Helsingin Kirjamessut 2022 - Kirjarouvan kuvakooste - sis. kirjalinkkejä

                                                  Helsingin Kirjamessut 27. - 30.10.2022 

Tapahtumassa oli tänä vuonna  77.156 kävijää, eli n. 50  % enemmän kuin viime vuonna. Ihan ei lyöty vuoden 2019 yleisöennätystä, joka oli yli 90.000, mutta erittäin hyvä tulos nytkin. Ohjelmaa oli yli 15 lavalla, esityksiä oli 900 ja esiintyjiä yli 1000. Tiedotteen mukaan kirjoja on myyty paljon ja kustantajat ovat olleet tyytyväisiä. 

Kirjamessujen yhteydessä oli Levymessut, Postimerkkimessut sekä Antikvaariset Kirjamessut. Samaan aikaan oli myös Viini & Ruoka -tapahtuma. Lisäksi oli myytävänä t-paitoja, koruja, postikortteja, kestokasseja, teatterilippuja, ynnä muuta ...ja tietysti metrilakua.

Tällä kertaa oma messukäyntini painottui haastatteluiden seuraamiseen sekä ystävien, tuttujen ja tuntemattomienkin tapaamisiin. Dekkarifestivaaleilla ja Turun Kirjamessuilla näin jo monia haastatteluita, joten nyt suunnistin kuuntelemaan muita kirjailijoita.
Kuvien ohessa on blogini kirjalinkkejä, joissa on kirjailijan uusin teos. Se, josta nyt keskusteltiin.

Lähde mukaan messumatkalleni, joka kesti perjantaista sunnuntaihin:

Kiertelin ensin katsomassa kirjoja. 

Odotan, että pääsen lukemaan romaaneja: Nguyên Phan Quê Mai: Vuorten laulu (Sitruuna). Vietnamilaisen Nguyên Phanin kirja kertoo kansasta, joka ajetaan murtumispisteeseen, ja perheestä, joka ei suostu luovuttamaan.

Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa (Sitruuna) perustuu tositapahtumiin ja kertoo erään perheen uskomattomasta pakomatkasta.

Roy Jacobsen: Näkymättömät - Barrøy 1 (Sitruuna) kertoo Ingrid Barrøystä, joka varttuu syrjäisellä seudulla, mutta haluaa enemmän. (Kirja on painettu tosi pienellä fontilla, joten katsotaan miten lukemiseni sujuu.)

Cumminsin kirjan olen jo ehtinyt lukea, linkki alla:

Jeanine Cummins: Amerikan maa

Ihailin upeasti rakennettuja kirjatorneja. Tässä oli aika monta Lucinda Rileyn kirjaa.

Ai että mitä dekkareita tällä pöydällä oli! Max Seeckin Loukkoa (Tammi) juuri luen. Lars Keplerin Hämähäkki (Tammi), Jo Nesbon Verikuu (Johnny Kniga) ja Viveca Stenin Laakson varjo (WSOY) muhivat vielä kirjastovarauksissani, huoh!

Vai kävisikö saksalainen tai japanilainen dekkari? Kyllä kiitos! 

Zoë Beckin dystopiaromaanin Minun silmäni näkevät olen lukenut ja linkki siihen on jutussa alempana. 

Simone Buchholtzin dekkarit ovat suosikkejani, eivätkä vähiten lievästi hervottoman kielen takia. Myös Hotel Cartagenaan on linkki alempana. 

Veit Heinichenin Kuolema odotuslistalla -dekkaria en ole vielä lukenut, joskin odottaa pinossa. 

Yllämainitut kirjat ovat Kustantamo Huipun tuotantoa ja ne on kääntänyt Anne Kilpi.

Lukematta myös  Namiyan puodin ihmeitä (Punainen Silakka). Kirjan on kirjoittanut japanilainen Keigo Higashino. Kirjailijan aiemmat dekkarit olen lukenut: Uskollinen naapuri ja Myrkyllinen liitto.

Higashino on siitä erikoinen ja erilainen kirjailija ettei anna haastatteluita eikä hänen kuvaansa saa käyttää markkinoinnissa.

Tutustu yllämainittuihin kirjoihin, jos haluat lukea hieman erilaisia dekkareita.

