Leelo Tungal: Toveri lapsi - lapsuusmuistoja Neuvosto-Eestistä

Jos minä olisin kiltti ja kunnollinen lapsi, äiti ei olisi koskaan hylännyt minua, se on selvä.

Leelo Tungal: Toveri lapsi, 255 s. - suom. ilm. 2019 - 1950-luku - Seltsimees laps ja suured inimesed, 2008 - suomennos: Anja Salokannel, Heli Laaksonen (runot ja laulut) - kannen kuva; Moonika Siimetsin elokuvasta Toveri lapsi (2018) - Arktinen Banaani ********* kirjaston kirja

Tositapahtumiin perustuva kirja kertoo 1950-luvun Neuvosto-Eestistä pikkutytön silmin.

Kirja alkaa kun vajaan viiden vuoden ikäisen Leelon äiti pidätetään tytön silmien edessä. Mustatakkiset pyssymiehet tunkeutuvat kotiin ja vievät äidin. Pikkuinen Leelo ajattelee, että äiti on lähtenyt koska Leelo on ollut tuhma. 

- Mutta mistä ne mustat miehet saivat tietää, että maailman tuhmin lapsi on juuri äidin?

Ja kuinka heille voisi ilmoittaa, että minusta on loppujen lopuksi - ehkä jo huomiseksi - tulossa kuitenkin kiltti ja mallikelpoinen lapsi?

Niinpä Leelo yrittää jatkuvasti olla kiltimpi, jotta äiti tulisi takaisin kotiin. Leelo jää isänsä kanssa kahden ja jaksaa odottaa ja toivoa äidin paluuta. 

Lapsi on yksinäinen, mutta onneksi on Kati, Tuijami, Sirkka sekä Vossu ja Tirsu, joiden kanssa voi leikkiä. 

Kati on nukke ja Tuijami ja Sirkka ovat koiria.

- Vossun ja Tirsun kanssa oli kylmään aikaan vähän tylsä leikkiä, sillä silloin oli otettava tossut pois jalasta, sitten nilkkasukat, sitten sukat - ja sukkanauhoista oli usein kaikenalaista harmia.

Vossu on Leelon oikea jalka ja Tirsu vasen.

Pikkuinen Leelo mietiskelee paljon: mitä eroa on kolonnalla ja oodekolongilla? Pelkojakin on, verhojen raoista voivat kurkkia sisään mustat miehet, pahat sudet tai vaikka ketkä. Leelo on paljon aikuisten seurassa, jotka eivät aina ymmärrä olla puhumatta lapsen kuullen tietyistä asioista. Eikä lapsi ymmärrä olla hiljaa, vaan laukoo kuulemiaan asioita väärissä paikoissa. 

- "Olet sinä kyllä aika räpätäti! "isi moitti jo koulun kiviportaita laskeutuessamme. "Lörppölörppöliisa!"

Paitsi aikuisten puheita, tyttö kuuntelee radiota, josta tulee uusia pelonaiheita:

- Jossain rapakon takana hampaisiin saakka aseistautuneet kapitalistit valmistautuivat uuteen sotaan.... Meidän kyläteillä oli kyllä paljon rapakoita, mutta sammakoita lukuun ottamatta niiden takana ei näkynyt ketään. Sammakot olivat rauhallisia... Mutta radiosetien mukaan kapitalistiset saalistajat olivat kavalia ja saattoivat naamioitua, niin että lammikoissa pärskytellessä täytyi kuitenkin olla varovainen.

Isillä on työnsä koulun voimistelu- ja piirrustuksenopettajana. (Äitikin oli koulussa töissä, ennen kuin hänet vietiin.) Ja onhan isillä muitakin menoja, jonne ei voi ottaa lasta mukaan. Isi yrittää saada äidin pois vankilasta, eikä ainakaan näille reissuille voi ottaa lasta mukaan. Onneksi suvussa on ihmisiä, jotka huolehtivat Leelosta isin poissaollessa. Usein aikaa tuntuu vain kovin pitkältä:

- Jäin Maali-tädin luokse sadaksi vuodeksi... No jos ei ihan sadaksi, niin seitsemäksi ainakin! 

Salaisuuksia oli myös hoitopaikoissa, kolmesta asiasta en saanut puhua: siitä, että äiti vietiin pois, siitä että sedällä oli piilossa vaatekaapin takanurkassa valkoisen liinan sisällä hieno kultanappinen univormu. Eikä saa puhua siitäkään, että 

- en tosiasiassa ollut mikään tavallinen lapsi, vaan toveri lapsi.

