Tiina Martikainen: Surmanpolku & Pahan kintereillä - lyhyehkösti - dekkari

 

Yksi kirjailija, kaksi dekkaria. Rikosylikonstaapeli Hanna Vainion ja poliisikoira Riinan tutkimukset jatkuvat sarjan kolmannessa ja neljännessä osassa. 

Osallistun näillä kirjoilla kirjabloggaajien naistenviikkohaasteeseen, joka alkaa tänään 18.7.
Kirjailijalla on nimipäivä kyllä naistenviikolla, mutta vasta lauantaina. Dekkareiden päähenkilö on Hanna, jolla on nimipäivä keskiviikkona. 

Partioautossa ei ollut ketään. Ylhäällä rinteessä näkyi liikettä, taskulamppujen valokiilat risteilivät.

Tiina Martikainen; Surmanpolku, 295 s. - ilm. 2019 - 3. osa Hanna Vainio -sarjaan - kannen kuva: Hannele Hänninen  - Myllylahti ********* kirjaston kirja

Sarjan päähenkilö on pikkuisen alle nelikymppinen Hanna Vainio, rikosylikonstaapeli ja poliisikoiraohjaaja Lohjan poliisista. Hanna asuu kuusitoistavuotiaan tyttärensä Miran ja saksanpaimenkoiransa Riinan kanssa. Kuvioissa on mukana myös parin kilometrin päässä asuva vanhempi mies, jonka kanssa Hanna viihtyy. 

Tarina alkaa: Hanna on palaamassa kotiinsa miesystävänsä luota kun näkee tien poskessa tyhjän poliisiauton ja samassa puhelin jo soikin. Esimies, rikoskomisario Veijo Kasurinen ilmoittaa, että Sammatissa pururadalta on löytynyt ruumis. Hannan vapaapäivä loppui siihen. 

Surma on tapahtunut äskettäin, joten Hanna lähtee heti Riinan kanssa haravoimaan metsää. Ruumiin ympäriltä löytyneet jäljet kuitenkin loppuvat kuin seinään. 

Surmatulla eli lämpöpumppufirman omistajalla ei liiemmin ole ollut väkeä ympärillään. Lähisukulaisia on vain vähän. Vaimo on, muttei lapsia ja firmassa on yksi osa-aikainen työntekijä, joka käy asentamassa ja huoltamassa pumppuja. Kellä siis on ollut niin paljon hampaankolossa, että on surmannut yrittäjän? 

Leppoisa dialogi, väkivallaton ja rauhallinen tarinankulku, hyvin kirjoitettu. Yksityiselämää ja ihmissuhdekiemuroita löytyy. Miten naispoliisi pystyy yhdistämään murrosikäisen tytön huoltamisen, miesystävän ja työn? Sitä tässäkin tarinassa pohditaan. Muutaman koiran lenkkittämisen olisin jättänyt kertomatta. Loppuratkaisun arvasin aika pian. 
Poliisikoiran mukaanottaminen sarjaan on hyvä idea, en ole ennen törmännyt. Kirjassa on aika paljon nimettyjä poliiseja (liikaakin), mutta muistamista helpottaa dekkarin alussa oleva henkilöluettelo! Siitä kiitos!

Ken kaipaa mukavaa välipaladekkaria, niin tässä olisi. 

Teosluettelossa myös kaksi nuortenkirjaa.

+++++++
Kirjailija, mm. ent. opettaja, toimittaja ja kirjastonhoitaja
Tiina Martikainen, synt. 1963 Nurmijärvellä ja asuu Sammatissa.

*******
Ilmestyneet teokset:
Hanna Vainio -sarja:
Kasvot pinnan alla 2015 - Jäätyneet kasvot 2016 - Surmanpolku 2019 - Pahan kintereillä 2021

Muita:
Mikä äitiä vaivaa (dokumenttiromaani) 2004 - jatko-osa: Miksi en osaa vain olla 2011 (käsittelee masennusta ja henkistä jaksamista)

Nuortenkirjat: 
Virtuaaliansa (kertoo nettipeliriippuvuudesta) 2006  -  itsenäinen jatko-osa: Petran harha-askel 2007 (kertoo seurustelusta) 2007 

Shamaanitonttujarmon rajat (elämäkerta- ja matkakertomuskirja) 2008 - Tietokirja: Kaksisuuntaisen mielialahäiriän hallintakurssi 2012 -Antologia: Tulipunainen mekko - valon ja varjon tarinoita (11 suomalaisen kirjailijan novelleja) 2018

.........................................

Kroppa on tuotu niin pitkälle kuin autolla pääsee, ja siitä se kannettu tai raahattu perille.

Tiina Martikainen: Pahan kintereillä, 320 s. - ilm. 2021 - 4. osa Hanna Vainio & poliisikoira Riina -sarjaan - Myllylahti ******* kirjaston kirja

Heti tarinan aluksi käy ilmi, että uhri on nuori tyttö. 
- Hanna oli jo vilkaissut nojatuoliin ja otti tukea seinästä. - Voi ei... Hän katsahti miehiin epäröiden ja käänsi katseensa uudelleen uhriin. - Luulen, että tunnen hänet.

Nuoren löytyminen on aina kova pala kaikille, mutta nyt etenkin Hannalle, sillä hänellä on vain hieman vanhempi tytär, nykyään 17-vuotias Mira. Mira opiskelee kokiksi, mutta asuu vielä kotona. Silti äiti on huolissaan, tietysti.