Ensimmäinen minua kiinnostava haastattelu tehtiin Töölönlahden äänieristetyssä kopissa (tästä  ei kuvaa), jossa yleisö ei päässyt minkäänlaiseen kontaktiin haastateltavien kanssa. Kopissa istuivat Elina Backman ja Heidi Holmavuo,  jotka keskustelivat kirjastaan Ratkaisematon - kirja joka avasi murhatutkinnan (Otava). 

Kirjailijoiden tekemien tutkimusten pohjalta poliisi päätti avata 67 vuotta pimeässä olleen henkirikoksen tutkinnan.

Olli Jalonen: Stalker-vuodet (Otava). Romaanissa nuori opiskelija palkataan salaiseen tutkimukseen.

Näin käy kun ei ole ajoissa paikalla. Olli Jalonen lavalla.

No nyt näette aiemmin mainitsemani kopin, jossa haastattelut tallennettiin. Toivottavasti ensi vuodeksi keksitään parempi äänieristetty tila, jossa haastattelijan ja haastateltavat näkisi eikä vain kuulisi. Tuli fiilis radion kuuntelusta. Lisäksi metalliset tuolit olivat epämiellyttäviä istua. 
Nyt kopissa istuvat äänikirjojen lukijat Krista Putkonen-Örn ja Jukka Pitkänen, jotka ovat äänikirjojen kuuntelijoille kovin tuttuja ääniä. Olisi ollut mukava saada äänille myös kasvot. 

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola...

...puhui kirjastaan Mihin menet Suomi? - Pelon aika Euroopassa (Tammi). Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon ja on ajankohtainen puheenvuoro Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan sekä Suomen ja Euroopan turvallisuustilanteesta.

Aaltolan haastattelu veti tosi paljon kuulojoita, mikä ei ollut yllätys. 

Paula Nivukosken kauniskantinen kirja Kerran valo katoaa (Otava). Jatkosodan vuosien aikana nuorissa sydämissä sykkii ikävä toisten luo. Jatkoa esikoiskirjalle Nopeasti piirretyt pilvet 2019.

 

Paula Nivukoski kirjansa kanssa.

Linkit: 

Anna Jansson: Synnin vartijat, 22. osa  (Gummerus)

Anna Jansson: Varjo kannoillasi, 2. osa  (Gummerus)

Kirjailija Anniina Tarasova haastatteli suosittua ruotsalaisdekkaristia. Janssonin kirjoja on myyty pelkästään Ruotsisissa yli viisi miljoonaa kappaletta.

Anniina Tarasova ja Anna Jansson.

Ai että, jos haluat lukea hersyvästi kirjoitetun matkakertomuksen, niin lue Jari Järvelän Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita ((Tammi). Linkki ohessa: Mozzarellakuu  / Järvelä kertoi matkustavansa noin kaksi kuukautta vuodessa.

Lotta-Sofia Saahkon teos Koti kulttuurien välissä vaikutti niin kiinnostavalta, että taidanpa lukea senkin. Saahko puolestaan ei pidä huvikseen matkustamisesta, sillä on joutunut asumaan ja matkustamaan aivan liikaa. 
Kirjassa ulkosuomalainen Saahko kertoo perheensä elämästä ympäri maailmaa. Miten kansallisidentiteetti muodostuu muuttuvassa ympäristössä.

Jari Järvelä

Lotta-Sofia Saahko

Pakollisia pikkuseikkoja. Kuten ystäväni ja tuttuni tietävät rakastan kenkiä, mutta myös laukkuja (ainakin niiden ihailua). Katsokaa, kuinka hauska laukku Lotta-Sofia Saahkolla on. 

Ja nyt ne pakolliset kengät. Nämä voittavat mennen tullen "messujen makeimmat kengät" -tittelin!

(Anteeksi epäskarppi kuva.)

Hyvin sopivat yhteen.

Jari Järvelä ja Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita (Tammi).

Lotta-Sofia Saahko

Sitten taas kirjoja katsomaan:

Irja Klemola: Nopsajalka ja Tähtisilmä (WSOY). Tällaista kantta tuskin enää saisi tehdä?

