Tuire Malmstedt: Lumihauta, 2 osa - dekkari

 

Jos kohtelet puuta, kiveä ja tätä aapasuota hyvin, olet turvassa. Kun huolehdit siitä, joka elää vielä satojen vuosien päästä, elät itsekin aina.

Tuire Malmstedt: Lumihauta, 2. osa Metso & Vauramo -sarjaan - 301 s. - ilm. 2022 - kansi: Tuomo Parikka - Aula & Co

Kun näin kirjan ilmestyvän äänikirjapalveluun olin ihan täpinöissäni. Teki niin hirveästi mieli painaa play-nappulaa, mutten tehnyt sitä. Päätin odottaa kovakantista kirjaa, sillä minulle se on "se juttu".  Oli ilta kun sain dekkarin näppeihini ja seuraavana aamupäivänä kirja oli luettu. Tämä varmaan kertoo jo kaiken oleellisen tästä dekkarista!

Lumihauta jatkaa ansiokkaasti sarjaa, jonka pääosissa ovat rikostutkijat Elmo Vauramo ja Matilda Metso. Elmo oli nuorena haaveillut rock-muusikon ammatista, mutta päätynyt kuitenkin turvallisempaan toimeen. Matilda on hiljainen, oli ollut jo lapsena ja hänellä oli tuolloin todettu *) valikoiva mutismi. Työssään Matilda on pätevä, siitä ei ole epäilystäkään.

Jyväskylä:
Kirja alkaa jäätävästi surmalla, jossa on kuollut monta henkilöä. Matilda järkyttyy rikoksesta niin, että menee tolaltaan, joutuu sairaslomalle ja lähtee toipumaan kotikonnuilleen Lapin **) Angeliin. 

Vaskojoen rannalla olevassa vankassa hirsitalossa asuvat Matildan kasvattivanhemmat Kerttu ja Paavo. Sinne Matilda nyt suunnistaa. Tuttuun ja turvalliseen kotiin, omaan ennallaan olevaan huoneeseensa. Vain verhot ovat uudet. 

Matildalla on yksi elossa oleva biologinen sukulainen. Niinpä Mikko-setää pitää käydä tervehtimässä tämän pikkutorpassa. Keskusteluissa käy ilmi, ettei Mikko-setä olekaan ainoa elossa oleva sukulainen, mutta setä ei halua kertoa lisää.
Matilda on ihmeissään ja pohtii ovatko kasvattivanhemmat olleet tästä tietoisia. Sukulainen on löydettävä, tavalla tai toisella. Seuraaavaksi Matilda suuntaa naapurin isomummon Juoksáhkkán luo. Tämä saattaisi tietää jotain, mutta kun asia tulee puheeksi alkaa mummo toistella suomenkielistä loitsua eikä hänkään halua puhua. Jo nyt on kumma.

Matilda ei luovuta. Penkoessaan sukuasiaansa Matilda törmää outoon kulttiin, jossa on uhrimenoja ja lumesta rakennettuja patsaita.  Mikä merkitys lumilapsilla mahtaa olla?

Jyväskylässä Elmo Vauramo kollegoineen tutkii murhia ja on ihmeissään. Tapauksessa on eräs outo asia, jota tutkijat eivät ymmärrä. Miksi murhaaja/murhaajat toimivat niin kuin toimivat. Siinä ei ollut mitään järkeä. KRP:n rikostutkija Niklas Grenholm pyydetään avuksi. Josko hän osaisi auttaa?
Osaako?

Kaipasin edellisessä osassa Matildan hahmon syventämistä ja sitä luvattiinkin tähän osaan. Lupaus piti ja tarina onkin varsinainen sukellus Matildan menneisyyteen. Enää ei tarvitse miettiä miksi Matilda on niin hiljainen. Kukapa ei olisi näillä kokemuksilla. 
Onkohan seuraavassa kirjassa Elmon vuoro paljastaa elämäänsä?

Lapin ja luonnon kuvaukset antavat tarinaan mausteensa ja Lappi-osiot onkin kirjoitettu niin hyvin, että heräsi kysymys onko Malmstedtillä omakohtaisia kokemuksia Lapista. Ei muuta kuin tämä: Kirjailija vietti uuden vuoden 2003 lappilaisessa mökissä, ja ympäröivä maisema ja tunnelma olivat sen verran vahvoja, että Lappi jäi mielen sopukoihin kaihertamaan.

