Tarina alkaa kun Alex Cooke saapuu vuonna 2016 Kyprokselle ja Pandora-huvilalle. Millaisia tunteita paikka mahtaa herättää nyt kymmenen vuotta myöhemmin. Alex kiertelee talossa ja löytää vanhan päiväkirjansa, jota alkaa lukea.
- Hyvää joulua, rakas Alex! Yritä pitää päiväkirjaa säännöllisesti. Sitä saattaa olla mielenkiintoista lukea kun olet vanhempi.
Rakkaudella Ä xxx
Aiemmin
Entinen balettitanssija Helena Cooke on perinyt kummisedältään talon Kyprokselta, jonne Helena on saapunut nyt lomailemaan. Mukana on kaksi vanhinta lasta, viisivuotias Immy ja ylipainoinen kolmetoistavuotias älykköpoika Alex.
Arkkitehtimies William ja perheen kolmevuotias Fred-kuopus lentävät myöhemmin perässä. Tarkoitus olisi viettää rentouttava loma perheen kesken ja samalla kunnostaa kolme vuotta tyhjillään ollutta Pandoraa. Talon legendan mukaan talossa ensimmäistä kertaa vierailevat kohtaavat ensirakkautensa. Näin oli käynyt aikoinaan teini-ikäiselle Helenalle.
Alexilla ei ole mielessä ensirakkaus, vaan vallan muut asiat. Hän oli Kyprokselle tullessaan tehnyt erään ison päätöksen. Poika aikoo selvittää kuka on hänen biologinen isänsä. Äiti ei ole suostunut asiasta puhumaan.
Immy ja äiti ovat lähteneet käymään kaupassa, kun:
- Siinä mies seisoi, vain vajaan parinkymmenen metrin päässä viiniköynnösten keskellä ja tuijotti Helenaa. (...) Kuka tuo mies on, äiti? Miksi hän tuijottaa meitä? (...) Tunnetko sinä sen? - En... en tunne. - Ai. Näytti että tuntisit. Pitkä ja komea, ihan kuin prinssi.
Mutta tunsihan Helena. Siinä oli Aleksis, Helenan ensirakkaus, jota ei ollut nähnyt kahteenkymmeneenneljään vuoteen. Aleksiksen näkeminen herätti Helenan muistot. Olisiko aika avata Pandoran lipas - hinnalla millä hyvänsä.
Lomasta ei olisikaan tulossa leppoisa, sillä perhe ei saisi olla keskenään. Helena yrittää saada taloa asuttavaan kuntoon ennen kuin muu väki saapuisi. Kiirettä pitää, sillä Williamin ystävän perhe on pian tulossa kahdeksi viikoksi kyläilemään. Chandlerit eli Sacha, Jules ja heidän lapsensa Viola ja Rupes, jota Alex inhoaa sydämensä pohjasta.
Kaiken kukkuraksi William soittaa ja ilmoittaa, että hänen ex-vaimonsa oli kysynyt saisiko heidän yhteinen tyttärensä tulla lomailemaan isänsä perheen luokse. William ei ole nähnyt Chloëa kuuteen vuoteen, joten ei voinut kieltäytyä kun ex-vaimo pyysi.
Ensin Rupes ja sitten Chloë. Alex ei ole mielissään. Tosin hän ei ole nähnyt sisarpuolta kuuteen vuoteen. Miksi Chloë mahtaa olla tulossa juuri nyt? Syynä taitaa olla HN:n eli Helvetin Nartun, kuten exää perhepiirissä kutsutaan, uusi miesystävä.
Eikä väki jää tähän, sillä myös Helenan paras ystävätär Sadie matkaa saarelle. Miesystävä oli jättänyt ja Sadien pitäisi päästä muutamaksi päiväksi parantelemaan särkynyttää sydäntään.
Onko Cooken perheen lomasta tulossa katastrofi? Näin ainakin William tuumii.
- Olen vain huolissani siitä, että meidän niin sanotusta lomastamme uhkaa muodostua muutaman viikon pakkotyö, kun talo muuttuu ilmaiseksi hotelliksi, jota minä ja varsinkin sinä hoidamme.
Lopulta kaikki vieraat ja perheenjäsenet ovat paikalla. Kyläilyn aikana käy ilmi, että vieraillakin on omat ongelmansa ja seikkailunsa. Eikä Helenan perhe voi välttyä sekaantumasta vieraidensa elämään.
Oliivipuu kertoo myös ystävyydestä, rakkaudesta, perheistä ja kasvamisesta. Kertomus on nimittäin myös Alexin kasvutarina. Mitä nuori poika tuntee? Rakkautta? Mustasukkaisuutta? Samalla kun teinipoika elää nuoruuttaan herää vahva kiinnostus omiin juuriin. Onnistuuko Alex selvittämään kuka on biologinen isä?
Oliivipuu eroaa muutamassa asiassa Rileyn muista kirjoista. Riley aloitti tarinan kirjoittamisen kymmenen vuotta ennen ilmestymistä. Tällöin perhe oli viettänyt lomaa Kyproksella lähellä Kathikasista asuen kauniissa vanhassa huvilassa. Käsikirjoitus unohtui kunnes kirjailija löysi sen ja päätti viimeistellä kirjaksi. Käsikirjoitus oli tavallaan päiväkirja oman jälkikasvun lapsuudesta.