Kaikki ylläolevat lasten- ja nuortenkirjat kuuluvat myös omaan kirjastooni. Lapsena rakastin Hipsuvarvas-sarjaa ja hieman vanhempana Anna-sarjaa sekä Anni Swanin kirjoja, jotka olivat peräisin äitini kirjahyllystä.

Harmi, että myöhästyin tästä haastattelusta, jossa Seppo Puttonen haastattelee Anni Swanin (1875-1958) elämäkerran tekijää Riitta Konttista. Kirjan nimi on Tarinankertoja - Anni Swanin elämä. Teos on lukulistallani. 

Onneksi aikataulusta ei tehty tiukkaa, vaan oli viitisen minuuttia aikaa siirtyä paikasta a paikkaan b. Tosin se b saattoi kyllä olla aivan hallin toisessa nurkassa. Välillä sai pistää töppöstä toisen eteen ehtiäkseen haastattelun alkuun. Jos huonosti kävi, niin joutui seisomaan tai sai istumapaikan perältä, kuten minulla kävi Olli Jalosen haastattelussa. Tällöin paremmat kuvat jäivät ottamatta.

Nilla Kjellsdotter: Kivipuiston tyttö (Gummerus) aloittaa sarjan Murhia Pohjanmaalla. Pidin tästä esikoisdekkarista, johon linkki tässä: Kivipuiston tyttö

Messujen toisen "kivat kengät-maininnan" saa Nilla Kjellsdotter. 

Ihanan valoisa ja pirteä Nilla Kjellsdotter, joka tuntui olevan kovin hämmästynyt saavuttamastaan suosiosta. Hauska haastattelu. 

Kööpenhamina-trilogiasta (Kustantamo S&S) ovat keskustelemassa Annaleena Jalava (Eeva-lehti), Mari Koli (Yle) ja kustantaja Anna Tulusto. Trilogia koostuu kolmesta 1970-luvun taitteessa ilmestyneestä autofiktiivisestä teoksesta, jonka pääosassa on tanskalainen runoilija ja kirjailija Tove Ditlevsen (1917 - 1976). 

Trilogian kirjat: Lapsuus (suom. ilm. 2021) kertoo kirjailijan varhaisvuosista 1930-luvun Kööpenhaminassa.

Nuoruus (suom. ilm. 2021) sijoittuu 1930-luvun loppupuolelle ja kuvaa kasvua aikuiseksi. 

Aikuisuus (suom. ilm. 2022) kuvaa päähenkilön kolmea rakkautta - miehiä, lääkkeitä ja kirjoittamista.

Kirjat on suomentanut Katriina Huttunen.

Todella hyvä trilogia, jota voin suositella. Arviot tulossa. 

Mari Koli

Anna Tulusto

Annaleena Jalava

Perjantain kohtaamiset:

Valoisa Marianne Kiskola, jolta juuri on ilmestynyt uusi teos: Tunnetko nimesi? - Kiehtova matka nimien maailmaan. Kuvat kirjaan on tehnyt Katja Kouvalainen.

Odotan kirjaa postista, mutta sain jo selailla kirjailijan teosta, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja kirjassa on hienoja kuvia. Voi posti, posti, saavu jo.

Matti Lainekin oli löytänyt tiensä somevaikuttajien uuteen nurkkaukseen. Siellä oli mahdollista tavata blogisteja ja kirjagrammaajia, jutella heidän kanssaan tai tulla vain ottamaan selfieitä. Myös moni kirjailija löysi paikalle. 

Kuhinaa somevaikuttajien ständillä. 

Voi mikä yllätys: Enostone kustannus toi somevaikuttajille kirjakasseja. Kiitoksia, se oli mukava ele!

Ari Wahlsten peukuttaa. Ehkä uusinta kirjaansa, johon linkki tässä: Kyynelten laakso, 6. osa

Ari, kiitos kirjanmerkeistä! Arvatkaapa mikä kuva niissä on? No, sama kuin Wahlstenin paidassa :D

Somevaikuttajien selfieseinä.

Lauantai 28.10.2022:

Päivän piti alkaa hieman toisin. Maailman suositumpiin tämän hetken kirjailijoihin kuuluu Heather Morris kirjoillaan Auschwitzin tatuoija, Cilkan tarina ja Kolme sisarta. Painettuja kirjoja on myyty neljässä vuodessa mahtavat 15 miljoonaa!

