Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa, 496 s. - suom. ilm. 2023 - The Murders at Fleat House 2022 - suomennos: Tuukka Pekkanen - kansi: Laura Noponen - Storytelin äänikirja - kesto: 13 h 45 min.- lukija: Karoliina Kudjoi - Bazar
Sisältöesittely kustantajan sivuilta:
Synkkiä salaisuuksia taianomaiselta tarinankertojalta.
Lukijoiden sydämet valloittaneen Lucinda Rileyn postuumisti julkaistava rikosmysteeri Kuolema sisäoppilaitoksessa on täynnä menneisyyden painoa ja taattua brittitunnelmaa.
Oppilas kuolee äkillisesti Fleat Housessa, pienessä St Stephenin sisäoppilaitoksessa Norfolkin sydänmailla. Rehtori kutsuu koko kouluyhteisöä järkyttävää kuolemaa traagiseksi onnettomuudeksi. Paikalliset viranomaiset eivät kuitenkaan voi sulkea pois rikoksen mahdollisuutta, ja poliisi Jazmine "Jazz" Hunter alkaa tutkia tapausta.
Yhdessä työparinsa, uskollisen ylikonstaapeli Alastair Milesin kanssa Jazz astuu suljettuun kouluyhteisöön, josta paljastuu uusia huolettavia piirteitä. Kuollut Charlie osoittautuu inhottavaksi kiusaajaksi, jonka lähipiirillä on ollut sekä motiivi että mahdollisuus hankkiutua hänestä eroon.
Kun lumi peittää maiseman, joutuu Jazz kohtaamaan myös omat henkilökohtaiset painajaisensa. Fleat House pitää sisällään salaisuuksia, jotka ovat synkempiä kuin Jazz olisi koskaan osannut aavistaakaan.
Lukijoiden rakastaman Lucinda Rileyn Kuolema sisäoppilaitoksessa on tunnelmallinen brittidekkari ja suuri lukuromaani, joka kietoo lukijan pauloihinsa vanhan kouluyhteisön kätkiessä sisälleen mysteerin jos toisenkin.
Alussa Lucindan vanhin poika, Harry Whittaker, kertoo äitinsä sairaudesta sekä tästä kirjasta, joka on kirjoitettu jo 2006, mutta sitä ei ole julkaistu aikaisemmin. Harry oli miettinyt pitäisikö tekstiä päivittää tai toimittaa Whittaker päätti säilyttää äidin äänen, ja on tehnyt toimistustyötä niin vähän kuin mahdollista. Eli kaikki on vuoden 2006 tekstiä
Kirja on ainoa Rileyn kirjoittama rikosromaani, ja sijoittuu perheen silloisiin maisemin. Jos Riley olisi elänyt, hän olisi päivittäänyt kirjan nykypäivään ja ehkä tehnyt komisario Jazz Hunterista sarjan.
Ihan ei tämä Rileyn dekkari minulle kolahtanut. Siitä kuultaa kirjailijan tarinoinnille ominaisia piireitä, kuten monisanaisuus eli turhaa jaarittelua. Yllättävän paljon juonenkäänteitä on silti saatu kansien väliin. Jännittäväksi tai koukuttavaksi en tarinaa kuvailisi, pehmodekkariksi sen sijaan. Alku etenee hidastempoisesti. Hieman olisin tiivistänyt ja kuunnellessa henkilöhahmoja oli vaikeata seurata, sillä heitä oli liikaa
Jos sarja olisi jatkunut ehken olisi enää seurannut.
Lukija ok.
Minulla jäi Orkideatarhasta melko outo fiilis. Hirveästi melodraamaa ja viihteellisyyttä, vaikka Julian tilanne oli äärimmäisen vakava. Ja kyllä sitä jaaritustakin mahtui joukkoon.
VastaaPoistaViihdettähän nämä ovat. Enää en muista tarkkaan sisältöä, koska kuuntelin Orkideatarhan.
Poista