Sammattilaiset vanhemmat murehtivat lastensa puolesta ja nuoret ovat peloissaan. Etenkin uhrin paras ystävä, Aada, joka kertoo että häntä seurataan. Aada saa tukea sekä Hannalta että tämän tyttäreltä Miralta. Poliisilla on kovat paineet saada murhaaja äkkiä kiinni. Onneksi virkavallalla on käytössään tarkkavainuinen Riina-koira, jonka avulla ratkaisut nytkähtävät aina eteenpäin.

Rikosta tutkittaessa eteen tulee toinen uhri, jonka henkilöllisyydellä on linkki nuoreen. Mitä paikkakunnalla mahtaa olla meneillään? 

Olen lukenut sarjasta vain edellisen osan, eli tuon kirjoituksen alussa olevan kirjan. 
Tällä kertaa tarinan aihe on rankempi. Mitäpäs muutakaan kun uhri on nuori tyttö. Hyvin on kirjoitettu myös erään jo vankilassa olevan seksuaalirikoksesta tuomitun mielipiteet, sillä ovat niin kuvottavia (puistatus).

Yksityiselämää on jonkin verran, varsinkin Hannan. Mukava lukea päähenkilöstä, jota ei aina väsytä, jolla ei ole marisevaa puolisoa, eikä alkoholiogelmia. Miesystävä on kovin ymmärtäväinen ja tyttären kanssa yhteiselo sujuu. 

Kuten jo tuossa aiemmin sanoin, on kiva, että Martikainen on keksinyt ottaa toiseksi päähahmoksi poliisikoiran ja tässä osassa lenkittämiset on onneksi jätetty vähemmälle. Riinasta on mukava lukea, etenkin kun saksanpaimenkoirat ovat lähellä sydäntäni. Surmanpolun kuvassa oleva musta sakemanni oli vanhempieni viimeinen koira, Pomo. Ihana koira!

Tarinoiden tapahtumapaikat ovat Lohjalla ja sen ympäristössä. Minulle alue on vierasta, mutta paikkakuntalaisille lukijoille oiva lisä.

Loppujen lopuksi kirjassa ei ole kovin paljon tapahtumia, mutta näillä pärjätään. Itse pidän enemmän hieman nopeatempoisimmista, jännittävimmistä ja monitapahtumaisimmista dekkareista, mutta välillä kaipaan keveämpiäkin dekkareita. Kaikenlaisia dekkareita tarvitaan. Niille on aikansa ja lukijansa. 

Olen lukenut vain nämä kaksi sarjan teosta, mutta hyvin pääsin kärryille, joten kirjat voi minusta lukea myös itsenäisinä teoksina.

Pientä henkilökohtaista komiikkaa sain kirjoja lukiessani kun minulla on Riina-niminen ystävätär ja väistämättä sijoitin hänet joskus koiran paikalle. Anteeksi :D 
Mutta viime vuosina on ollut muotia antaa koirille ihmisen nimi, eikä vain Pepiä, Jekkua, Tessua tai Rekkua. 
Tiesittekö muuten, että nyt (1/2021 tilasto ) suosituimmat koirien kutsumanimet ovat Kennelliiton mukaan Luna, Alma, Helmi ja Sulo.

Extraplussan annan taas alun henkilögalleriasta. Sellaisia voisivat muutkin dekkaristit harrastaa. 

Teosluettelossa myös kaksi nuortenkirjaa.

+++++++
Kirjailija, mm. ent. opettaja, toimittaja ja kirjastonhoitaja
Tiina Martikainen, synt. 1963 Nurmijärvi, asuu Sammatissa

*******
Ilmestyneet teokset:
Hanna Vainio -sarja:
Kasvot pinnan alla 2015 - Jäätyneet kasvot 2016 - Surmanpolku 2019 - Pahan kintereillä 2021

Muita:
Mikä äitiä vaivaa (dokumenttiromaani) 2004 - jatko-osa: Miksi en osaa vain olla 2011 (käsittelee masennusta ja henkistä jaksamista)

Nuortenkirjat: 
Virtuaaliansa (kertoo nettipeliriippuvuudesta) 2006  -  itsenäinen jatko-osa: Petran harha-askel 2007 (kertoo seurustelusta) 2007 

Shamaanitonttujarmon rajat (elämäkerta- ja matkakertomuskirja) 2008 - Tietokirja: Kaksisuuntaisen mielialahäiriän hallintakurssi 2012 -Antologia: Tulipunainen mekko - valon ja varjon tarinoita (11 suomalaisen kirjailijan novelleja) 2018
..............................

Kirjabloggaajien naistenviikkohaastetta emännöi tänäkin vuonna Tuija.


Tänään on Riikan nimipäivä, onnea sankarittarille! 🌹

Riikka on todennäköisesti lyhennelmä Fredrikasta ja muista -riika -loppuisista nimistä (Henriikka, Ulrika). Riikan nimipäivä on suomenkielisessä kalenterissa vanhana Fredrikin päivänä 18.7.
Vuoden 2019 loppuun mennessä Suomessa on ollut 13 905 Riiikka-nimistä naista, joista suurin osa on 1900-luvun loppupuolella syntyneitä. (Lähde: Wikipedia)

P.S. Täksi sunnuntaiksi luvataan nopeasti syntyviä ukkosilmoja ja ukkospuuskia ympäri Suomen. Myrsky on nimetty Riikka-rajuilmaksi, 
(Lähde: Ylen uutiset)


Kommentit

  1. Näihin kirjoihin voisi joskus tutustua. Kiva lisä tosiaan sekä poliisikoira että henkilögalleria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua, ovat vähän erilaisia juuri poliisikoiran takia. Leppoisia.

      Poista

Lähetä kommentti