Heather Morris: Cilkan tarina & Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz - lyhyehkösti

Puna-armeija - Neuvostoliiton 60. armeijakunnan 322. kivääridivisioona - vapautti Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirin 27.1.1945 eli 75 vuotta sitten. 

Heather Morris: Cilkan tarina, 405 s. - suom. ilm. 2020 - Cilka's Journey 2019 - suomennos: Pekka Tuomisto - alkuperäinen kansi: Nick Stern ja kannen sovitus: Antti Kukkonen - 
Aula & Co ******* kirjaston kirja

Itsenäinen jatko-osa Auschwitzin tatuiojalle.
Heather Morris: "Tämä kirja on fiktiota, mutta perustuu Lale Sokolovin, Auschwitzin tatuoijan, antamiin ensikäden tietoihin Cecelia "Cilka" Kleinista, jonka tunsi Auschwitz-Birkenaussa, muiden Cilkan tunteneiden todistajanlausuntoihin sekä kirjailijan omiin tutkimuksiin."

Cilka on ollut 16-vuotias päätyessään Auschwitziin. Selvisi sieltä, mutta menneisyyden tapahtumien vuoksi joutuukin tuhoamisleiriltä kaukaiselle Vorkutan vankileirille Siperiaan. Vorkutassa vangit rakensivat rautateitä ja työskentelivät kaivoksissa, myös naiset. Vankileirin olot olivat hirvittävät: vaatteet olivat riepuja, ruoka (jos sitä nyt ruuaksi voi kutsua) ravinnotonta ja huonoa. Majoitustilat olivat alkeelliset ja niinpä talvipakkasissa oli kestämistä. Monet eivät kestäneet.
Lisäksi piti yrittää selvitä muiden vankien, vartijoiden ja vankien johtajien kanssa, joista monet käyttivät seksuaalisesti hyväkseen naispuolisia nuoria vankeja.
Leirillä Cilka tutustuu naislääkäriin, jonka avulla saa työskennellä sairaalassa.

Rohkea Cilka oli kamalista kokemuksistaan huolimatta lämmin ja toisia huomioonottava ihminen. Porukan ainoa juutalainen. Asia, josta ei halua puhua kenekään kanssa.

Kirja on kirjoitettu ja käännetty konstailemattomasti eikä sisällä ikävästi kuvailtuja yksityiskohtia. Hyvä tarina.
Kirjan luettuaan voi yhtyä Lale Sokolovin (Auschwitzin tatuoija) mielipiteeseen: " Cilka oli rohkein ihminen, jonka olen koskaan tavannut."

++++++++
Heather Morris on syntynyt (1953?) Te Awamutussa, Uudessa-Seelannissa. Asunut sekä Uudessa-Seelannissa että Australiassa.

********
Ilmestyneet teokset:
Auschwitzin tatuoija 2019 - Cilkan tarina 2020

Linkki Auschwitzin tatuoijaan;
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/03/heather-morris-auschwitzin-tatuoija.html

-----------------

Eddy de Wind: Pääteasema Auschhwitz - Selviytyjän muistiinpanot leiriltä, 253 s. ja
8 kuvasivua - suom. ilm. 2020 - Eindstation Auschwitz - Mijn verhaal vanuit het kamp (1943 - 1945) - suomennos: Sanna van Leeuwen - WSOY *******kirjaston kirja

Kirjaa ei ole kirjoitettu perinteiseen päiväkirja- tai muistiinpanomuotoon, vaan se on tarinanomainen. Kirja on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu teos.
De Wind löysi leirin varastosta muistivihkoja, joihin SS-miehet olivat kirjanneet vangit, jotka piti marsittaa kaasukammioon tai lähettää Birkenaun tuhoamisleirille. Tällaisen vihon lehdille de Wind kirjoitti muistiinpanonsa.

Vuonna 1943 de Wind ja hänen vaimonsa Friedel kuljetettiin Auschwitziin, josta he selvisivät hengissä. Sodan loppuvaiheessa, neuvostojoukkojen lähestyessä, de Wind alkoi pitää peitenimellä salaista päiväkirjaa.

