Tuire Malmstedt: Mykkä taivas, 2. osa

Prologista:
...Kaivan ruumiinosan kerrallaan esiin, kokoan ne maan pinnalle, asettelen huolellisesti ihmisen muotoon. Siitä tulee kaunis. Asetelmasta puuttuu pää. Ja kämmenet. Kauneimmissa asetelmissa on aina särö. Kaunis voi olla rikki. Kun asetelma on valmis, asetun maahan sen viereen makaamaan...

Tuire Malmstedt: Mykkä taivas, 341 s. - ilm. 2019 - 2. osa Isa Karos-sarjaan  - sis. historiaa - Myllylahti ****** kirjaston kirja

Savonlinna 2017
Päähenkilöllä, ylikonstaapeli Isa Karoksella, on ikävä tehtävä edessään. Pitäisi vihdoin käydä tyhjentämässä lapsuudenkoti ja pistää talo myyntiin. Tehtävä on rankka ja surullinen, ja Isa haluaisi äitinsä ja koko paikan pois muistoistaan.
- Kauempana pihamaalla tuuli heilutteli tyhjää keinua. Edithin keinua.
- Edith oli rakastanut keinua. 

Edith, joka on Isan pikkutyttö. Edith, jota ei ehkä enää ole. Edith, joka on kadonnut. Epätietoisuus ja suru on valtava.

Naapurin Veikko suree Isan kuollutta Aino-äitiä ja on ollut Isan tukena vaikeina aikoina. Veikolla on tietty läheinen suhde Isaan. Yhdessä Veikon kanssa Isa tyhjentää taloa, mutta se on toivottaman hidasta. Tuntikausien työn jälkeen Isa kuitenkin on lähdössä ja tarkistaa autossa puhelimensa. Yksi viesti, Janne Ikoselta, rikosyksikön tekniseltä tutkijalta, joka on myös Isan lapsuustoveri. Viestissä sanotaan, että olisi tärkeätä asiaa. Isa ei saa yhteyttä mieheen, mutta ei jää asiaa sen kummemmin miettimään, sillä Janne oli edellispäivänä lähtenyt Lappiin kalastusreissulle Isan entisen, jo eläkkeellä olevan työparin kanssa.

Isan elämä on viime aikoina ollut rankkaa ja nyt hän yrittää ryhdistäytyä. Menneisyyden tapahtumat ovat vaikuttaneet mieleen. Nytkin taas valvenäyt vaivaavat.... Isa näkee ikkunasta ulkona Jannen, joka kantaa sylissään lasta. Ja lapsen hiukset...Ne olivat Edithin hiukset...Pitäisi kai tilata aika psykoterapeutille.

Isa on paraikaa pohtimassa suhdettaan ex-miehensä Samuelin kanssa kun puhelin soi. Esimies Pentti Kehäkoski soittiaa. Poliisi on saanut nimettömän vihjeen: Käärmelouhelta on löytynyt pää. Ihmisen pää. Poliiseja pyydetään saapumaan oitis.
Isa Karos, kollega Niiles Aarnikoski ja tekninen tutkija Omid Khaleid lähtevät vihjepaikalle ja toden totta, sieltä löytyy jotakin karmivaa.
Tiimi, mukanaan myös Henriikka, alkaa tutkia tapausta. Ja Janneakin on yritetty tavoittaa kalastusreissultaan.
- Se ei varmaan halua jättää tätä juttua väliin.

Aleppo, Syyria 2015
14-vuotias Aysha elää surullisia aikoja, sillä äiti voi todella huonosti.
- Hän joka verhon takana makasi, ei oikeastaan ollut äitini. Hän oli äitiäni etäisesti muistuttava aave, iho harmaa ja silmät syvällä kuopissaan. Ne olivat enää harvoin avoinna. Minä olin jo tottunut siihen.
Ayshan isä on taitava kirurgi, joka oli aiemmin työskennellyt yksityisellä lääkäriasemalla, mutta nykyään hän kursi kasaan levottomuuksissa loukkaantuneita ihmisiä kaupungin sairaalassa.
- Isäni oli todella taitava, enkä minä voinut ymmärtää, miksei hän ollut ommellut äitiäni ehjäksi.