Poikkeavaa on myös se, ettei tarinassa ole historiallisia tapahtumia, vaan kaikki sijoittuu nykyaikaan ja samaan taloon. Lisäksi tarinassa on vain muutamia henkilöitä.
Alex oli saanut äidiltään joululahjaksi päiväkirjan, jota pitää seitsemän kuukauden ajan, mm. Kyproksella vuonna 2006. Päiväkirjassa teinipoika kertoo omista tekemisistään ja tunteistaan eri ihmisiä kohtaan sekä perheen elämästä. Lopussa on vielä Alexin muistelmat -osuus v. 2006 - 2016.
Romaanissa on siis kaksi aikajanaa tai oikeastaan kolme. Ylläolevat ja sitten muut tapahtumat muutamaa vuosikymmentä aiemmin.
Tarinan Alex on älykäs ja aikava, mutta silti mielestäni kolmetoistavuotias ei puhu eikä ajattele vielä Alexin lailla.
- Tänään minä lensin! En tosin lentokoneella, ja minua kannattelivat taivaiden halki kiitäessäni ainoastaan omat käsivarteni. Lensin halki ilman rakastamani naisen silmien edessä.
Muuten kirja on tyypillistä Rileytä eli viihdyttävä, helppolukuinen ja hieman ennalta-arvattava. Sanon hieman, sillä muutamat asiat ajattelin toisin ja yllätyin.
Jos olet pitänyt Rileyn kirjoista, etenkin yksittäisistä romaaneista, niin veikkaan, että pidät tästäkin.
Tapanani on lukea sekaisin kirjoja eri genreistä ja tämä romaani oli mukavaa vaihtelua dekkarien lomaan. Viihdyin.
Mietin, mitä olen oppinut tämän loman aikana. Sen, että rakkautta on kaikenlaista ja että se ilmene eri muodoissa. Että sen voi ansaita, mutta siitä ei voi maksaa. Että sitä voi antaa, mutta ei koskaa ostaa. Ja että kun sitä todella on, se pitää otteessaan tiukasti. Rakkaus.
+++++++++
Kirjailija:
Lucinda Riley, synt. 1967 Irlannissa, jossa asui Lontoon lisäksi. Riley menehtyi 11.6.2021 neljän vuoden syöpäsairastelun jälkeen.
Riley näytteli nuorena 7 vuotta, kunnes 23-vuotiaana vakava sairaus lopetti uran ja lisäksi Riley inhosi parrasvaloissa olemista. Rileyn oma elämä oli kuin viihdekirjasta, ja kirjailija sanoikin eläneensä ryysyistä rikkauksiin.
Rileystä on vähän enemmän tietoa Enkelipuu-kirjan yhteydessä.
**********
Suomennetut teokset:
Seitsemän sisarta -sarja:
Seitsemän sisarta 2017 - Myrskyn sisar 2018 - Varjon sisar 2019 - Helmen sisar 2019 - Kuun sisar - 2020 - Auringon sisar 2020 - Kadonnut sisar 2021
Tulossa: 8. osa: Atlas, Papa Saltin tarina - ilmestyy keväällä 2023
Kirjailija oli ehtinyt sanella pääosan tarinasta ja jakanut juonikäänteet poikansa Harry Whittakerin kanssa. Harry saattaa kirjan loppuun äitinsä ohjeiden mukaisesti. Riley on kertonut, että oli miettinyt loppuratkaisua jo kahdeksan vuotta.
Linkit:
(Bonuksena Moyesin teos: Kuinka painovoimaa uhmataan)
Osat 1 ja 2 olen lukenut ennen bloggausaikaani, joten niistä ei ole arvioita.
Muut teokset:
Keskiyön ruusu 2016 - Enkelipuu 2018 - Perhosten huone 2020 - Vaarallinen kirje 2021
Oliivipuu 2021 - Italialainen tyttö 2022 - Orkideatarha 2022
Tulossa: Auroran salaisuus, ilm syyskuussa 2022
Enkelipuu on uudelleen lämmitetty teos. Se on vuodelta 1995 ja kirjailijalta kysyttiin vuonna 2013 haluaisiko julkaista kirjan uudelleen. Tarinan luettuaan Rileyn halusi muokata tekstiä ja sisältöä ja näin syntyi käytännöllisesti katsoen uusi romaani.
Myös Vaarallinen kirje on kirjoitettu osin uusiksi. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran v. 2000. Ja seuraavan kerran 2018. Uusien teknologisten keksintöjen ja turvallisuupalveluiden huipputekniikan osalta tarina olisi ollut vanhentunut, joten tekstiä oli muutettava. Lisää linkin takana.
Minulla on ollut Rileyn sisarussarjan eka osa alkutekijöissään ties kuinka kauan. Ei se huonolta vaikuta, mutta muut kirjat ovat kiilanneet edelle. Tämä Oliviipuu kuulostaa vallan mainiolta, tähän maailmanaikaan helpotusta tuottavalta uppoutumistarinalta.
VastaaPoistaMinusta tämä hyvä kirja juuri tällaiseen ikävään aikaan. Helppolukuista viihdettä. Lisäksi pidin tästä hieman enemmän kuin parista muusta Rileyn itsenäisestä teoksesta.
Poista