Tämän kirjan päähenkilö on Hans (eli Eddy). Vaimon nimeä ei ole muutettu.
Saavuttuaan Auschwitziin aviopari tietysti erottiin: naiset ja miehet erikseen, vasemmalle, oikealle.
Leirillä Hans toivoi koko ajan pääsevänsä sairasparakkiin, lääkäri kun oli. Jossain vaiheessa pääsikin, mutta työ oli mitä oli.
Vaimo Friedel joutui parakkiin 10, joka oli Experimentenblock, koeparakki.
- Siellä elää naisia, joita itseään professoreiksi kutsuvat sadistit ovat pahoinpidelleet raaemmin kuin yhtäkään naista on koskaan pahoinpidelty.

Tämä on Eddy ja Friedel de Windin tarina. Tarina siitä millä keinoin he jaksoivat leirielämää. Onnekseen he saattoivat aina välillä tavata ja jutella. Molemmilla oli rankkaa. Friedelillä erilailla. Kirjassa ei kerrota tarkemmin kokeista, joihin koeparakin naiset alistettiin. Me lukijat tiedämme mitä siellä tapahtui.

Olen lukenut monta monituista kirjaa, joissa kerrotaan Auschwitzistä, eivätkä tämän kirjan tapahtumat oikeastaan eronneet paljon noista muista. Paitsi, että olen lukenut paljon rankempia tarinoita. Ehkä de Wind ei halunnut puhua niistä. Tai oli vain kiire kirjoittaa äkkiä mitä muisti. Mutta hyvä näin.
Jotenkin teksti oli välillä vähän sekavaa, mutta se saattaa johtua siitä, että de Wind kirjoitti tekstin parissa viikossa.
Kirjan lopussa on vielä de Windin perheen jälkisanat, joissa kerrotaan lyhyesti Eliazar "Eddy" de Windin elämästä ennen Auschwitzia, Auswitzissa ja elämästä jälkeen Auschwitzin.
Lopussa on myös sanastoa, jonka valitettavasti huomasin liian myöhään.
Teoksen päättää Eddy de Windin artikkeli, "Kuoleman edessä" joka käsittelee keskistysleirikokemusta. Artikkeli on julkaistu v. 1949.

++++++++
Eddy de Wind 1916 - 1987 oli hollanninjuutalainen lääkäri ja psykoterapeutti. Hän kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma ja teki uraauurtavaa työtä traumaperäisen stressihäiriön hoidossa.

********
Pääasemana Auschwitz-kirja on käännetty 24 kielelle. Kirjan ensipainos julkaistiin jo 1946, mutta vähän sen jälkeeen kustantamo meni konkurssiin. Lisäksi kiinnostus kirjaan hiipui pian, sillä Alankomaissa ihmisillä oli omat sotatraumansa. Kaikki olivat menettäneet läheisiään ja ihmiset halusivat suunnata katseensa eteenpäin eivätkä muistella kauheuksia. Vuonna 1980 Eddy yritti uudelleen ja kirjasta julkaistiin uusintapainos, mutta tämäkin kustantamo joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Lopulta kirja nousi suosioon vasta paljon myöhemmin.

Melcher de Wind, Eddyn poika toisesta avioliitosta, sanoo:
"Isän silmät eivät koskaan enää iloinneet. Auschwitz jätti häneen pysyvän jäljen. Hän ei enää pystynyt olemaan onnellinen, vaikka oli yrittänyt parhaansa. 
On tärkeä tajuta, että jopa Auschwitzin kaltaisessa helvetissä ihminen pystyy nauramaan, rakastamaan, tuntemaan toveruutta ja toivomaan parasta. Se on isän kirjan sanoma."

(Lopun tekstit olen koonnut: Pääteasemana Auschwitz-kirjasta ja Ylen nettiuutisista 26.1.2020 (Päivi Puukka)