyrä ja kärjellään oleva neliö ja kansiin liittyvät myös kärpäset ja niiden määrä. Olin kovin pettynyt, että suomalaisversiossa oli Purppuraverkkoon tehty erilainen kansi ja kärpästen määräkin on väärä. Tosin joissakin muissakin maissa kansi on vaihdettu.
P.S. Tarinan videoilla näkyy joskus myös henkilö, joka käyttää meksikolaista painijamaskia. Alkoi kiinnostaa millainen se on, joten googlasin. Tässä yksi esimerkki:
Lucha Libre on erityisesti tunnettu painijoiden käyttämistä naamioista, ja monet luchadorit ovat painineeet koko uransa ilman todellisen henkilöllisyyden paljastamista. Naamion menettämistä pidetään Lucha Libressä suurena häpeänä. (Lähde: Wikipedia ja kuva: Superkauppa)+++++++
Kirjailija *)
Carmen Mola (pseud.), synt. 1978 Madridissa. Kirjailijan todellista henkilöllisyyttä ei kukaan tiedä. Kirjailija on halunnut erottaa henkilökohtaisen ja kirjailijaelämänsä toisistaan. Mola ei myöskään anna haastatteluja. Syntymäajan ja paikan löysin netistä.
*) Edit 18.19.2021 Carmen Mola osoittautui kolmeksi mieheksi, kun he kävivät pokkaamassa **)Planeta-kirjallisuuspalkinnon. Carmen Mola = Jorge Diaz, Agustin Martinez ja Antonio Mercero. Hyvin on hämätty kun kerran syntymävuosikin löytyy. Lieneekö se jonkun herroista?
**)Planeta-palkinto on samannimisen kustantamon perustama palkinto, jonka tarkoituksena on etsiä uusia käsikirjoituksia julkaistavaksi.
Uusi romaani on historiallinen trilleri, joka sijoittuu kolera-aikaan ja kertoo sarjamurhaajasta.
*******
Ilmestyneet teokset:
Elena Blanco -trilogia
Verimorsian 2020 - Purppuraverkko 2021
Verimorsianta on myyty lähes 150 000 kappaletta. Sarjasta on tulossa tv-sarja.
Linkki ensimmäiseen osaan: Verimorsian
Tulossa: Kolmas osa (La Nena) on kotimaassaan ilmestynyt 2020. Tätä kirjaa pidetään trilogian parhaimpana.
Linkki ensimmäiseen osaan: Verimorsian
...................
Kirjabloggaajien naistenviikkohaastetta emännöi tänäkin vuonna Tuija: Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Magdalena on länsimaissa yleinen naisen etunimi. Nimi juontuu paikannimestä Magdala ja tarkoittaa sen asukasta. Heprealainen kylännimi Magdala tarkoittaa tornia. Suomessa nimestä on useampia muunnoksia, joista yleisin on Leena, jota tosin voidaan pitää myös Helena-nimen lyhentymänä.
Vuoden 2019 loppuun mennesssä Suomessa on väestörekisteriin merkitty 2217 Magdalenaa ja 58 870 Leena-nimen saanutta naista sekä alle viisi miestä. Leenoista yli puolet on syntynyt 1940 - ja 1950 -luvuilla.
Linkit naistenviikkohaasteen aiempiin kirjoihin:
1/7: Tiina Martikaisen kaksi dekkaria: Surmanpolku ja Pahan kintereillä
2/7: Torey Hayden: Satutettu lapsi
3/7: Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä
4/7: Anne Pennanen: Pako päihdehelvetistä
Viime vuoden naistenviikon kirjalinkit: Naistenviikko 2020
Kommentit
Lähetä kommentti