Kaksi Taianomaisia tarinoita - sarjan viihdekirjaa. Musiikkia, romantiikkaa: onnellista ja onnetonta sekä kukkia...
Naistenviikkohaasteen neljäntenä päivänä tulee lupaamaani rakkautta ja vieläpä kaksin kappelein:
Kun olin yksitoistavuotias, eräänä kuumana elokuun iltana tapahtui jotakin, mikä muutti koko elämäni. Tuntuu mahdottomalta uskoa, että niin pieni tyttö saattoi rakastua jo ennen murrosikää, mutta muistan varsin elävästi sen hetken, jona näin hänet ensimmäisen kerran...
Lucinda Riley: Italialainen tyttö, suom. ilm. 2022 - 624 s. /kesto: 17 h 55 min - The Italian Girl 2014 - kuuluu sarjaan Taianomaisia tarinoita - suomennos: Hilkka Pekkanen - kansi: Laura Noponen - Storytelin äänikirja - lukija: Mervi Takatalo - BazarTaianomaisen tarinankertojan sykähdyttävässä romaanissa soi rakkauden aaria
Lucinda Riley kertoo Italialainen tyttö -romaanissaan napolilaistytön kasvusta oopperalavojen säkenöiväksi tähdeksi sekä palavasta rakkaudesta, jonka hehku polttaa kuin tuhat aurinkoa.
Rosanna on vasta lettipäinen pikkutyttö kohdatessaan Roberton, nuoren miehen, joka muuttaa koko hänen elämänsä. Tulevina vuosina heidän kohtalonsa kietoutuvat yhteen paitsi lahjakkaina laulajina maailman metropolien upeimmilla estradeilla myös kulissien takana intohimoisesti toinen toistaan rakastavana parina.
Kerran sytyttyään Rosannan ja Roberton rakkaus kestää kolhut eikä suostu sammumaan, mutta se on samalla niin kaiken nielevää, että muut ihmissuhteet kalpenevat sen rinnalla. Vähitellen Rosannalle kuitenkin paljastuu, että yhteisen onnen tiellä seisoo synkkiä salaisuuksia, joiden varjot lankeavat myös muiden läheisten ja rakkaiden ihmisten elämään.
Lucinda Riley luo ilmiömäisillä tarinankertojan lahjoillaan jälleen sydämeenkäyvän lukuelämyksen, joka vie 1960-luvun hämyisiltä napolilaiskujilta vuosituhannen lopun New Yorkiin, Metropolitanin parrasvaloihin.
Tarinassa on eri aikajanoja ja paikkoja: Napoli 1966 ja 1971, Milano 1973, 1976, Englanti 1980-luvulla ja Korsika 1996. Metropolitan-ooppera -luvuissa Rosanna kirjoittaa elämästään pojalleen Nicolle.
Riley on kirjoittanut tarinansa Rosannasta ja Robertosta jo seitsemäntoista vuotta sitten, ja kirja julkaistiin vuonna 1996 nimellä Aria. Tuolloin Riley käytti kirjailijanimeä Lucinda Edmonds.
Kustantajat olivat kyselleet kirjailijan aiemmista teoksista joitakin vuosia sitten ja näin Aria-kirja uudistettiin ja toimitettiin uudelleen. (Lucinda Riley 1/2014)
....................
Kerran Wharton Park oli myös ollut kuuluisa orkideakokoelmastaan. Oli outoa ajatella, että pienet hennot kukat olivat kotoisin tropiikista, mutta kukoistivat silti viileällä pohjoisella pallonpuoliskolla Norfolkin alangolla.
Lucinda Riley: Orkideatarha, kuuluu sarjaan Taianomaisia tarinoita - suom. ilm. 2022 - 654 s. / 20h 46 min - Hothouse Flower 2010 - kansi: Laura Noponen - suomennos: Tuukka Pekkanen - Storytelin äänikirja - lukija: Mervi Takatalo - Bazar
Sisältökuvaus kustantajan sivuilta:
Meillä on vain tämä hetki.
Taianomainen kertoja Lucinda Riley avaa Orkideatarha-romaanillaan oven upean sukukartanon elämään toisen maailmansodan alkuhetkistä nykypäivään. Se punoo yhteen ihmiskohtaloita täynnä intohimoa, salaisuuksia ja valheita, joiden verkkoon vain rakkaus voi meidät ajaa.
Pikkutyttönä Julia Forrester viihtyi Wharton Parkin kasvihuoneessa, jossa hänen isoisänsä Billy hoiti sukukartanon hienoa orkideakokoelmaa ja soitti radiosta musiikkia kukkasilleen. Aikuisena Julia on konserttipianisti ja elää onnellista elämää, kunnes kokee musertavan menetyksen. Surussaan hän hakeutuu takaisin lapsuusmaisemiinsa Wharton Parkiin ja kohtaa siellä kartanon perijän Kit Crawfordin.
Mutta elämä jatkuu. Kartanon rapistuvien rakennusten korjaustöiden yhteydessä löytyneen vanhan päiväkirjan merkinnät herättävät Julian ja Kitin uteliaisuuden. Mitä Crawfordin suvussa oikeastaan tapahtui sodan aikana? Menneisyydestä nousee esiin salattu rakkaustarina, joka voi tuhota koko Wharton Parkin ja jonka kauaskantoiset seuraukset mullistavat myös Julian ja Kitin elämän.
