Kolmekymmentäkolmevuotias kirjailija Tiina Är ja hänen biologimiehensä Bastian Chapon riitelevät ja sen päätteeksi mies ottaa perheen kolme kuukautta vanhan vauvan mukaansa ja häipyy.
- Mihin sinä muka menisi Millä sinä muka huolehtisit vauvasta? Millä sinä sen ruokit, sen puet, sen peset? Kun et osaa pestä edes omia hiuksiasi. Et sinä kykene. Älä uhkaile.
Mutta niinpä mies vain lähtee, eikä anna kuulua itsestään eikä vauvasta. Tiina menee poliisilaitokselle tekemään ilmoitusta, mutta siellä on seinä vastassa. Hallintoviranomaisiltakaan ei heru apua. Lopulta Tiina saa poliisiasemalta neuvon:
- Menkää kotiinne. Teidän täytyy hankkia asianajaja ja hakea avioeroa. Te ette voi vain istua tässä ja odottaa.
Tiina ei malta, vaan etsii itse. Painattaa lentolehtisiä ja jakaa niitä.
Aikanaan oikeusaputoimistosta selviää, että mies on hakenut avioeroa ja tyttären yksinhuoltajuutta. Lisäksi Tiina saa mukaansa nipun papereita, joissa Tiinaa sanotaan mielisairaaksi, alkoholin väärinkäyttäjäksi ja aggressiiviseksi vaimoksi, joka lyö miestään.
Tiina ryhtyy vastataistoon, mutta huonolla menestyksellä. Tuomioistuin määrää Tiinalle psykologin, joka haastattelee ja tarkistaa kotiolot nähdäkseen onko Tiinasta huoltajaksi. Tapaaminen ei ala hyvin.
- "Oletteko te Är, Tiina Rukka A.? Minulla on tapaaminen teidän kanssanne tänään."
(...) "Tiina Riikka, ei Tiina Rukka", hän sähähtää.
Jatkokaan ei suju sen paremmin. Psykologi on hukannut kysymyspaperinsa ja moittii asuntoa ja Tiinaa epäsiisteydestä. Listakin löytyy lopulta ja psykologi alkaa kysyä:
- Kuinka synnytys sujui? Entä poikienne vauva-aika? (..) Millainen käsitys teillä on islamista? Tuntuuko isän vaatimus kasvattaa lapset muslimeina teistä yllättävältä? Syöttekö itse sianlihaa? (...) Minun täytyy tarkistaa poikien - siis sekä Halinin että Boussadin huoneet, puhelimet sekä koulukirjat ja työvihkot.
Hups, psykologi on luullut tulleensa toiseen kotiin. Hän oli erehtynyt ja tietää näyttävänsä naurettavalta.
Etsiessään tytärtään ja odotellessaan lausuntoa Tiina tapaa kaikenlaisia ihmisiä, ystävällisiä ja epäystävällisiä. Rouva Tombola, kotitalon portinvartija jakaa asukkaiden kirjeet, siivoaa rapun ja tuijottaa ihmisiä. Rouva Tombola tietää kuka kellekin kirjoittaa, kuka saa maksumuistutuksia, kenelle tulee pornolehtiä. Portinvartija näkee ja kuulee kaiken.
- Rouva Tombola on täynnä heidän rumia juttujaan ja jokapäiväistä paskaansa. Hän on kuin talon yhteinen ummetus, joka ei ikinä helpota.
Tiina joutuu taistelemaan rouva Tombolan kanssa jopa kirjeistään, sillä jos kuoressa lukee rouva Chapon, niin portinvartija ei anna niitä kirjeitä. Ei vaikka Tiina selittää olevansa Tiina Riikka A. ja Chapon on aviomiehen nimi, jota Tiina ei vaan käytä.
Pariisin departementin prefektuurissa Tiina kohtaa muita asiakkaita, kuten teinityttö Célinen, jolla on kolme lasta ja neljäskin tulossa. Kun Tiina kertoo etsivänsä lastaan, tokaisee Céline siihen:" Sehän on jännittävää." (...) Kyllä mä olen kateellinen sulle, että sun lapsen isä vie sen tuollai ihan omasta tahdostaan. (...) Sä saat levätä.