Aysha huutaa.
- Isä kuuli huutoni ja riensi perässäni ulos. Hän pysähtyi niille sijoilleen nähdessään romahtaneen moskeijan. 
Öisin alkaa kuulua kuminaa, pauketta ja jyrinää. Pommeja putoilee maahan tuhoten kaiken altaan. Tulee aika, jolloin joidenkin asukkaiden on oman turvallisuutensa takia lähdettävä maasta. Onko  Ayshan perhe yksi niistä? Äiti ainakin voi niin huonosti, ettei hän voi minnekään lähteä...
Aysha ajattelee: Allah on unohtanut minun Alepponi, Allah on nukahtanut. Ja kun Jumalat nukkuvat, ihmiset eksyvät kodeistaan.

Salmi, Karjala, 1944
Nimeni on Nadesha, toivo, sitä se tarkoittaa venäjäksi. Isäni on suomalainen Armas, jolta olin saanut perintönä suomen kansalaisuuden. Äitini on Ljubova ja se tarkoittaa rakkautta. Surullinen nimi äidillä, sillä hän ei tiedä rakkaudesta yhtään mitään. Äiti on kotoisin Pietarista. Meidän kotikielemme on iloinen karjalan, suomen ja venäjän sekoitus. Ai niin, ja onhan meillä Verakin, lehmä. Vera on venäjäksi usko.
Perheen naapurissa asuu Elma ja hän on kova tarinankertoja. Veljeni Andreikin oli ennen sotaa kertoillut tarinoita, mutta hänen palattuaan sodasta tarinat olivat ehtyneet.
Elman tarinat saivat minut ajattelemaan komeaa, hymykuoppaista Wilhelmi Viinikaista, joka oli rikkaan talollisen poika naapuristamme.
- Perheemme ei ollut Viinikaisten kanssa missään tekemisissä. Siksi kannoin salaisuuttani kuin painavaa kiveä essuni taskussa.

Perheelle koittaa aika, jolloin nimismies koputtaa oveen, tulee lähtö...

Palatkaamme alkuun.
Mitä Käärmelouhelta on löytynyt ja kuka on uhri? Saadaanko rikos ratkaistuksi? Kohentuuko Isan yksityiselämä, vai joutuuko vielä elämään omien demoneidensa vankina?

Miten käy Ayshan perheen Syyrissa? Vai joutuvatko lähtemään pakolaisiksi?
Entäpä perhe Karjalassa? Tekeekö painava kivi reiän Nadeshan taskuun? Eli paljastuuko salaisuus?
Ja minne perhe sodan jaloista päätyy?

Myös joutsenet liittyvät oleellisesti tarinan kulkuun. Musta joutsen vainoaa. Miksi ja miten?
- Joutsen kohotti siipensä, ne olivat valtavat, läiskäisi niillä vedenpintaa niin että vesi loiskui päälleni. Samassa joutsen muuttui mustaksi ja katosi.

Pidin esikoisteoksesta (Pimeä jää) kovin paljon, joten odotukset olivat korkealla myös toisen osan suhteen.
Kirja etenee jouheasti ja helposti luettavana kolmessa eri aikajanassa ja useammassa eri paikassa.
Tarinan edetessä eteen tulee paljon kysymyksiä, joihin kaikkiin saadaan matkan varrella selityksensä. Odotan hetkeä, jolloin tarina nivoutuu yhteen, sillä senhän se tekee ennen pitkään. Mutta miten yhdistyminen sitten tapahtuu, sitäpä en osannut arvata. Malmstedt on ovela ja pyörittää lukijaa miten tahtoo.