Lucinda Rileyn Orkideatarha on suloisen haikea tarina rakkaudesta, menneisyyden varjoista vapautumisesta, toivosta ja katoavaisista hetkistä, joiden muistoa vaalimme kalleimpina aarteinamme.
Olen lukenut kaikki Lucinda Rileyn suomennetut teokset, vaikkei viihdekirjallisuus olekaan sitä ominta genreäni. Luen paljon (puolet) dekkareita, joten Rileyn kirjat ovat vaihtelua murhien lomaan.
Joistakin kirjailijan kirjoista olen pitänyt enemmän kuin toisista. Romaanit ovat aikamoisia järkäleitä ja monet tarinat ovat olleet pitkitettyjä, joten tiivistystä olen kaivannut lähes aina.
Lisäksi useat Rileyn kirjoista (ei sarja Seitsemän sisarta) ovat uudelleen lämmitettyjä, kuten nyt tässäkin postauksessa oleva Italialainen tyttö. Orkideatarhasta en löytänyt asian tiimoilta mainintaa.
Rileyn tyyliin kuului kirjoittaa tarinoitaan eri aikajanoilla ja lähes aina menneisyyden osuudet ovat olleet mielenkiintoisempia kuin nykyisyys. Riley paneutui aina taustatyöhn huolellisesti ja sen huomaa.
Kuuuntelin Italialaisen tytön ja Orkideatarhan lomallani ja siihen tarkoitukseen olivat omiaan. Tosin kaksi näin viihteellistä ja suht pitkää teosta lyhyen ajan sisällä oli hieman liikaa. Mutta olivathan romaanit rentoja ja viihdyttäviä. Pidin myös molemmista näistä enemmän kuin muutamista aiemmista itsenäisistä teoksista.
Aion jossain vaiheessa lukea myös syksyllä ilmestyvän Auroran salaisuuden, joka vie lukijat Irlannin rannoille ja yhdistää kahden suvun salaisuudet. Onneksi tähän väliin mahtuu useita toisenlaisia kirjoja.
Mervi Takatalo lukee molemmat kirjat ja pidän hänen lukutavastaan, joka sopii ainakin näihin viihdekirjoihin. Makuasioitahan nämäkin ovat. (En ole Takatalolta kuunnellut kuin nämä kaksi.)
Kiitosta annan kauniista kansikuvista (Laura Noponen.)
+++++++++
Kirjailija:
Lucinda Riley, synt. 1967 Irlannissa, jossa asui Lontoon lisäksi. Riley menehtyi 11.6.2021 neljän vuoden syöpäsairastelun jälkeen.
Riley näytteli nuorena 7 vuotta, kunnes 23-vuotiaana vakava sairaus lopetti uran ja lisäksi Riley inhosi parrasvaloissa olemista. Rileyn oma elämä oli kuin viihdekirjasta, ja kirjailija sanoikin eläneensä ryysyistä rikkauksiin.
Rileystä on enemmän tietoa Enkelipuu-kirjan yhteydessä.
**********
Suomennetut teokset:
Seitsemän sisarta -sarja:
Seitsemän sisarta 2017 - Myrskyn sisar 2018 - Varjon sisar 2019 - Helmen sisar 2019 - Kuun sisar - 2020 - Auringon sisar 2020 - Kadonnut sisar 2021
Tulossa: 8. osa: Atlas, Papa Saltin tarina - ilmestyy toukokuussa 2023
Kirjailija oli ehtinyt sanella pääosan tarinasta ja jakanut juonikäänteet poikansa Harry Whittakerin kanssa. Harry saattaa kirjan loppuun äitinsä ohjeiden mukaisesti. Riley on kertonut, että oli miettinyt loppuratkaisua jo kahdeksan vuotta.
Linkit:
(Bonuksena Moyesin teos: Kuinka painovoimaa uhmataan)
Osat 1 ja 2 olen lukenut ennen bloggausaikaani, joten niistä ei ole arvioita.
Muut teokset:
Keskiyön ruusu 2016 - Enkelipuu 2018 - Perhosten huone 2020 - Vaarallinen kirje 2021 - Oliivipuu 2021 - Italialainen tyttö 2022 - Orkideatarha 2022
Tulossa: Auroran salaisuus ilm. syyskuussa 2022
Enkelipuu on uudelleen lämmitetty teos. Se on vuodelta 1995 ja kirjailijalta kysyttiin vuonna 2013 haluaisiko julkaista kirjan uudelleen. Tarinan luettuaan Rileyn halusi muokata tekstiä ja sisältöä ja näin syntyi käytännöllisesti katsoen uusi romaani
Myös Vaarallinen kirje on kirjoitettu osin uusiksi. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran v. 2000. Ja seuraavan kerran 2018. Uusien teknologisten keksintöjen ja turvallisuupalveluiden huipputekniikan osalta tarina olisi ollut vanhentunut, joten tekstiä oli muutettava. Lisää linkin takana.
Ylläoleva kuva on Tuijan, joka järjestää kahdeksatta kertaa blogeissa naistenviikkohaasteen. Linkki blogiin:
Tänään nimipäiviään viettävät Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jenny, Jonna, Hannele, Hanne ja Joanna. Onnea!
Linkit naistenviikon edellisiin teoksiin:
Kommentit
Lähetä kommentti