Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet, 422 s. - suom. ilm. 2021 - esikoisromaani: scifi, dystopia - The End of Men 2021 - suomennos: Kirsi Luoma - kansi: Tuomo Parikka - kirjan taustana ilmaiskuva netistä - Like Kustannus ******* kirjaston kirja
Naistenviikko on hurahtanut äkkiä ja ollaan päästy jo viimeiseen päivään. Kirjan kirjoittajalla ja suomentajalla on tänään nimipäivä ja kirjan päähenkilöt ovat naisia.
Vaikka naistenviikko päättyykin, niin huomenna dekkarituplassa on kaksi naisdekkaristia ja myös seuraavat kirjat, jotka julkaisen, ovat naisten kirjoittamia.
Tarina alkaa vuonna 2025 Glasgowsta, kun käy ilmi, että sieltä alkaa levitä tappava virus. Naispuolinen lääkäriharjoittelija tarttuu ensiapulääkäri Amanda Macleaniin ja höpöttää potilaasta, jonka tila on romahtanut. Äsken mies oli ihan kunnossa, muttei ole enää. Potilaalla oli tullessaan ollut vain flunssan oireita, mutta nyt mies tekee kuolemaa.
Amanda huomaa hyvin äkkiä, että on tosi kyseessä. Niinpä hän yrittää kertoa, että on kysymys todella vakavasta asiasta, mutta häntä ei kuunnella vaan pilkataan vainoharhaiseksi ja hysteeriseksi.
- Kukaan ei kuuntele minua. Epäilen jo, että olen tulossa hulluksi. (...) Koko Skotlannin terveydenhoitokoneisto pitää minua pilkkanaan.
Ja kun vihdoin kuunnellaan, niin viruksen leviäminen on alkanut ympäri maailmaa. Ilmenee että naiset ovat viruksen kantajia, mutta he eivät sairastu, joten kaikki uhrit ovat miehiä.
Tarinaa läpikäydään monen naisen näkökulmasta. Torontolainen Lisa on virologian professari, Dawn lontoolainen toimittaja, Clare on poliisi San Franciscossa, Rosamie lastenhoitajana Singaporessa, Rachel uusiseelantilainen psykologi, Faith usalainen sotilaan leski ja sairaanhoitaja jne jne. Paria naista seurataan enemmän, kuten ensiapulääkäri Amanda Macleania sekä lontoolaista sosiaaliantropologia Catharinaa, joka alkaa kirjoittaa muistiin ihmisten tarinoita. Myös kanadalainen virologi Lisa Michael on enemmän mukana, sillä hän kehittelee rokotetta.
Maailman naiset ovat hädissään tajutessaan, että nyt on tosi kyseessä. Naiset alkavat suojella miehiä ja poikiaan, eristämällä heidät tai kuljettamalla autioon paikkaan.
Ainoa mies, joka kertoo tarinaansa on insinööri Toby Williams. Mies on jumissa Islannin rannikolla lilluvassa laivassa. Alus ei saa poistua, alukselta ei saa poistua, eikä alukseen saa tulla. Laivalla olijat alkavat kärsiä nälkää kun elintarvikkeet hupenevat kovaa vauhtia.
Amandakin oli pohtinut: Saavatko kaikki tartunnan? Löytyykö tautiin jokin parannuskeino? Kuinka kauan sen kehittäminen kestää? Mitä jos sellaista ei tule? Mitä jos tämä ei lopu ikinä? Palaako maailma koskaan entiselleen?
Koronan myötä olemme miettineet monia samoja asioita kuin Amandakin ja vielä: Loppuvatko miehet maailmasta? Miten käy yhteiskunnille?
Kirjan lopussa on luku:" Tarinoita miesten surmasta", kirjoittanut Catherine Lawrence 9. syyskuuta 2031." Catherine toteaa mm. näin: " Ensi kertaa maailmanhistoriassa naiset voivat päättää täysin, miten meidän tarinamme kirjoitetaan. Joidenkin mielestä vain miehillä pitäisi olla oikeus tallentaa tämän taudin tarina, koska se iski pahiten heihin. Kaikella kunnioituksella olen eri mieltä. (..) Me olemme niitä, joiden elämä on särkynyt, joiden osa oli jäädä tänne toisten mentyä. (...) Miten yksilöt ovat uudistaneet perherakenteita? Miten lapset pärjäävät uudessa maailmassa, joka on niin tyystin erilainen kuin se, jota heidän vanhempansa heille kaavailivat?