Kolmen mainitun janan lisäksi tarinassa kulkee kaksi muutakin juonihaaraa. Toisessa joku kirjoittaa kirjeitä. Kuka? Kenelle? Ja toisessa joku henkilö pohtii... jotakin:
- Naurusi on lakannut...Tutkiskelen kasvojasi, ne eivät anna mitään vastauksia...Vien sormea ihollasi. Aion sanoa sen. Katkaisen yhden heinänkorren. Aion sanoa sen. Kutitan sinua korrella. Aion sanoa sen...

Kokonaisuutena kertomus on hyvä! Taustoihin oli paneuduttu, sekä Karjala- että Syyria- & pakolaisosuuksiin. Sen lisäksi, että Malmstedtilla on tarinankerronta hallussaan, hän kirjoittaa paikoin kaunista kieltä:
- Annoin käsieni lipua viljan läpi, kun raivasin tietäni tähkäpäiden keskellä. Kuivan viljan kahina peitti päiväkisojen haitarimusiikin ja nuorten naurun alleen, olin maailmalta piilossa. Vilja oli valmis kuulemaan salaisuuteni. Se kuiski ja kahisi.

Jos meillä Suomessakin jossain vaiheessa aletaan hehkuttaa Dekkarikuningattaria, niin Tuire Malmstedt kuuluu siihen joukkoon! Vahva suositus!

Nuku, nuku pikku silmä, älä kuule, pikku korva, nuku toinenkin pikku silmä, älä kuule toinenkaan pikku korva.

++++++++
Pari sanaa kirjailijasta, kirjoitusprosessista ja Mykän taivaan aiheista:
kieltenopettaja Tuire Malmstedt, synt. 1974, ja asuu Pieksämäellä.
Malmstedt on kaikkiruokainen lukija: trillereitä, dekkareita, kauhua, elämänkertoja jne. Lempikirjailija on Kazuo Ishiguro.
(Lähde: Myllylahden sivut)

Tuire Malmstedt paljastaa saavansa kirja- ja kohtausideat hyvin vahvoina kuvina ja ääninä, yleensä lenkillä. Kirjailija pelästyy niitä ja tietää, että sellaisista on pakko kirjoittaa, koska tulevat niin vahvoina "päälle".  T.M. sanoo: "Minulle ajatuksena tärkeä on se, mitä me kannamme mukanamme, tiedostetusti ja tiedostamatta, kaukaisestakin historiasta. Millaisia me olemme ihmisinä silloin kun pahin tapahtuu."

Kirjailija sanoi Mykän taivaan aiheista Hgin Kirjamessujen haastattelussa mm. näin:
- Pääaihe, eli pää. Tosipohjainen tapaus nuoruudesta jolloin Malmstedt oli Jenkeissä ja asui perheessä, jonka äiti oli lakimies, joka hoiti tuolloin "päätapausta". Perheen äiti ei itse kertonut keissistä, vaan Malmstedt luki paikallisesta lehdestä. Aiheen kamaluus jäi tuolloin kalvamaan mieltä.
- Historialliset osat tulivat mukaan, koska Malmstedt sanoo olevansa kiinnostunut historiasta.
Plus, että Karjalaan 1944 liittyy tarina omasta mummosta, joka on evakko. Tuntui läheiseltä ja tärkeältä ottaa Karjala mukaan kirjaan.
- Syyrian Aleppo puolestaan valikoitui yleisestä huolesta ja siitä kuinka moni nuori joutuu lähtemään ko. maista pakolaiseksi ihan yksin, vailla vanhempia, sukua ja ystäviä.
(Lähde: Omat muistiinpanot)

Tuire Malmstedt Helsingin Kirjamessuilla 2019
(ⓒ Piritta's foto)

***********
Ilmestyneet teokset:
Pimeä jää 2018 - Mykkä taivas 2019 -  Kolmas osa on jo tekeillä, aiheena kuollut morsian. Muuta kirjailija ei voinut vielä paljastaa.

Linkki ensimmäiseen osaan: Pimeä jää, joka voitti Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan.

Linkki 1. osaan:
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2018/09/tuire-malmstedt-pimea-jaa.html