Kirjabloggareille oli järjestetty tilaisuus, johon Morrisin oli määrä tulla kertomaan mitkä asiat johdattivat aiheen äärelle. Aiheen, joka alotti maailmalla holokaustikirjallisuusbuumin.

Uudesta Seelannista lähtenyt kirjailija kohtasi matkallaan uskomattoman paljon vastoinkäymisiä, lentokonevikoja yms. Tämän takia Morris saapui Suomeen vasta seuraavana yönä, eikä siis ehtinyt perjantaina mihinkään tilaisuuteen. Harmittavaa, mutta tällaista sattuu.
Bloggariaamuamme ei kuitenkaan peruttu, vaan...

...tilalle saatiin yksi Suomen tämän hetken suosituimmista dekkaristeista eli Tuire Malmstedt.

Tuiren kanssa istuu Aulan kustantaja Nora Varjama (hänkö puhuu käsillään). 

Tässä linkki uusimpaan dekkariin: Lumihauta, 2. osa

Arvon muuten aivan lähiaikoina Lumihauta-teoksen instassa (#pirittaolen) tai blogin facebook-sivuilla (linkki lopussa), joten pysy kuulolla jos kirja kiinnostaa.

Tuire Malmstedt - Lukekaa ihmeessä hänen kirjansa!

Bloggariaamiaisen jälkeen Tuire Malmstedtilla (ja minulla) olikin jo kiire seuraavaan tilaisuuteen.

Päivi Alasalmi: Alamaailman kuningatar, 1. osa  (Gummerus). Sarjasta on jo ilmestynyt neljä osaa, joskin kolme äänikirjoina. Tosin Gummerus alkaa julkaista myös painettuina. Koukuttava sarja, joka ehdottomasti kannattaa kuunnella nyt tai lukea kun painetut versiot aikanaan ilmestyvät. 

Kale Puonti: Aribo, 4. osa

Kuvassa kolme suositeltavaa dekkaria!

Kale Puonti, Tuire Malmstedt ja Päivi Alasalmi. Haastattelijana Päivi Remes

Päivi Alasalmi

Lisää hyviä dekkareita. Tosin Risto Miettisen Kostajasta (Aula & Co) en osaa sanoa mitään siitä yksinkertaisesta syystä etten ole kirjaa lukenut.

Matti Laine:  Kuolemanloukku, 6. osa (Bazar)

Valttaeri Mörttinen: Mutta suurin niistä on raha, 1. osa (CrimeTime)

Matti Laine, Valtteri Mörttinen ja Risto Miettinen Satu Henttosen tentissä.

Myhäilevä Matti Laine.

Risto Miettinen

ja Valtteri Mörttinen

Satu Henttonen tenttaa.

No niin, nyt ollaan taas Töölönlahdella. Nyt hipsin lähemmäksi kuvaamaan. Ei hyvältä näytä.

Kopissa istui Sirpä Kähkönen, jota tuskin profiilista tunnistaa. Etualalla virolainen kirjailija Leelo Tungal ja taustalla mieshenkilö, jota ei missään vaiheessa esitelty (tai minä en kuullut). Haastattelun kuluessa vedin johtopäätöksen, että herrahenkilö on tulkki, sillä välillä Tungal kysyi joitakin sanoja häneltä. Haastattelu käytiin suomeksi ja hyvin kirjailija siitä selvisi. 

Linkki: Leelo Tungal: Toveri lapsi (Arktinen Banaani, suomennos Anja Salokannel)

Lukekaa ihmeessä tämä lämminhenkinen romaani, jossa pikkutytön silmin avataan 1950-luvun Neuvosto-Eestiä.

Leelo Tungal 

Seuraavana saksalaista kirjallisuutta, joista olen koukuttunut etenkin Simone Buchholzin dekkarisarjaan (kuten jo alussa kerroinkin).  "Huippuhauskaa" tekstiä vakavien tapauksien kera. Sarjassa on onnistuneet suomennokset.

Monipuolisia teoksia Huipulta ja suomentajana kustantamon perustaja Anne Kilpi.

