Tarina alkaa Pariisista vuonna 1943, jolloin SS-miehet kävivät hakemassa juutalaisia Ravensbrückin keskitysleirille. Sitten siirrytään Jyväskylään ja vuoteen 2020.
Pomo, Selma Lahtinen, on määrännyt Elmo Vauramon ja Matilda Metson erääseen vanhaan pappilaan, josta on remontin yhteydessä löytynyt ruumis. Ruumiin vierellä on rasia. Mitä siellä on? Näiden esineiden (en kerro mitä) alkuperää ja yhteyttä ruumiiseen tutkijat yrittävät selvittää.
Tapausta tutkittaessa vanhoista arkistoista löytyy tieto, että 1960-luvulla olisi samana päivänä kadonnut neljä nuorta, joita ei ikinä löydetty. Yhden sanotaan kadonneen kansallispuistoon ja kolmen hukkuneen veneonnettomuudessa. Mitä oli mahtanut tapahtua? Mahtaisiko joku näistä nuorista olla pappilasta löytynyt ruumis?
Ravensbrück 1943
Ranskalaisnäyttelijä Amelie Bonnet ilmiannetaan ja sotilaat tulivat repimään hänet vuoteesta. Samassa kuljetusvaunussa hän tutustuu Marié-nimiseen tyttöön, joka matkustaa huonokuntoisen äitinsä kanssa.
- Nostin katseeni taivaalle, ehkä näkisin palan jostain tavallisesta, mutta tummien pilvien alla leijui vain omituista yököttävän hajuista savua. Ehkä tämä oli helvetti.
Helvetti se olikin. Ravensbrückin helvetti. Karanteenin päätyttyä naiset jaettiin eri parakkeihin. Marié joutui SS-kutomoon ja Amelie pesutupaan. Siellä Amelie tutustuu muutamiin naisiin, kuten Claudiaan ja hänen pikkutyttöönsä. Naiset työskentelevät ja yrittävät koko ajan ymmärtää mitä leirillä tapahtuu. Kun Claudia sairastuu, on hänellä yksi pyyntö: "Tapathan lapseni ennen kuin he ehtivät ?"
Tarina etenee kolmella aikajanalla, joista yksi on Ravensbrück 1943, toinen Jyväskylä 1960-luvulla ja kolmas Jyväskylä 2020. Mitä tapahtui 1960-luvun Jyväskylässä? Sen jätän lukijoille.
Kaipasin kirjaan pientä kertausta, vaikka tietyt asiat onkin kerrottu edellisissä osissa. Jos kirjojen lukuväli on vuosi, kaksi tai enemmänkin niin ei voi olettaa, että lukija muistaa tapahtumat. Eikä monikaan tee muistiinpanoja.
Nyt ihmetystäni aiheutti Matilda. Miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. En muistanut, piti kaivaa muistiinpanot esiin. Edellisessä osassa on pääteemana Matildan elämä, joten sieltä selviää ja sen jälkeen ymmärtää. Jotain Matildasta voi lukea allaolevasta Lumihaudan linkistä. Entä kuka on traumaattinen pikkutyttö Silja? Senkin olin ikävä kyllä unohtanut. (Jossain tiedoissa blogi auttaa, mutta sinne ei voi kirjoittaa juonipaljastuksia. Sen takia olen jo vuosia kirjannut oleellisia asioita muistivihkooni.)
Pohdin myös hukkuneita naisia ja pappilan lattian alta löytynyttä ruumista. Heidän tarinansa jäivät jotenkin avoimiksi. Näitä olisi voinut hieman jatkaa ja syventää. Tosin pärjäsin näinkin.
Olen lukenut lukemattomia keskitysleiritarinoita, niin "leppoisimpia" (eli tarinoissa ei vellota keskitysleirin kauhuissa) kuin rankkojakin. Siispä, uskallan sanoa, että Lyijysydämen keskitysleiriosuudet ovat aika "lempeitä", jos nyt sitä sanaa voi käyttää. Hyvä näin.
En lue koskaan mitään arvosteluja enkä kommentteja ennen omaa lukukokemusta ja arvion kirjoittamista, mutta nyt silmiini ehti osua muutama rivi erään kriitikon aloitustekstistä. Ne sanat, jotka ehdin nähdä eivät olleet imartelevia. Siispä tartuin jännityksellä Lyijysydämeen.
Kirjoitettuani tämän arvion oli pakko käydä lukemassa mitä kriitikko on sanonut. Myönnän, että olin muutamissa asioissa samaa mieltä, mutta en läheskään kaikissa. Pidän tarinasta, eikä se mielestäni ole höttöinen, kuten kriitikko kuvaa. Minusta juoni on koukuttava, tarina kiinnostava ja aikajanat nivottu hyvin ja ymmärrettävästi yhteen.
Tuire Malmstedt on ensimmäisestä dekkaristaan alkaen ollut yksi suosikkidekkaristeistani ja on sitä edelleen. Tästä voi päätellä jotakin!
Suosittelen ehdottomasti lukemaan järjestyksessä, muuten saattaa tulla tenkkapoo joistakin asioista.
Upea kansi, kuten muissakin Malmstedtin kirjoissa. (Enkä jaksa enää nillittää kansien puuttuvista tavuviivoista, vaikken ymmärräkään tätä trendiä.)
Järvi oli viikkoa aiemmin saanut ohuen jääpeitteen, jonka sään lauhtuminen ja vesisateet olivat sulattaneet. Vaaleanruskeat, kuihtuneet kaislat töröttivät matalassa rantavedessä ja kivien mustat laet rikkoivat vedenpintaa siellä täällä.
+++++++
Kirjailija, kieltenopettaja
Tuire Malmstedt, synt. 1974. Asuu Pieksämäellä.
Kuvasin kirjailijan Pieksämäen Dekkarit Festareilla heinäkuussa 2023
*********
Ilmestyneet teokset:
Isa Karos -sarja:
Pimeä jää 2018 - Mykkä taivas 2019 - Enkelimetsä 2020
Linkit:
Vauramo & Metso -sarja:
Lasitarha 2021 - Lumihauta 2022 - Lyijysydän 2023
Linkit:
Lasitarha, 1. osa
Vielä on tulossa ainakin kaksi osaa. Loistavaa! Neljäs dekkari sijoittuu nykyaikaiseen Jyväskylään.
+ Avun kesäjatkis Hallankehrääjä 2023, jonka toivon joskus ilmestyvän pikkudekkarina.
-----
Kustantajalle kiitos kirjasta!
Olen lukenut tätä sarjaa ja onhan se hyvä. Onneksi en lue kriitikoiden arvosteluja. En usko, että ne vaikuttavat tämän sarjan lukemiseen. Jännä, että nimet alkavat kaikki L-kirjaimella. Ne ovat hyvin valittuja ja kuvaavat hyvin dekkareiden sisältöä. Oh jeah! Ja uskomattoman hyvä kansikuva.
VastaaPoistaJa vaikka itse lukisinkin arvosteluita, niin ne eivät hetkauttaisi puoleen eikä toiseen. Haluan ihan itse muodostaa mielipiteeni. Upeat kannet, todellakin.
Poista