Tuire Malmstedt: Lintusielu, 5. osa

Pitkäsäärinen nuori tyttö laahusti tien viertä valkeassa yöpuvussaan. Hän otti haparoivia askelia, välillä kompuroiden. Hänen pitkät vaaleat hiuksensa roikkuivat hänen olkapäillään, latvat liehuivat ilmavirrassa.

(Ote prologin alkupuolelta.)

Tuire Malmstedt: Lintusielu, 284 s. - 5. osa Metso & Vauramo -sarjaan - ilm. 2025 - kansi: Laura Noponen - Aula & Co

Eläkkeellä oleva lehtori Pirkko Tapola on palaamassa kävelylenkiltään kotiin kun kuulee aidan takaa rahinaa ja kuralammikon loiskahduksen. Pirkko ajattelee siellä olevan vain naapurin kissa, mutta sitten koivun luona liikkuu joku.

- Hahmo ei ehkä muuten olisi pimeässä erottunut, mutta sillä oli valkoinen asu, paita ja housut, jotka näkyivät pimeässä. Se seisoi aivan hiljaa paikallaan ja ojensi toisen kätensä Pirkko kohti.

Tulija on lapsi, jonka Pirkko vie sisään ja yrittää selvittää kuka kulkija on. Se ei selviä ja Pirkko soittaa poliisin paikalle. Pojalla on laattariipus, jossa on joku nimi, pojanko?

Poliisit, Matilda Metso ja Elmo Vauramo alkavat tutkia toisen harhailleen puhumattoman lapsen tapausta, tällä kertaa lapsi on tyttö. Avukseen he ovat saaneet Niiles Aarnikosken (joka esiiintyy jo esikoisteoksessa). Poliisit ja asiantuntijat ovat ymmällään. Kukin heistä oli yrittänyt saada lapseen yhteyttä, mutta tuloksetta.

Mistä näitä puhumattomia lapsia putkahtaa? Lapsia, jotka eivät osaa kertoa keitä he ovat ja mistä tulleet. Ovatko he vain karanneet kotoaan? Eikä kukaan ole tehnyt lapsista katoamisilmoitustakaan.

Tuomiojärvellä lilluu soutuvene. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta siinä on, että venessä on vain kumisaapas, äyskäri ja ankkuriköysi. Missä soutaja on tai onko vene vain irronnut rannasta omilleen teilleen kellumaan? Varmuuden vuoksi löytäjä soittaa 112:een.

Harhailevien lapsien lisäksi alkaa löytyä muutakin, nimittäin ruumiita. Ja loppujen lopuksi paljastuvat asiat ovat käsittämättömiä, ja monet kauheudessaan vertaansa vailla.

1984. Myrtsi kertoo:
- Mut tuotiin tänne, kun olin niin saakelin paha, mut mä en ole mitään Ruttuun verrattuna. Ja täällä koulukodissa mun pitäisi niin kuin jotenkin muuttua, parantua pahuudesta? Miten helvetissä, kun tää meno on tällaista?

(Ruttu on ykis Pernasaaren koulukodin ohjaajista.) Myrtsi on päätynyt väkivaltaiseeen koulukotiin pikkuveljensä Lintan kanssa. Lintta-nimi juontuu siitä, että pojan toinen jalkaterä on linttana. Koulukodissa Myrsti yrittää parhaansa mukaan huolehtia Lintasta:

- Se on niin rikki. Se on vasta kolmetoistavuotias ja niin helvetin rikki, että sitä ei saa koskaan fiksattua.

Veljesten pikkusisko on viety sijaiskotiin ja mummo sekä Repe-koira ovat taivaassa.
Mitä vuonna 1984 koulukodissa on tapahtunut? Ja millaista elämää Myrtsi ja Lintta ovat joutuneet elämään?

Mikä mahtaa olla harhailevien puhumattomien lasten ja tyhjän soutuveneen salaisuus?

-----

Luin kirjan tietysti jo kesällä, mutta säästin tietoisesti julkaisun myöhemmäksi. Minun pitää lukea Malmstedtin dekkarit heti ilmestymisen jälkeen, sillä onhan Malmstedt yksi lempidekkaristesitani, ollut alusta alkaen.

Malmstedt kirjoittaa tummasävyisiä dekkareita ja sellainen Lintusielukin on.

Kaksi aikatasoa toimii hyvin. Elementtejä on aika paljon, mutta ne kulkevat näppärästi käsikädessä, eikä sekaantumisen vaaraa ole.

Teemat ovat rankkoja. Tiedämme kuinka kauaskantoiset vaikutukset lapsuuden rajuilla kokemuksilla on. Ne jättävät traumoja koko elämän ajaksi.

Jo nyt on kumma, kun Malmstedtkin on lähtenyt kiroilun tielle, en yhtään pidä. Juu, ymmärrän kyllä, että jotkut puhuvat näin, mutta viljeltiinkö "vittuja" noin paljon jo 1980-luvulla? Ehkä sitten.

Päähenkilöt ovat jo tuttuja ja heillä kullakin omat aaveensa ja omituisuutensa. Oli mukavaa saada päätösosaan mukaan vielä edellisen sarjan Isa Karos, joka on tässä osassa kotiäiti, ja poliisi Niiles Aarnikoski.

Käsittääkseni Lintusielu on sarjan päätösosa, joten hyvästi Matilda Metso ja Elmo Vauramo! Olette tehneet hyvää työtä ja antaneet minulle monta monituista jännittävää ja tasokasta lukukokemusta. Ikävä tulee, mutta aikansa kutakin. Jään mielenkiinnolla odottamaan millaista on seuraavaksi tulossa.

Erikoinen kirjan nimi selviää tarinasta.

Jos kaipaat hyviä, jännittäviä ja erilaisia tarinoita, niin lue sekä Isa Karos - että Metso & Vauramo -sarjat! Kannattaa lukea järjestyksessa.

Myös e- ja äänikirjaversio saatavilla. Kesto 7t 43 min ja lukijana Mikko Leskelä.

Marraskuinen tuuli puhalsi purevina puuskina hautausmaan poikki kieputtaen lehtiä ilmassa. Ilma oli täynnä kosteuden ja lahoavien lehtien tuoksua. Lumisade oli loppunut, ja vielä lämmin maa oli sulattanut ensimmäiset lumen rippeet nopeasti.

+++++++
Kirjailija, kieltenopettaja
Tuire Malmstedt, synt. 1974. Asuu Pieksämäellä.