Tuire Malmstedt: Jehki, 1. osa

Varvikko kahisee sinun astellessasi pois. En katso perääsi, keskityn virittämään kepeistä telinettä, johon saa kahvipannun roikkumaan nuotion ylle. (...) Minä odotan. (...) Kuuntelen. (...) Huudan sinua. (...) Odotan.

(Pätkiä prologista.)

Tuire Malmstedt: Jehki, 282 s. - 1. Jäämeri - ilm. 2026 - kansi: Mika Tuominen - Aula & Co

Tiedoksi tähän alkuun: koska Meta rajoittaa ulkoisten linkkien julkaisuja, niin en enää jaa niitä someen. Jos arvostelut kiinnostavat, niin käykää lukemassa blogista. Kopioi kirjarouvanelamaa.blogspot.com ja pääset uusimpaan arvioon.
Kännykän ja tabelitin etusivulta pääset oik. yläkulman kolmesta viivasta arkistoi -osioon ja läppärillä arkistoi näkyy etusivulla. Tai suurennuslasilla voi hakea esim. kirjan tai kirjailijan nimellä. Ja tietysti googlettamalla blogin nimi pääsee lukemaan.

------

Nina Nordbøn mies oli kadonnut Jäämeren vaelluksella jälkiä jättämättä. Jehki Valle oli saanut puhelun ja viitannut menevänsä puhumaan kauemmaksi. Nina odottaa, huutaa, soittaa, mutta Jehki on kadonnut.

Kymmenen vuotta Nina on miettinyt, raivonnut, odottanut miehensä paluuta. Eräänä päivänä Nina rohkaistuu menemään miehensä työhuoneeseen ja löytää käsikirjoituksen, joka kertoo kuolleiden sielujen valtakunnasta. Mikä tämä salaperäinen valtakunta oikein on – ja voisiko käsikirjoitus paljastaa ratkaisun katoamiseen?

Käsikirjoituksen luettuaan Nina myy asuntonsa, irtisanoutuu työstään oikeuspsykologina, ostaa pakettiauton ja suuntaa kohti Jäämerta ja *)Berlevågia.

Nina on päättänyt selvittää miehensä katoamisen ja uumoilee, että Jehkin vanhemmat ja ystävät saattaisivat tietää jotakin, joka ei ole aikanaan tullut ilmi.

Kierrellessään vanhoja seutuja ja tavatessaan tuttuja ihmisiä, Nina ei saata aavistakaan mitä kaikkea mies on salannut. Entä miksei asioista ole kerrottu Ninalle? Nyt kannattaisi olla todella varuillaan, etenkin kun alkaa tapahtua yhtä sun toista.

Miten lopulta käy? Selviääkö Ninalle miksi ja minne Jehki katosi vai löytyykö mies kenties jostakin? Ja jos löytyy, niin mikä on ollut motiivi kymmenen vuoden hiljaisuudelle?

----

Tarina etenee menneisyyden luvuilla (2015) joissa kerrotaan mm. Jehkin katoamisesta ja perheestä. Nykyajassa Nina selvittää mitä miehelle olisi saattanut tapahtua ja kolmanissa luvuissa on lyhyitä pätkiä Jehkin käsikirjoitetuksesta:

- Sielupuoli muistaa maallisen rinnallakulkijansa, kaipaa ja etsii tietään tämän luo. Tulee päivä, jolloin rinnallakulkija laskeutuu aliseen ja he voivat viettää iäisyyden yhdessä. Mutta sitä ennen sielunpuolen on varoitettava rinnallakulkijaa keskisen maailman vaaroista.

Minulle Sielunpuoli -luvut eivät oikein auenneet. Jossain vaiheessa ajattelin, että olisi pitänyt lukea nämä luvut alusta alkaen tarkemmin, sillä niistä olisi ehkä selvinnyt syyt Jehkin katoamiseen ja joihinkin muihinkin tapahtumiin. En kuitenkaan lukenut uudelleen. Olisiko tarina kärsinyt, jos ne olisi jättänyt kokonaan pois? Tätäkin pohdin.

Tarina rakentuu verkkaisesti, psykologisille trillereille ominaiseen tyyliin. Jehki ei siis ole perinteinen poliisidekkari, vaan keskittyy enemmän psykologiseen jännitykseen ja mysteerin avautumiseen.

Tapahtumat etenevät niin, että jotkut asiat jäävät minulta pimentoon, mikä on tietysti hyvä asia. Yllätykset ilahduttavat aina!

Täytyy myöntää, että olin hieman ihmeissäni lukemisen jälkeen, sillä Jehki on tyystin erilainen kirja kuin aiempien sarjojen dekkarit. Nostan hattua, että Malmstedt kykenee kirjoittamaan näin erilaisia tarinoita. Monissa kirjoissa on mukana enemmän tai vähemmän mystisyyttä tai vanhoja uskomuksia.

Lisäplussaa annan siitä, että luonto on taas vahvasti mukana ja pituuskin on sopiva.

Pidän kyllä Jehkistä, mutta rehellisyyden nimessä sanon, että pidän enemmän menevimmistä Isa Karos- ja Vauramo & Metso -sarjoista. Niissä on enemmän omintakeisuutta, jännittävyyttä, koukuttavuutta ja loistavia tarinoita mm. kaukaa mennensyyksistä. Jehki on sisällöltään tavanomaisempi.

Mutta ymmärrän kyllä jos kirjailija haluaa välillä kirjoittaa jotain itselleen erilaista.

Pidän Jehkistä, mutta onhan se erilainen kuin Malmstedtin aiemmat kirjat.

Sen verran vaivasi Berlevågin tarkempi sijanti, että oli googletettava. Suomen pohjoisimmalta rajanylityspaikalta Nuorgamista ajomatka on noin 160 - 178 kilometriä.