Veit Heinichen: Karstin kuolleet, 451 s. - 2. osa Komisario Laurenti -sarjasta - suom. ilm. 2020 - Die Toten vom Karst 2002 - suomennos: Anne Kilpi - kansi: Teemu Tenkanen - Kustantamo Huippu ********* Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!
Proteo Laurenti on neljäkymmentäseitsemänvuotias, Salermossa syntynyt, Italian Triesten rikospoliisin päällikkö ja kansallisten poliisivoimien komisario. Perheellinen mies, jolla on alaikäinen poika Marco ja kaksi tytärtä. Livia asuu Berliinissä ja Patrizia Isabella opiskelee Napolin yliopistossa. Vaimokin on, mutta tällä hetkellä avioliitto rakoilee.
- Hän (Laura) ei tiennyt, rakastiko miestä. Hän tarvitsisi aikaa varmistuakseen asiasta ja halusi ajatella asioita yksin kaikessa rauhassa.
Laurentin elämä on nyt raskasta. Yksityiselämässä kuohuu ja töissä tulee koko ajan uusia tapauksia. Triestessä oleskelee laittomia kiinalaisia, joiden toimia tutkiessa aikaa kuluu. Tehdyssä ratsiassa on löydetty väärennettyjä asiakirjoja ja merkkituotteita. On ollut pimeää työtä, uhkapelejä, kiristystä ja rahanpesua.
- Trieste on hullujenhuone.
Kun Proteo Laurenti vihdoin yrittää viettää rauhallista iltapäivää televisiota katsellen, niin puhelin soi ja tuntematon henkilö sanoo:
-" Kuulkaahan, teille on töitä luvassa! Se tapahtuu minä hetkenä hyvänsä (...) Ajakaa Contovelloon."
Niin mikä tapahtuu? Huonon sään takia Laurenti ei pääse autollaan vihjepaikkaan, joten Proteo soittaa poliisille, joka olisi lähempänä. Sitten komisario nukahtaa sohvalle.
Toisaalla muutamat henkilöt kinaavat siitä voisiko venellä lähteä myrskyiselle merelle. Miehistö ei lähtisi, mutta eräs porukasta, joka järjestää laittomia merikuljetuksia, on sitä mieltä että voisi.
- Ei, ei ja vielä kerran ei! Mene tietä pitkin!
Lähteekö vene merelle uhmaamaan säätä? Mistä kuljetuksista on kyse?
Palataan Contovelloon, mitä siellä sitten tapahtui? Talo numero 525 oli räjähtänyt raunioiksi ja ihmisiä oli kuollut. Näin ollen myös komisario Laurentin on lähdettävä rikospaikalle. Perillä selviää, että kyseessä on ilmiselvästi tuhotyö, huolellisesti suunniteltu pommi-isku. Mutta mikä on mahtanut olla motiivi? Löytyisikö talon omistajan kaupasta uhkauskirjeitä tai vastaavaa? Vai ovatko fasistit olleet asialla? Entä mistä kuolleet ovat saaneet kiellettyjä kivitaateleita? Italiassa ja muuallakin kaikille kivitaateleita käsitteleville määrättiin ankaria rangaistuksia: kalastajille, ravintoloitsijoille, kokeille ja kulinaristeille.
- Kyseinen simpukkalaji kasvoi rannikon kiviaineksessa, sananmukaisesti porautui kallioon ja tarvitsi kaksitoista vuotta kasvaakseen täysikasvuiseksi. Se muistutti muodoltaan ja väriltään kandeerattua taatelia.
(Kandeeraus tarkoittaa kuorruttamista kuumaan sokeriliemeen kastamalla. Blog. huom.)
Pommi-iskun lisäksi Karstin vuoristossa olevalta joukkohaudan muistomerkiltä löytyy tapettu henkilö. Surmatapa on erikoinen ja niin on tappovälinekin: harppuuna. Kuka on surmattu henkilö?
Tutkinnoissa mukana on myös Antonio Sgubin, konstaapeli, jonka kanssa Laurenti on tehnyt vuosia yhteistyötä. Avusta huolimatta Pronto Laurentille tulee nyt liian paljon samalla kertaa. Hänen tekisi mieli parkua. Vaimo on poissa ja lisäksi pitää kantaa huolta alaikäisestä Marco-pojasta, joka viettää aikaansa fasistien suosimassa baarissa. Bellaviassa sanotaan käyvän hulluja, yksinäisiä, juoppoja, yökyöpeleitä, nuoria fasisteja ja älykköjä. Lisäksi siellä tapellaan.
Yllättäen Laurenti saa miellyttävää virka-apua, sillä paikalle saapuu dottoressa Živa Ravno. syyttäjä Pulasta. Dottoressa hoitaa yhteistyötä Kroatian ja Italian välillä. Laurenti ei voi olla huomioimatta, että uusi syyttäjä on nuori ja erittäin viehättävä.
Voisivatko jotkut rikoksista nivoutua yhteen? Mutta mitkä ja miten?
Tarinassa on paljon kaikenlaista ja välillä on vaikea pysyä kärryillä (ainakin minun).
