Lucinda Riley: Enkelipuu - proosa, viihde

Lucinda Riley: Enkelipuu, 608 s. - sukutarina - suom. ilm. 2018 - The Angel Tree 2015 - suomennos; Hilkka Pekkanen - kansi: Laura Noponen - Bazar - arvostelukappale kustantajalta

Jouluaatto 1985, Marchmont Hall, Monmouthshire, Wales:

Pian ollaan perillä, Greta. Taidamme ehtiä viime hetkellä, sillä tämä kuja ei varmaankaan ole enää aamulla ajokunnossa. Näyttääkö mikään tutulta?

...Tiedän kyllä, että olen aikoinani asunut täällä, mutta en muista sitä. Olen pahoillani.

58-vuotias Greta Simpson on lähtenyt 30 vuotta sitten Marchmontin kartanosta ja on palaamassa paikkaan rakkaan ystävänsä Davidin kutsumana. Parikymmentä vuotta sitten tapahtunut onnettomuus pyyhki aiemmat tapahtumat Gretan mielestä, joten nyt kaikki on uutta Gretalle. Mutta oliko se onnettomuus?

Greta esiintyi ennen Windmillissä, jossa tutustui David Marchmontiin joka oli silloin 

apulaisnäyttämömestari ja esiintyi samalla varjeteessa Taffy-nimisenä koomikkona.

Gretalle esiintyminen Windmillissä oli paljon raskaampaa kuin hän olisi ikimaailmassa osannut kuvitella, viisi esitystä päivässä ja päälle harjoitukset. 

Ihmiset myös tiesivät mitä varten miehet tulivat esityksiin. 

- He tulivat tuijottamaan upeita tyttöjä, jotka tepastelivat ympäri näyttämöä paljastavissa asuissa. 

Varsinaisen tarinan aloittaa vuoden 1945 tapahtuma, jossa Greta lähtee juhlimaan ystävänsä 21-vuotispäiviä ja tapaa yökerhossa komean amerikkalaisen esikuntaupseerin Max Feldmanin. He alkavat tapailla, mutta Greta ei saa kerrotuksi millaista työtä oikeastaan tekee, vaan sepittää olevansa teatteriagentin vastaanottoapulainen. Max on kotoisin rikkaasta ja uskonnollisesta perheestä ja Greta on onnensa kukkuloilla kuvitellessaan yhteistä tulevaisuutta.

Tuleeko sellaista? Se onkin sitten toinen juttu.

Kirjassa eletään eri vuosikymmenillä: Lontoosta 1945 --> 1985 Walesiin.

Tullessaan jouluksi v. 1985 Marchmontin kartanoon Greta, joka ei muista menneisyyttään, ei osaa aavistaa mitä on tapahtumassa. Nainen lähtee aikansa kuluksi kävelemään kartanon maille ja näkee siellä jotain sellaista, joka järkyttää perin pohjin, mutta myös auttaa muistamaan joitain asioita menneisyydestä.

...anna minun muistaa. Anna minun Herran tähden muistaa, mitä on tapahtunut.

Davidin ja muiden läheistensä avustuksella Greta alkaa pikkuhiljaa saada muistiaan takaisin. Sen lisäksi, että menneisyys alkaa hahmottua, käy ilmi, että Greta ei tiedäkään kaikkea läheisistään. Osoittautuu myös, että Gretalla on ollut erittäin vaiherikas elämä suurine suruineen ja murheineen, mutta myös iloisiakin tapahtumia on ollut. Hyvä niin, sillä vaikka lapsuus oli ollut onnellinen, niin sodan aikana, jolloin Greta oli ollut teini-ikäinen, alkavat ikävät tapahtumat, jotka johdattivat lopulta Gretan työhön Windmilliin.

Greta, hänen lapsensa ja osin lastenlapsensa ovat kirjan päähenkilöitä, mutta David kulkee koko ajan rinnalla. Tarina kulkee kevyesti eteenpäin, enkä oikeastaan kaivannut edes tiivistystä (602 s.). Tyyliltään kirja on samanlainen kuin Rileyn muutkin teokset, joten voisi sanoa, että jos pitää yhdestä niin pitää toisestakin. Onhan tässä vähän siirappimaisuutta, muttei niin paljon etten olisi kestänyt sitä. Ihan viihdyttävä ja leppoisa kirja omassa lajissaan.

Elämä on vähän samanlaista kuin maratonin juokseminen. Vasta maaliviivalla on aikaa lysähtää kokoon.

P.S. Vuonna 2013 Rileyltä kysyttiin, haluaisiko julkaista uudelleen romaaninsa Not Quite an Angel (vuodelta 1995). Kirjailija luki kirjan uudelleen ja piti tarinasta, mutta koska kirjoitustyyli oli vuosien saatossa kehittynyt, kirjailija halusi parantaa tekstiään. Lopputuloksena oli käytännöllisesti katsoen kokonaan uusi romaani: Enkelipuu. Kirjassa on paljon entisiä aineksia, mutta uusia juonenkäänteitä ja tapahtumia on lisätty. Lisäksi yksi aiemmin tapettu henkilöhahmo, jonka hengenmenoa Riley oli aina katunut, on herätetty henkiin.

(Lähde: Enkelipuu/ kirjailijan saatesanat)

+++++++++++

Pari sanaa kirjailijasta ja kirjoista:

Lucinda Riley, synt. 1967 Irlannissa. Asuu Englannissa ja Etelä-Ranskassa.
Edit. Kirjailija menehtyi kesäkuussa 2021

Riley näytteli nuorena 7 vuotta, kunnes 23-vuotiaana vakava sairaus lopetti uran ja Riley inhosi myös olla parrasvaloissa. Rileyn omakin elämä on kuin viihdekirjasta, sillä kirjailija sanoo eläneensä ryysyistä rikkauksiin. Lucinda löysi nykyisen miehensä 33-vuotiaana sanomalehden "yksinäisten sydänten" -palstalta, jonne kirjailijan äiti houkutteli laittamaan ilmoituksen. Lucinda on sitä mieltä, että hänen miehensä Stephen on pelastanut hänen elämänsä. Ensitapaamisesta kuuden kuukauden kuluttua pari meni naimisiin.
Riley päätyi kirjoittamaan nuorena ja ensimmäinen romaani julkaistiin v. 1992

Lucinda Rileyn kirjoja on käännetty yli 30 kielelle ja julkaistu 37 maassa.
Isä opetti Lucindalle tiettyjä elämänarvoja, mm. että kuningatar ja vessasiivooja ansaitsevat saman kunnioituksen.

Riley lukee mielellään ja nauttii samalla lasillisen tai kaksi roseviiniä.

Seitsemän sisarta-kirjasarjasta on on tulossa jossain vaiheessa tv-sarja (jonka mielelläni näkisin myös Suomessa).

(Lähde: Lucinda Rileyn kotisivut/Belfast Telegraph 2014/Daily Mail 2015)

*************

Suomennetut teokset: 

Keskiyön ruusu    -   Enkelipuu 2018

Seitsemän sisarta-sarja:  Seitsemän sisarta (Maian tarina 2017 - Myrskyn sisar (Allyn tarina) 2018 -  Varjon sisar ilm. 3/2019

Suomentamattomia teoksia löytyy runsaasti.

^^^^^^^^^^^^
#kirjarouvamatkustaajalukee