Zoe Beck: Minun silmäni näkevät (dystopia)

Simone Buchholtz: Hotel Cartagena, 5. suom. (dekkari)

Lucy Fricke: Tyttäret (proosa) -  20 vuotta toisensa tunteneet ystävykset lähtevät automatkalle Sveitsiin mukanaan takapenkillä Marthan kuolemansairas isä. Miten sitten käykään? Romaani, jossa on haikeutta, mutta myös huumoria.

Veit Heinichen: Karstin kuolleet, 2.osa 

Dekkarisarja, josta on ilmestynyt kolme osaa. Se kolmas odottaa pinossa.

Saksalaisen Kirjaston osastolla keskusteltiin pienkustantamoiden ongelmista, kääntämisestä ja mitä sitten kun kustantamon omistaja itse valikoi ja suomentaa. Anne Kilpi kertoo.

Saksalaisen Kirjaston osasto

Ja sitten yksi keskustelu, jota erityisesti olin odottanut. Kuuntelin muutama kuukausi sitten kiinalaisen uiguuri Nury Turkelin teoksen ja järkytyin. Kirjasta tulossa arvio lähiaikona.

Olin menossa keskustelupaikalle kun huomasin kirjalijan odottavan vuoroaan. Turkel vilkaisi minua, osoitin kännyäni ja mies nyökkäsi huomaamattomasti. Niinpä räpsäsin äkkiä muutaman kuvan. Varsinaista potrettia en arvannut pyytää, sillä kirjailija oli turvamiesten ympäröimä. 

Nury Turkel on Amerikassa asuva, mutta Kiinassa syntynyt uiguuri. Mies on ihmisoikeusjuristi ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja Washingtonissa. 

Ulkomailla mies pelkää joutumista Kiinan agenttien sieppaamaksi. Siksi monta turvamiestä. Turkel ei voi koskaan matkustaa Kiinaan, sillä hänet pidätettäisiin heti.

Nury Turkel: Ei pakotietä - Uiguurin tarina (suom. Sirpa Parviainen) on muistelmateos, jossa paljastetaan Kiinan uiguureja kohtaan harjoittama sorto koko laajudessaan. Ihan järkyttävää! En todellakaan suosittele kirjaa herkille lukijoille/kuulijoille.

Sirpa Kähkönen haastattelee Nury Turkelia. Keskustelun lopussa kirjailija kertoi ettei ole nähnyt äitiään sitten vuoden 2004. Isä kuoli huhtikuussa, mutta Turkel ei voinut mennä hautajaisiin. 

En tiedä muista kuulijoista, mutta minä herkistyin tarinaa kuunnellessani.

Nury Turkel signeeraamassa. Hänelläkin oli kohtalaisen pitkä jono edessään.

Suomen Dekkariseuran osasto ja tiskin takana Päivi Kuntze ja seuran puheenjohtaja Leena Korsumäki (oik.). Osastolla saattoi liittyä seuran jäseneksi. Tällöin saa Ruumiin kulttuuri -lehden neljä kertaa vuodessa. Myytävänä oli myös rikosaiheisia pikkutavaroita. 

Osastolla saattoi tavata myös dekkarikirjailijoita. (Itse en osunut paikalle oikeaan aikaan.)

Kirjailija työssään eli signeeraamassa kirjoja (ei tosin vielä minun).

Kuvassa on norjalainen neulesuunnittelija Lassa M. Matberg. Mies on suunnittelut mallit, mutta "selv kan han ikke strikke" eli itse hän ei osaa neuloa. Paitsi patalappuja ja huiveja ja neulepusero on kesken. Eli osaahan Matberg jotain neuloa.

Minähän en tule kirjailijoiden kanssa samaan kuvaan, en vaikka pyytävät. Itse en pyydä koskaan. Miten kävi? Matberg kysyi tulenko kuvaan mukaan, pudistin päätäni - ei kiitos, en tule. Tule nyt, ja niin menin. Eihän aina voi kieltäytyä- eihän.

Kustantaja ei ollut tyytyväinen edelliseen kuvaan, joten "komensi" meidät käytävälle. En ensin aikonut laittaa tätä kuvaa tänne: jättiläinen ja kääpiö. Minä olen sentään yli 160 senttinen. No, kuva osoittaa Matbergin olevan todellinen norjalainen viikinki. Vai mitä tuumaatte? 