Mukana on väkeä oikealta ja vasemmalta, ääriajattelijoita, porvareita, kansallismielisiä, fasisteja ja kommunisteja. On Triesten paikallishistoriaa, Habsburgieja, EU:ta, on politiikkaa...
Tarina sijoittuu pääosin Italiaan, Triesten kaupunkiin sekä Karst-vuoristoon. Trieste tapahtumapaikkana on hyvä valinta jo pelkästään sijaintinsa vuoksi. Kaupunki on rajan pinnassa Koillis-Italiassa, aivan Triestenlahden pohjukassa. Nykyisin Slovenia vaatii Kroatialta Triesten lähialuetta, jonka se katsoo kuuluvan historiallisesti kaupunkiin. Trieste on liitetty Italiaan vasta vuonna 1919. (Wikipedia)
Päähenkilö Proteo Laurenti on virkistävän erilainen poliisi, sympaattinen mies, joka todella on tarinassa pääosassa. Mies rakastaa ruokaa ja juomaa: grappaa, konjakkia, erilaisia sekoituksia, viiniä, milloin syö tramezzioita (kolmioleipä), milloin herkuttelee crème brûléella. Välillä juoma maistuu niin hyvin, ettei mies muista minne on autonsa jättänyt.
Siivoaminenkin tuppaa unohtumaan, mutta ehkä huomenna...
En ole lukenut palkitun sarjan ensimmäistä osaa: Kullekin suo kuolemansa (alkup. ilm. 2001), niinpä en osaa sanoa, onko kirjailijan kirjoitustyyli muuttunut ensimmäisestä osasta.
Jostain syystä en ole oikein koskaan päässyt kiinni italialaisiin dekkareihin, esim. Donna Leonin kirjoihin (tosin Leon on yhdysvaltalainen ja Heinichen saksalainen). Syinä mm. tietynlainen hidastempoisuus ja yksityiskohtaisuus, joita tässäkin kirjassa on.
Karstin kuolleissa luonto ja maisemakuvaukset olivat positiivinen asia. Miten bora nera riehuikaan, maassa ja merellä.
Olen joskus, vuonna miekka ja kivi, käynyt Portorožissa (ent. Jugoslavia) sekä Pohjois-Italiassa ja Venetsiassa ja ajatellut, että pitäisi päästä käymään uudelleen niillä seuduilla, niin upeat olivat maisemat. Etenkin rantaviiva Pulasta ylöspäin kohti Portorožia, josta on Triesteen vain 35,2 km. Ehkä jonain päivänä tämäkin matka onnistuu.
Elämä kirjan paikkakunnilla on varmaan muuttunut sitten kirjan julkitulon (2002), mutta tarinan sisällöstä sitä ei oikeastaan huomannut.
Karstin kuolleet oli mielenkiintoinen tutustuminen toisenlaiseen dekkarimaailmaan, erilaiseen tapaan kirjoittaa, mutta "tavaraa" oli liikaa:
- Se oli tapahtunut vuonna 1943, Mussolinin kukistumisen jälkeen ja ennen saksalaisten tuloa. Jugoslavian vastarintaliike kamppaili armottomasti Italian fasisteja vastaan. Fasistit eivät olleet kohdelleet kroatialaista ja slovenialaista väestöä kovin helläkätisesti... jne jne.
Ihan mielenkiintoisia historianvälähdyksiä, mutta kun ne sotketaan dekkarin juoniin, niin sekavaksi menee.
Tekstissä on välillä myös huumorin pilkettä. Esim. Laurentin mielestä mäkihyppääjät olivat naurettavia. - Muistuttivat kiiltävissä puvuissaan lentäviä, oranssinvärisiä makkaroita, joita Saksassa syötiin.
Jos olet Donna Leonin dekkareiden ystävä, niin sinulle Heinichenin rikoskirjat saattaavat olla omiaan. Tosin sikäli kun oikein muistan, niin Leonin dekkareissa on vähemmän "sitä kaikkea muuta".
Plussan annan kirjan koosta, joka on hieman pienempi kuin normikirja. Näin se kulkee näppärästi mukana ja lyhyempi rivitys sopii minulle.
P.S. Kustantamo Huipulle kiitos, että on aloittanut sarjan suomentamisen alusta, eikä jostain keskivälistä.
Pieni kylä korkealla kaupungin yläpuolella näytti kuolleelta. Lunta oli nilkkoihin saakka, ja kapeilla kujilla leijui tuulenpuuskista huolimatta tulisijoissa palavien puiden tuoksu.
++++++++
Kirjailija:
Veit Heinichen, synt. 1957 Lounais-Saksassa. Asuu Italian Triestessä. Tehnyt työtä autoteollisuudessa, kirjakaupassa ja kustantajana.
Heinichenin palkittuja kirjoja on käännetty kymmenille kielille ja niistä on tehty tv-elokuvia.
********
Suomennetut teokset:
Komisario Laurenti -sarja
1. osa: Kullekin suo kuolemansa (alkup. 2001), suom. 2018 - 2. osa: Karstin kuolleet (alkup. 2002), suom. 2020
Sarjassa on ilmestynyt tähän mennessä 10 kirjaa.
^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Twitter
Kommentit
Lähetä kommentti