Jykeväleukainen algerialainen Sonia B. puolestaan hakee oleskelulupaa. Sonia on entinen Ahmed, joka oli perheensä taakka, mutta nykyään Sonia on bistrojen vakioasikas ja puiston lintujen ruokkija. Sonia haluaa auttaa muita.
- Minä ajattelen sinun tytärtäsi. Tee parhaasi. Älä luovuta?
Kirjan alkuosa on mielenkiintoinen, etenkin kun sisältö perustuu Raudaskosken omiin kokemuksiin. Vaikka tarina on epätoivoinen ja lukijan tekisi mieli hyppiä tasajalkaa kun Tiina törmää seinään kerran toisensa jälkeen, niin tekstissä on myös mustaa huumoria sekä itseironiaa.
Tiina Är oli poliisilaitoksella kertomassa kadonneesta lapsestaan, kun poliisi alkaa kertoa, että häneltä on varastettu polkupyörä, jota ei ikinä saatu takaisin. Tähän Tiina tokaisee;" Fuck you." Niin, mikä kellekin on tärkeää.
- Siviilipukuinen poliisi purskahtaa rohisevaan nauruun ja on nielaista purukuminsa. Hän räkii ja kakoo, yskii ja rykii. Purukumi lentää kaaressa keskelle paperipinoa, kuin viallinen leima.
Kirjan ensimmäinen osa kertoo Tiinan mahdottomalta tuntuvasta taistelusta ranskalaista byrokratiaa vastaan.
Teoksen toinen osa on hieman erilainen. Siinä kerrotaan miten Tiina täyttää päivänsä. Kävelee Pariisin kaduilla ja matkustaa metrolla kaupungin alla. Tiina tutustuu pahoinpideltyyn naapuriinsa, varaa ajan kotitalossa vastaanottoa pitävältä tohtori Loiseaunilta, käy konsulaatissa hakemassa uutta passia ja tapaa nuoren Juha Suomalaisen, joka aikoo valtiotieteellisen jälkeen pyrkiä diplomaattikoulutukseen.
Eräänä päivänä Henri Chapon, Tiinan aviomiehen isä, on oven takana. Hänellä on tärkeätä asiaa...
Jotenkin toinen osa ei puhutellut minua. Tuntui kuin osat olisivat eriparia. Siitä ja aiheen rankkuudessta huolimatta pidin kirjasta. Aivan käsittämätöntä kuinka hankalaksi ja byrokraattiseksi kaikki oli tehty. Totta kai tarina oli luettava loppuun, jotta saisi tietää miten käy. Löytääkö Tiina koskaan lastaan?
Hän kampaa hiuksensa ja kuuntelee yhä aamun ääniä ympärillään. Hän kävelee ikkunaan ja avaa harsoverhot, jotta auringinvalo pääsisi kunnolla sisään ja valaisisi tämän huoneen ja hänet huoneen keskellä.
+++++++
Dramturgi, asianajaja, kirjailija
Tiina Raudaskoski, synt. 1977 Nivalassa. Kirjailija muutti Pariisiin vuoden 2005 tienoilla ja joutui tällöin käymään vuosien taistelun lapsensa huoltajuudesta. Ymmärtääkseen Ranskan lakia kirjailija opiskeli oikeustieteen maisteriksi. Raudaskoski asuu edelleen Pariisin liepeillä.
*******
Ilmestyneet teokset:
Eberhard Millerin muotokuva 2005 - Kuudennen kerroksen nainen 2022
P.S. Älkää sekoittako kirjaa elokuvaan nimeltä Kuudennen kerroksen naiset (2011), jossa lakimies ihastuu perheensä uuteen espanjanlaiseen lakimieheen ja tutustuu kerrontalon kuudennessa kerroksessa majaileviin espanjattariin.
Linkki 18.7. 2022 julkaistuun teokseen:
Rahaf Mohammed: Kapinallinen - Pako Saudi-Arabiasta vapauteen
Kommentit
Lähetä kommentti