Lasse M. Matberg. Tämä pitkä ja raamikas mies on myös mallina omassa kirjassaan. Malberg on kotimaassaan iso some- ja televisiojulkkis. Italiassa mies on voittanut Tanssii tähtien kanssa -kisan ja Norjassa Farmin. Ensimmäiseltä koulutukseltaan mies on kokki.

Intohimoisena neulojana olin ajatellut ostaa Viikinkineuleet -kirjan, mutta en ollut huomannut, että suunnittelija olisi itse myös paikalla. Onneksi satuin oikeaan aikaan paikalle. 

Yhtenä yksityiskohtana mainitsen, että kirjassa miesten neuleiden koot ovat S-M-L-XL-XXL-LASSE

Tarkoituksenani oli ostaa myös Jenna Kostetin kirja Neulottu Kalevala. Muistin kyllä, että se ilmestyy marraskuussa, mutta ainahan voi toivoa aiempaa julkaisua. Turha toivo. Arvioitu ilmestysmiaika on lähipäivinä. Kohta tie vie siis kirjakauppaan.

Ai niin, Malberg signeerasi tietysti neulekirjani. Se alkaa noin...loppua en paljasta :D

Myös tätä keskustelua olin odottanut. Lars Kepler ja Hämähäkki (Tammi). Dekkari vielä lukematta, mutta aikanaan, aikanaan. 

Lars Kepler eli aviopari Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. 

Lauantain kohtaamisia:

Kari Häkämies

Outi Hongisto

Helena Immonen, jonka uusimman teoksen Operaatio Aavikkoketun arvion julkaisen pian.

Edit: linkki: Operaatio Aavikkokettu, 2. osa

Tapani Bagge

Lenita Airisto ja kirja Noitanaisen ilosanoma (Bazar). Lenita esitteli kirjaansa niin hyvin, että onhan se pakko lukea.

Mitä, mitä, yhteiskuva. No kun kysyttiin...

Oikeastaan tätä ei lasketa, sillä päädyin yhteiskuvaan kiristyksen avulla. Aku Hirviniemi nimittäin ilmoitti, ettei suostu kuvaan jollen tule mukaan. Mikä siinä sitten auttoi.

Mutta oliko tämä viimeinen?

Sonja Kailassaari. Saatte itse kukin tykönänne pohtia puhuimmeko TTK:sta vai emme.

Messupäivä vaihtui iltaan ja väsynyt messuvieras lähti nukkumaan. 

(Tosin ei tuonne satamaan :D) 

Sunnuntai 30.10.2022:

Nämä Disneyn hahmot kiinnostivat kävijöitä ja aina joku oli ottamassa yhteiskuvia heidän kanssaan..

...kuten myös tämän hahmon. Olisiko pitänyt ottaa yhteiskuva? 

 

Surullinen nallukka siinä nojaa kassakoneeseen. Olivatko nallet myynnissä? Sitä en tiedä, mutta nallukat ovat hyvä johdanto seuraavaan keskusteluun, jonka kävin kuuntelemassa.

Emilie Schepp ja haastattelijana Elina Backman. 

Kirjailijat puhuivat Scheppin uusimmasta Jana Berzelius-dekkarista nimeltään Karhu nukkuu (Otava).

Linkki sarjan 7. osaan Karhu nukkuu

Moni esiintyjä voisi ottaa oppia Emelie Scheppistä. Katsokaa miten hän istuu rintamasuunta yleisöön päin, puhuu ja ottaa katsekontaktia koko yleisöön, laidasta laitaan. Silti keskustelu haastattelijan ja kirjailijan välillä oli toimiva. Eikä kasvojen edessä ollut vesipulloja (tai kirjoja).

Arvostan, että keskustelijat muistavat sen kenelle ovat puhumassa - meille lukijoille, yleisölle. Tässä suhteesssa messujen paras näkemäni haastattelu! Kiitos!

Elina Backman

Ihana vanha puuauto.

Vihdoin! Uusiseelantilainen Heather Morris, jonka oli siis määrä saapua jo lauantaiaamuksi kirjablogistien aamiaiselle. Lentokonevikojen plus muiden epäonnisten tapahtumien jälkeen kirjailija on Suomessa ja ensimmäinen esiintyminen voi alkaa. Aulan kustantaja Nora Varjama voi hengittää ja keskittyä kysymyksiin. 