Isä ja Leelo ovat menossa bussilla isoäidin syntymäpäiville, mutta bussi on ihan täynnä. Ovi avautui ja siitä pilkisti naama. "Toveri, valitettavasti emme voi ottaa teitä kyytiin... Onnibussi on jo nyt liian täynnä ja te olette vielä lapsen kanssa." 

Hän itse oli nyppinyt kulmakarvansakin pois, että mahtuisi paremmin bussiin.

Isä kuitenkin onnistuu puhumaan heidät bussiin. 

"Saisinko yhden lipun Jõgisoolle." Konduktöörineiti repi taitavasti suikaleen lippurullasta. " Olkaa hyvä, toveri matkustaja! Toveri lapsi on kaiketi alle viisivuotias?"

Toveri lapsi? Se oli jotain: Toveri lapsi! Toistin hiljaa itsekseni:" Toveri lapsi! Toveri lapsi!" Se tarkoitti, että minut otetiin vakavasti. Ei kiltti lapsi eikä tuhma lapsi, vaan toveri lapsi!

Leelo on ylpeä, eikä unohda kertoa muillekin tästä.

Lämminhenkinen kirja, jossa pikkuisen tytön silmin avataan sen ajan Neuvosto-Eestiä. Miten lapsi nyt sen kokeekaan. Lapsinäkökulma toi myös tarinaan huumoria. Äidin poisvienti tuli yllätyksenä perheelle, eikä siihen ollut kunnon syytä. Tuolloin moni asia oli todellakin hyshys. Kotona ei voinut säilyttää mitään vähänkään epäilyttävää, sillä koskaan ei tiennyt milloin "mustat miehet" olisivat oven takana ja tutkisivat kodin tai jopa veisivät jonkun perheenjäsenen mennessään. Puheita piti varoa, sillä seinilläkin oli korvat. 

Pidin Leelon ja isän suhteen kuvailuista. Kuinka nätisti isä kohtelee tytärtään. Ja muutenkin suku huolehtii toisistaan. Lapselle löytyi aina hoitopaikka, jos isällä oli menoa. 

Kirjassa on myös myös laulunpätkiä. Leelo on kuunnellut korva tarkkana ja oppinut joitakin sanoja, ainakin äidin laulujen alut:

"Missä kukkii keväinen tuomi?

Missä armaani, kuin kukka omenapuun?

Ystäväin, syömessäin sen tunnen:

mua kaipaat, kun on kevätkuu"

Myös joitain runoja:

"Riemukkaat nuoruuspäivät

Lokakuu lapsille toi.

Ne Lenin meille antoi,

ne Stalin meille toi."

- En tiennyt, kuka se Lokakuu oli, vaikka nimi tuntui jotenkin tutulta - olisi ollut mukava tutustua häneen. Ehkä hän toisi vielä isillekin riemukkaat nuoruuspäivät.

Hyvin kirjoitettu kirja, jossa vakavien asioiden lisäksi paljon huumoria, lempeyttä ja lämpöä. Pidin kyllä ja haluaisin lukea trilogian muutkin osat, sikäli kun niitä suomennetaan. (En ainakaan löytänyt mistään.) Toveri lapsesta tuli mieleen toinen samantyylinen kirja. ***) Kts. lopusta, jossa linkki Viiteen sormeen.

Toveri lapsi on trilogian ensimmäinen osa. Kirjasarjasta on on tehty elokuva, joka valittiin Virossa vuoden 2018 parhammaksi ja leffa on saanut muitakin palkintoja.

+++++++++

Kirjailija, runoilija, kääntäjä ja prosaisti Leelo Tungal, synt. 1947, on Viron arvotetuimpia lastenkirjailijoita ja runoilijoita. 

Kuvasin kirjailijan Helsingin Kirjamessuilla syksyllä 2022.

**********

Ilmestyneitä teoksia:

Toveri lapsi 2019 - 

sekä suomentamattomia ??: Samettia ja sahanpurua 2009 - Naisen käden kosketus 2018

Ensimmäinen runokirja ilmestyi vuonna 1966. Tungalin tuotannossa on 10 runokirjaa aikuisille ja 29 lapsille sekä 23 proosakirjaa lapsille ja nuorille.

***) Kirjavihjeenä samantyylinen kirja, jossa myös 5-vuotias tyttö kertoo lapsuudestaan. Tässäkin teoksessa eletään1950-lukua, mutta Latviassa. Pidin tästä teoksesta hieman enemmän kuin Toveri lapsesta. 

http://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/02/mara-zalite-viisi-sormea-palkittu.html