Malmstedt on saanut apua Aimo Aikiolta, joka opiskelee Oulun yliopistossa inarinsaamea. Eipä siis ihme, että kuvailut ovat aidon tuntuisia. 
Kirjassa on myös lukuja menneisyydestä. Menneisyys tarkoittaa vain joitakin vuosikymmeniä taaksepäin. Luvut on nimetty kahdella kielellä: Muotȃ / Lumi /- Juoigȃ / Joika - Stȃȃlu / Paha henki jne. Näissä luvuissa esiintyvät lappilaiset henkilöt, mm. Ebbá, joka oli kokenut niin kovia, ettei toivu ikinä entiselleen.

Menneisyyden luvuissa on mielenkiintoisia paikallisia asioita, vanhoja uskomuksia ja tapoja. Lasten nimet pitää ottaa suvusta tai kaukaa historiasta. Ja että riekon siivet laitetaan kehdon yläpuolelle suojelemaan tyttölasta. Näin lapsesta tulisi puhdas kuin riekko hangella. 
- Vanha kansa eli uskomusmaailmassa, jossa henget olivat kaikkialla. Puilla ja kivilläkin oli omat henkensä. Siinä heidän maailmassaan se oli ihan uskottavaa.

Aihe on rankka, ja kirjailija sanoo Pieksämäen lehdessä siitä näin: " Aihe piti myös etäännyttää itsestään sen jälkeen kun sen kaiken karmeuden oli päässään miettinyt valmiiksi. Tästä minä nyt kirjoitan. Sen jälkeen oli helpompi lähteä työstämään aihetta ulkopuolisin silmin."

Pidän yksinkertaisesta kannesta, vaikken edelleenkään ymmärrä tavuviivojen puuttumista. Eivät tavuviivat pilaa kantta. Viivattomuus on kansitaiteilijan näkemys, johon kirjailija antoi suostumuksensa. Itse asiassa käsittelin viivattomuusasiaa jo Lasitarhan arviossa.

Tuire Malmstedtin dekkarit pitäisi saada maailmalle, sillä kirjailija päihittää suvereenisti monet dekkaristikollegansa.

Suomen dekkarikuningatar on taas onnistunut kirjoittamaan monitasoisen ja loistavan dekkarin, josta ei puutu tapahtumia, koukuttavuutta eikä jännitystä. Saamelais-osuudet ja hiven mystiikkaa antavat tarinalle eloa ja kauniit luontokuvaukset pehmittävät aihetta. Taustatyön huolellisuus näkyy kautta tarinan.

Vahva suositus Lumihaudalle, joka on vielä hieman parempi kuin Lasitarha, joka sekin on mahtava. Voin suositella myös Isa Karos-trilogiaa, joka on tyyliltään hieman erilainen! 

Lumihaudassa ei mässäillä väkivallanteoilla tai hurjilla yksityiskohdilla. Tarina etenee jännitettä pikkuhiljaa nostaen, kunnes lopussa...  Huh, huh, lue itse. 

Sydämessä jääkiteet, joita ei sulata helteet.
Sielu juuttunut ikiroutaan, ei pääse raukka rauhaan.
Aina vain vaeltaa, kuin susi, löytämättä sijaa.
Kesään eivät ehtineet, talven syliin syntyneet.

P.S. *) Valikoiva puhumattomuus eli selektiivinen mutistmi on lapsuudessa kehittyvä sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö, jonka ydinoireisiin kuuluu sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä ahdistus. Häiriön diagnosointi tapahtuu yleensä vasta lapsen ollessa  6-9 -vuotias ja häiriötä on raportoitu hieman enemmän tytöillä kuin pojilla.
(Lähde: Poimittu lääketieteellisen aikakausikirja Duodecimin nettisivuilta)

**) Kiinnosti tietää missä päin Lappia Angeli tarkasti sijaitsee: 

++++++++

Kirjailija, kieltenopettaja

Tuire Malmstedt, synt. 1974. Asuu Pieksämäellä. 

Kuvasin kirjailijan Tampereen kirjamessuilla joulukuussa 2021.

*********
Ilmestyneet teokset:
Isa Karos -sarja:
Pimeä jää 2018 - Mykkä taivas 2019 - Enkelimetsä 2020 - 

Linkit: 
1. osa: Pimeä jää

2. osa: Mykkä taivas

3. osa:  Enkelimetsä

Vauramo & Metso -sarja:
Lasitarha 2021 - Lumihauta 2022

Linkki edelliseen osaan: Lasitarha, 1. osa

Tulossa: Kolmas osa Lyijysydän ilmestyy kesällä 2023.

Kirjailija lupaili sarjaan mahdollisesti 4-5 osaa. Loistavaa!