Kolme sisarta (suom. Kristiina Drews, Aula & Co) 

Ei uskoisi, että Heather Morris on tuntien matkustelun, ongelmien ja myöhästelyiden jälkeen näin pirteän näköinen. 

Kolmea sisarta en ole vielä lukenut, mutta odottaa pinossa. Poikeuksellisesti linkit edellisiin teoksiiin:

Auschwitzin tatuoija (suom. Pekka Tuomisto, Aula &Co)

Cilkan tarina (suom. Pekka Tuomisto, Aula & Co)

Heather Morrisin kertomat tarinat saivat yleisön herkistymään.

Vipinää riitti tälläkin signeerauspisteellä. 

Pakollinen poseerauskuva.

Yllätys, yllätys...yhteiskuvat eivät sittenkään loppuneet. 

Näillä messuilla olen ollut yhteiskuvissa enemmän kuin koskaan elämäni aikana yhteensä, mutta tästä ei tule tapa!

Mape Morottaja ja Riina-Maria Metso kertovat rankka-aiheisista kirjoistaan.

Mape Morottaja: Vaikket suojellut minua kaikelta (Otava). Kirjassa kerrotaan vaietusta aiheesta eli äitiyden pimeästä puolesta. Seitsemän naista kertoo elämäntarinansa. Varoitus: ei ehkä sovi kovin herkille lukijoille.

Linkki: Vaikket suojellut minua kaikelta

Riina-Maria Metso: Pahuuden jälkeen - Kuinka toipua narsistisesta parisuhteesta (Atena)

Tietoa ja vertaistukea uuden elämän aloittamiseen. Kirjassa neljä naista kertoo elämästään.

Kuuntelen kirjaa paraikaa. 

Riina-Maria Metso

Mape Morottaja

Mape Morottaja ja minä :D

Elina Backman: Ennen kuin tulee pimeää (Otava)

Pidin edellisistä dekkareista, joten luen tämänkin.

Elina Backman

Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet (suom. Marja Luoma ja Sampsa Peltonen, Gummerus). Miksei muuten haastattelua tehnyt kirjan toinen suomentaja Sampsa Peltonen?

 

Romaanin oikeudet on myyty 35 maahan ja Ranskassa myyty yli 500 000 kappaletta. 

Senaatintorin lava on myös mestari etäännyttämään esiintyjät yleisöstä. Valtavan suuri lava, jossa puhujat on sijoitettu mahdollisimman kauas yleisöstä. Lisäksi lavan etureunassa on kaksi isoa monitoria peittämässä keskellä istuvien näkymän. 

Senaatintorin haastattelut kuvattiin verkkoon, mutta olisiko silti voinut asettaa monitorit jonnekin muualle (reunaan) ja keskustelijat lähemmäksi yleisöä. Ja laittaa vesipullot lattialle.

Yritin puolet haastatteluajasta ottaa kunnon kuvaa ja teki mieli huutaa kirjailijalle, että tämä nojaisi taaksepäin tai laittaisi pullon lattialle.

No vihdoin.

Satuin huomaamaan kirjailijan toisen haastattelun, joten sain kunnon kuvat 

Mohamed Mbougar Sart

Sartin haastattelu lopetti kirjamessuni.

Sunnuntain kohtaamisia:

Merja Mäkeen törmäsin Pasilan rautatieasemalla, kun kirjailija oli lähdössä ja minä tulossa.

Aina on mukava tavata vanhoja työtovereita, kuten Eva Polttila. 

Juha Roiha

Max Seeck

Viveca Sten ja uusin kirjansa Laakson varjo, jota en ole vielä lukemut.

Antoisat messut, mutta harmittavan paljon näkemättä. Jos olisin ollut paikalla torstaina niin olisi kiinnostanut mm. nämä:

Muiltakin päiviltä jäi näkemättä paljon kiinnostavaa, kuten:

Normaalisti kuuntelen mielelläni myös muutamia lasten- ja nuortenkirjojen kirjoittajia sekä ruotsalaisia kirjailijoita. Tällä kertaa molemmat jäivät valitettavasti toteutumatta.

