Torey Hayden: Satutettu lapsi - tositarina

Jessien suurimmat lahjat liittyivät kuitenkin valehteluun. Hän keräsi valheita kuin Tittelintuure kultaa - helposti ja olevan ohjailevasti. Valheisiin liittyi uskottava taustatarina ja perusteellisia yksityiskohtia, ja ne lausuttiin aina silmiin katsoen ja itsevarmasti hymyillen.

Torey Hayden: Satutettu lapsi, 301 s. - suom. ilm. 2020 - tositarina - Lost Child 2019 - suomennos: Seppo Raudaskoski - Otava ******** kirjaston kirja

Kirjabloggaajien naistenpäivähaasteen seuraava kirja on tässä. Naiskirjailija ja pääosassa Jessie-tyttö. Huomenna luvassa hieman kevyempi kirja.

Kirja kertoo tositarinan yhdeksänvuotiaasta Jessiestä, joka oli ollut vanhempiensa vahinkolapsi. Pientä Jessietä hoiti pääosin kahdeksan vuotta vanhempi isosisko, koska vanhemmat eivät kyenneet.

Glan Morfa on ryhmäkoti, jossa on tarkoitus auttaa häiriiintyneitä ja käytöshäiriöisiä lapsia muuttumaan ja kehittymään, sekä antaa lapsille tunne, että heistä välitetään.

Torey Hayden toimi ryhmäkodissa vapaaehtoisena terapeuttina. Hayden saapuu kerran viikossa Glan Morfaan tapaamaan Jessietä.  

Jessie on pienikokoinen ja kaunis yhdeksänvuotias tyttö, joka näytää ikäistään nuoremmalta. Spontaani puhelias tyttö, joka saa välillä raivokohtauksia. Nyt olisi tarkoitus mm. selvittää mitä sellaista Jessien menneisyydessä on tapahtunut, joka on aiheuttanut arvaamattoman käytöksen. 

Huostaanotettujen lasten tausta oli usein hyvin vaikea: rikkinäisiä perheitä, väkivaltaa, päihteitä. Jessien tiedoisssa ei kuitenkaan ollut mitään tällaista. Isä oli kuvataiteilija ja äiti oli töissä supermarketissa. Perheeseen kuului myös kolme vanhempaa lasta 8-, 18-, ja 20-vuotiaat tytöt sekä koira. Jessie oli perheen iltatähti, vahinkolapsi, joka syntyi kun äiti oli jo 46-vuotias. Äiti sairasti masennusta molempien nuorempien lasten syntymän jälkeen.

Jessien vanhempien kasvatusasenne oli salliva ja lapsia kannustettiin varttumaan omaan tahtiinsa. Sisarukset elivät keskenään, vailla vanhempien ohjausta. Jessien ongelmat alkoivat kun hän täytti seitsemän. Tuolloin tyttö sytytti rikkaruohoja palamaan jolloin tuli tuhosi viereisen vajan. Sisällä ollut kaasupullo räjähti ja tuli levisi aiheuttaen massiiviset vahingot. Palon syyn tutkinnoissa selvisi, että tämä palo ei ollut Jessien ensimmäinen roihu. 

Seuraavana vuonna Jessie sytytti keittön verhot riideltyään äitinsä kanssa. Selviää, että Jessiellä on paljon häiriökäyttäytymistä. Tyttö puhkoi reikiä huonekaluihin, heitteli tavaroita seinään, repi vaatteitaan, yritti lyödä, viiltää ja purra läheisiään. Virtsasi sisarensa tai vanhempiensa sänkyyn ja piinasi perheen koiraa säikyttelemällä, lyömällä ja nipistämällä.

Jessien pärjäsi koulussa, mutta valehteli ja yritti ostaa koulukavereita makeisilla ja joskus jopa rahalla. 

Lopulta vanhempien pinna katkesi ja he pyysivät että Jessie otettaisiin pysyvästi huostaan. Jessie oli tuolloin kahdeksanvuotias. 

Tällaisen tapauksen Torey on saanut hoitaakseen. Pyrkimyksenä on, että Jessie pääsisi terapiaan ja jossain vaiheessa takaisin kotiin. Jessie oli läpikäynyt myös useamman sijaisperheen, mutta eihän niistäkään mitään tullut. Ensimmäisessä sijoituspaikassaan tyttö oli ollut vain muutaman tunnin. Muutamien epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen Jessie oli päätynyt Glan Morfan ryhmäkotiin. 