Näitä samoja asioita olisin toivonut olevan myös tarinassa.
Kaipasin monipuolisempaa otetta. Välillä tarina tuntui vain eri naisten kertomusten luettelolta. Kirjailija sanookin kiitoksissaan olleensa aluksi hukassa eri kertojiensa kanssa, mutta sai apua agentiltaan. Kaikilta oli kuollut läheisiä, aviomiehiä, poikia, isiä, naapureita, työkavereita jne. Olisi ollut mielenkiintoista tietää enemmän mitä sitten tapahtuu kun maailman miehistä yhdeksänkymmentä prosenttia menehtyy? Miten yhteiskunta järjestetään? Tosin kirjan tapahtumat jatkuvat vuoteen 2031, joten saamme välähdyksen naisten johtamasta yhteiskunnasta. Olisin silti kaivannut lisää. Jotkut naiset saivat huippuluokan työpaikat, joita miehet olivat ennen hoitaneet, mutta mitä muuta? Tarina jäi jotenkin auki, sinänsä hyväideainen juoni ...
Kaipasin myös tiivistystä. Jotkut asiat oli kerrottu turhan yksityiskohtaisesti. Eräänkin miehen elvytystä ja sairaskertomusta kuvaillaan sivukaupalla.
Hyvä aihe, etenkin kun se on keksitty ennen koronaa. Tuttua oli tietysti; etätyöt, peruutetut lennot, julkisten kokoontumisten kiellot ja ulkona liikkumisen välttäminen. Erotuksena se, että kun koronassa mennään / joudutaan sairaalaan, niin tässä tarinassa ei pyydetä lähtemään sairaalaan, koska siellä ei kuitenkaan voida tehdä mitään.
Luen tosi vähän dystopiaa ja scifiä, mutta ainakaan kirjassa ei ole yliluonnollista ja tulevaisuuskin on tuossa nurkan takana (2025). Teos sopii luettavaksi muillekin kuin scifin ystäville.
Tekijä kirjoittaa 12.4.2020 esipuheessaan mm. näin: Korona iskee pahemmin miehiin kuin naisiin, ja tuntuu lievästi sanoen epätodelliselta, että ennen tätä pandemiaa kirjoitin kirjan pandemiasta, joka iskee pahemmin miehiin kuin naisiin. (...) Kun aloin kirjoittaa Viimeisiä miehiä syyskuussa 2018, se tuntui radikaalilta ajatuskokeelta. Kuinka villisti voisin päästää mielikuvitukseni laukkaamaan? (...) Kirjan ensimmäinen versio valmistui kesäkuussa 2019.
Lopussa kirjailija toivoo, että koronaan on jo saatu rokote ja toivottavasti terveydenhoitojärjestelmämme selviävät ja taloutemme toipuvat ja toivottavasti läheisemme ovat turvassa.
Vain miehet kantavat virusta. Vain naiset voivat pelastaa meidät kaikki.
++++++++
Kirjailija, yritysjuristi
Christina Sweeney-Baird, synt. 1993. Asuu Lontoossa.
********
Ilmestyneet teokset:
Viimeiset miehet - 2021
.....................
Kirjabloggaajien naistenviikkohaastetta emännöi tänäkin vuonna Tuija: Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Nimipäiviään viettävät tänään Kristiina, Kristina, Tiina, Kirsi, Kirsti, Krista, Kiia, Tinja, Kerstin, Tina, Stina, Kristel, Chritine ja Kia. Onnittelut!
Kristiinan alkuperäinen kreikkalainen ja latinalainen muoto Christina tarkoittaa naispuolista Kristuksen kannattajaa, Kristuksen omaa, kristittyä naista.
Kristiina on ollut kalenterissa vuodesta 1950 ja Kristina vuodesta 1852. 1800-luvun lopulta 2019 loppuun Suomessa on annettu 82 150 Kristiina-nimeä ja Kristina 16847.
Kristiinasta on lukuisia muunnelmia.
Naistenviikko päättyy Kristiinan päivään.
Linkit naistenviikkohaasteen aiempiin kirjoihin:
1/7: Tiina Martikaisen kaksi dekkaria: Surmanpolku ja Pahan kintereillä
2/7: Torey Hayden: Satutettu lapsi
3/7: Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä
4/7: Anne Pennanen: Pako päihdehelvetistä
5/7. Carmen Mola: Purppuraverkko
6/7. Lucinda Riley: Kadonnut sisar
Viime vuoden naistenviikon kirjalinkit: Naistenviikko 2020
Kommentit
Lähetä kommentti