...........................

Vielä muutama sana, vaikka ylläolevien kuvien yhteydessä olen jo avannut sanaista arkkuani.

- Miksei suomentajien nimiä mainittu useammin? 

- Miksei haastattelijan nimeä mainittu joka kerran tai mikseivät aina esitelleet itseään?

- Voisivatko esiintyjät istua enemmän rintamasuunta kohti yleisöä - ei toisiaan. Ei haastattelu ole kahden kauppa. 

- Voisivatko vesipullot olla muualla kuin pöydällä, esim. lattialla pöydän alla? Nyt pullot peittivät usein esiintyjän  / esiintyjien  kasvot, jos sattui istumaan huonossa paikasssa. Myös pöydällä olevat kirjat peittivät kasvoja. Tarvitseeko pöydällä ylipäätään olla kirjoja pystyssä?  Takana tai vieressä olevalla screenillä oli aina isot kirjakuvat, kuten kuvistanikin näkee. Eikö se riitä.

- Senaatintorin etuosassa olevat isot monitorit peittivät turhan monelta näkyvyyden.

- Hallin osastojen numerointi oli outo. Esim. jossain oli vierekkäin 40 ja 49. En todellakaan ollut ainoa, joka säntäili ympäriinsä osastoja etsien.

- Lopuksi Töölönlahden lasipömpeli! Noll poäng - nolla pistettä. Tai no, pari pistettä siitä että ääni kuitenkin kuului kiitettävästi. Olisiko voinut järjestää yleisölle kunnon istuimet? Metalliset "tuolit", joita moni luuli pöydiksi, eivät olleet kovin mukavia istua. Lisäksi osa joutui istuimaan lattialla kun metalli-istuimia  ei riittänyt kovin monelle.

Plussaa:

- Iso ja lämmin kiitos somevaikuttajien omasta nurkkauksesta! Tosin ensi vuodeksi sitä pitää hieman kehittää, jotta saadaan siitä näkyvämpi. Ja ohjelmalehtisessä voisi mainita myös bloggarit ja kirjagrammaajat.

- Haastattelut pysyivät ajassa.

- Hyvät vieraat! Kansainväliset kirjailijat! Etenkin Nury Turkel, Lars Kepler ja Heather Morris olivat makuuni. 

- Dekkarilauantai. Pitäkää se!

- Ajankohtaisuus huomioitu.

- Lehdestä olen aina pitänyt. Hyvä, että esiintymiset on merkitty ajan eikä lavan mukaan.

- Ystävällinen henkilökunta.

- Riittävästi huilipaikkoja.

- Lämmin kiitos teille kaikille, jotka pysähdyitte valokuvaan!

- Lopullinen yhteenveto: Hyvät messut! Kiitos ja kumarrus Kirjamessujen uudelle ohjelmajohtajalle Ville Blåfieldille. 

Iso kiitos bloggaripassista!

Kiitos Helsingin Kirjamessut!

Kiitos ihan kaikille!

Tänä vuonna on vielä ainakin kaksi kirjatapahtumaa:

Jyväskylän Kirja, Ruoka & Viini -messut 25.11. - 27.11.2022  

Tampereen Kirjafestarit la 3.12 - su 4.12.2022

Ensi vuonna mm. 

Turun Kirjamessut 29.9. - 1.10.2023

Helsingin Kirjamessut 26. - 29.10.2023

Hyvää loppusyksyä! Jännittäviä, leppoisia, romanttisia, herkistäviä, asiallisia, ajankohtaisia ja viihdyttäviä lukuhetkiä kaikille! 

Ensi vuonna rikotaan Helsingin vuonna  2019 tehty 90.000 hengen yleisöennätys, jooko.

Linkkejä edellisiin messuihin:

Turun Kirjamessut 2022

Helsingin Kirjamessut 2021

.......................

Minut löytää:

Kirjarouvan elämää -blogi 

Kirjarouvan elämää -facebook

Instagram: #pirittaolen (#:llä  saat vain kirjat. Ilman #-merkkiä myös kuvia kukista, taidenäyttelyistä, matkoista ja muista itseäni kiinnostavista asioista)

Twitter: @kirjarouvan