Vietettyään aikaa Jessien seurassa Torey on huomannut kolme pääasiaa. Ensinnäkin tyttö haluaa hallita jokaista tilannetta, usein valehtelulla. Valehtelua on joka tilanteessa: saattaakseen muita hankaluuksiin, välttyäkseen itse hankaluuksilta. Valehtelua kerjätäkseen sääliä, valehtelua ollakseen fiksumpi kuin oli. Valehtelua valehtelemisen ilosta. Nuoresta iästään huolimatta Jessie on loistava manipuloija.

Toiseksi, Jessien käytös tuntui usein seksualisoituneelta ja näin ollen vastenmieliseltä. Toreyn mielestä tämä kertoi seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta sille oli vaikea saada vahvistusta. 

Kolmanneksi, epäsosiaalinen käyttäytyminen, mm. tuhopoltot, murhapuheet. Jessie käyttäytyy koko ajan niin, että saattaa olla vaaraksi itselleen tai muille.

Jessiellä on todettu myös kiintymyssuhdehäiriö, jossa lapsen on vaikea muodostaa soveliaita ja luottamuksellisia suhteita. Niinpä tyttö on todella vaikea arvioitava, etenkin kun tämä puhuu koko ajan palturia tai väistelee:

- Osaatko sanoa kolme sanaa, jotka kuvaavat sitä millaista on olla äitisi kanssa?

Jessien leikkii ja sanoo: " Katso, ne kävelee.

Torey yrittää uudelleen:

(...) En...minä...tiedä.. Siinä on kolme sanaa.

Ja uudelleen:

(...) Minä haluan leikkiä nukeilla.

Haydenilla on aikamoinen urakka Jessien kanssa. Torey käyttää välineinä myös piirtämistä ja käsinukkeja, joista oli suurta apua. Jessie oli hyvä piirtämään, mutta yksi aihe toistui kerta toisensa jälkeen. Mikä merkitys sillä mahtoi olla?

Käsinuket ovat alku tytön menneisyyden selviämiseen ja nukeista tulee Jessielle pakkomielle. Tyttö alkaa pikkuhiljaa kertoa tarinoita nukkejen avulla. Pikkutytön kertomuksista on tietysti osattava erottaa totuus ja mielikuvitus, mutta kerros kerrokselta totuus alkaa paljastua 

Aikamoinen urakka Torey Hayedenilla oli edessään, mutta hän oli vakaasti päättänyt selvittää mistä Jessien käytös johtui. Vaatii aikaa ja järkyttävän paljon kärsivällisyyttä ennen kuin Jessie pikkuhiljaa alkoi avautua ja syyt selvisivät. En paljasta niitä tässä, sillä oli kiintoisaa muodostaa itse omia katsantokantoja ja arvuutella millainen tytön tausta oli. Miten Jessien lopulta kävi? Sekin kirjasta selviää.

Satutettu lapsi kertoo pääosin Jessien tarinan, mutta Torey kirjoittaa myös mm. usalaisen ja brittäisen järjestelmän eroista, hyväntekeväisyysjärjestöjen asemasta, lastensuojelun ongelmista yleistasolla sekä terapian muuttumisesta neljänkymmenen vuoden aikana. 

- Kun saavuin Britanniaan 1980-luvun alkupuolella, totesin yllätyksekseni, että siellä vallitsi aivan erilainen järjestelmä.

Jessie tuntuu puheineen ja tekoineen välillä todella aikuismaiselta. 

- ...minut on riivattu, Minä odotan manaajaa. (... ) Asiat voi olla totta, vaikkei niihin usko. (...) Hyvä että sinä käyt hoitamassa minua. Sinä olet oikea tyyppi manaamaan minusta pirun pois. 

Satutetussa lapsessa minua häiritsi kieliopillisesti eniten Jessien puheesta puuttuvat possessiivisuffikset. Tahallista tai ei, ärsyttävää ainakin. 

- Minä luulen, että minä haluan olla sinun lapsi. Haluan, että sinusta tulee minun äiti. 

Muutenhan teksti on sujuvaa ja kiintoisaa. Tosin muistan, että kun aikoinaan luin nopeampaan tahtiin Toreyn kirjoja, niin tarinoiden samankaltaisuus alkoi puuduttaa. 

Olen tainnut lukea kaikki Haydenin teokset niiden ilmestyessä ja omastakin hyllystä löytyy kahdeksan kirjaa. Muistan, että aikanaan minua häiritsi kaksi asiaa: esim. Sähkökissassa (ilm. 1999) ei kerrottu tarinan olevan fiktiivinen. (Kävin tarkistamassa kirjasta.) Toinen häiritsevä seikka oli ei-kronologinen suomennoksien ilmestymisjärjestys. Ihmettelin eniten Haydenin yksityiselämän tapahtumia. Esim. Haydenin oma lapsi: ensin oli vaikka 10-vuotias ja seuraavassa kirjassa 2-vuotias. Hämmentävää. No mutta, pääasiana olivat kuitenkin hoidettavat lapset ja heidän tarinansa. 

Näissä asiakohdissa Haydenin opettajuus eli luonnoitsija tuli esiin. Muuten on helppolukuinen teos, sillä dialogia on aika paljon. 

Yksityiselämäänsä Torey Hayden ei tässä liiemmin avaa. 

Jos olet lukenut edes yhden kirjailijan kirjan, niin tiedät mitä odottaa. Tarina on ainoastaan erilainen. 

+++++++

Kirjailija, psykologi, erityisopettaja ja tutkija

Torey Hayden (Victoria Lynn Hayden), synt. 1951 Livingston, Montana. Kirjailijja muutti Walesiin vuonna 1980 ja Skotlantiin 1992.

Miten Torey päätyi alalle? "Köyhänä montanlaisena biologianopiskelijana hän hankki osapäivätyötä häiriintyneiden lasten opettajan apulaisena. Hän kiintyi työhönsä lasten parissa ja ryhtyi opiskelemaan psykologiksi. Hän kouluttautui häiriintyneiden lasten erityisopettajaksi. (...) Työ antoi hänelle aineistoa kirjoittamiseen." (Lähde: Auringonkukkametsä-teos)

Hayden on työskennellyt laitoksissa, sairaaloissa ja kouluissa sellaisten lasten parissa, joilla on erityistarpeita.

*******

Ilmestyneet teokset:

Tiikerin lapsi (alkup. 1980, tositarina) 1996 - Toisten lapset 2006 (tositarina, (alkup. 1981) - Häkkipoika 2008  (tositarina, alkup. 1983) - Auringonkukkametsä 1996 (fiktiivinen romaani, alkup. 1984) - Lapsi muiden joukossa 1988 (tositarina)  - Sähkökissa 1999 (fiktiivinen tarina) - Nukkelapsi 2002 ( tositarina) - Pöllöpoika 2003 (fiktiivinen romaani) - Hiljaisuuden lapset 2005 (tositarina) - Aavetyttö 2007 (alkup. 1991, tositarina) - Viattomat 2012 (alkup. 2011 - fiktiivinen romaani) - Satutettu lapsi 2020 (alkup. 2019 - tositarina)

............................

 Kirjabloggaajien naistenviikkohaastetta emännöi tänäkin vuonna Tuija: Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tänään nimipäiväänsä viettävät: Saara, Sari, Sara, Salli, Salla, Sally ja Sarita. Onnittelut heille! 🌺

Saara on etunimi, joka lisättiin Suomen almanakkaan vuonna 1852. Nimi tulee  heprean hienoa rouvaa tai ruhtinatarta merkitsevästä sanasta. Nimi on ollut lähes alkuperäisessä muodossaan käytössä yli 4 000 vuotta ja tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa. Useimmissa maissa kuitenkin muodossa Sara tai Sarah. 1800-luvun lopulta vuoden 2019 loppuun mennessä Saara-nimi on annettu 20 230 suomalaisselle naiselle. Saarasta on olemassa useita muunnelmia, kts. yllä. 

(Lähde: Wikipedia)

1/7.  Linkki haasteen ensimmäiseen päivitykseen 18.7.2021. Kaksi kirjaa Tiina Martikaiselta: Surmanpolku ja Pahan kintereillä

Linkit viime vuoden naistenviikon kirjoihin: Naistenviikko 2020