Carmen Mola: Verimorsian - osa 1/3 - dekkari - dekkariviikko

 

Ensi alkuun se tuntuu leikiltä. (...) Ovi ei avaudu. (...) Nyt hänen on löydettävä  valokatkasin. (...) Hän ei tiedä miksi hänet on teljetty tänne. 

Carmen Mola: Verimorsian, 372 s. - osa 1/3 - suom. ilm. 2020 - La novia gitana 2018 - suomennos: Einari Aaltonen - Like Kustannus / Otava ********arvostelukappale

#dekkariviikko ja viides teos (5/7). Huomenna vuorossa kotimainen esikoinen. (Julkaisu saattaa venyä iltaan. Tai sitten ei.)

Tarina sijoittuu Madridiin ja pääosassa on viisikymppinen rikosetsivä Elena Blanco. 

Elena elää poliisiksi kovin villiä elämää...  juo grappaa, jopa aamuisin ennen töihin lähtöä, käy iltaisin karaokessa laulamassa italialaisen Mina Mazzinin lauluja, polttaa marisätkiä sekä harrastaa yhden yön suhteita. 

Naisen valitsemaan elämäntapaan saattaa vaikuttaa se, että hänen poikansa on kadonnut kahdeksan vuotta sitten, eikä Elena suostu hyväksymään etteikö poika vielä löytyisi. Elenaa ahdistaa.

Elena on Tapausanalyysiryhmän (TAR) päällikkö ja työssään tinkimätön. Blanco on myös siitä harvinainen poliisi ettei tee työtään rahasta, sillä sitä hänellä on riittämiin. Asuntona isoäidiltä peritty yli kaksisataaneliöinen moderni huoneisto Plaza Mayorin aukion laidalla. Kummastusta aiheuttaa naisen auto, punainen Lada Riva.

- Ainoa auto, jonka olen koskaan omistanut.

Mutta sepä ei ole totta, sillä parkkihallissa makaa helmenharmaa, viisiovinen Mercedes 250, joka on hankittu maatieajoon, mutta jolla ei koskaan ajeta. 

Blanco saa tutkittavakseen murhan, jonka tekotapa on erikoinen ja kiduttavan julma. Monet arvioijat ovat jo päivityksissään valitettavasti paljastaneet kuolintavan, mutta minäpä en kerro. En olisi itsekään halunnut tietää etukäteen. 

Mikä oudointa niin murhatun sisar on surmattu samalla tavalla joitakin vuosia aiemmin. Murhaaja oli saatu kiinni ja lojuu nyt vankilassa. Henkilöä pidetään mallivankina. Kuka siis olisi voinut tietää tekotavasta niin paljon, että olisi voinut toteuttaa teon samoin. Ja onko tekijällä /tekijöillä jotain hampaankolossa perhettä kohtaan? 

Tutkinta ei ole helppoa, sillä sitä vaikeuttaa poliisien keskinäiset välit. Lisäksi aiempaa tutkimusta johtaneella poliisilla, Salvador Santosilla, on Alzheimer, joten paljonko miehen puheisiin ja muistoihin voi luottaa. 

Blancolla on apunaan kirjava joukko. Mukaan tutkintaan oli ainakin tilapäisesti värvätty konstaapeli Ángel Zárate, joka juoni itsensä tutustumaan TARiin ja jolla on entiseen mentoriinsa (Santos) läheiset suhteet. Voisiko uuteen tulokkaaseenkaan luottaa? 

Chesca ja Orduño vastaavat kenttätyöstä. Chesca on äkkipikainen ja ajaa poliisiautoakin niin että kollegoja hirvittää. Chesca käy ajamassa salaisissa ralliajoissa. Orduño on vastapainoksi rauhallisempi ja tasoittaa kaksikkoa. Ryhmän taitava hakkeri on hurmaava yli kuusikymppinen Mariajo, joka viettää aikaansa enemmän tietokoneiden kuin ihmisten kanssa. Mariajo kantaa työtovereilleen pikkuleipiä ja ratkoo vapaa-ajallaan ristikoita. 

Koko joukkiota johtaa poliisipäällikkö Manuel Rentero, operatiivinen apulaisjohtaja ja Espanjan poliisivoimien numero kakkonen. Rentero on pidetty esimies, mutta ei hänkään kaikista pidä. 

Muistelisin aikaa sitten lukeneeni jostain, että kirja olisi tosi väkivaltainen. Niinpä hieman arastellen aloitin lukemisen, mutta hei, olen lukenut paljon pahempiakin dekkareita. Murhatapa oli "paha", mutta ei ollut yksityiskohtaisia mässäilyjä. Ja lopussa oli muutama hieman rankempi kohta, mutta kokonaisuutena: ei tämä sellainen väkivaltakirja ollut mitä luulin, onneksi. 

Verimorsianta on verrattu myös Erik Axl Sundin kirjoihin, mutta minusta ne ovat pahempia.

Vähän häiritsi, kun juuri ennen tätä luin Pascal Engmanin Rottakuninkaan, jossa päähenkilö Vanessa Frank on myös varakas ja elää isossa huoneistossa samoin kuin Elena Blancokin. Tosin Vanessa taisi saada varansa ex-miehen kautta. Mistä Elena sai?

Muutenkin Elenan yksityisyyteen liittyy kaikenlaisia kysymyksiä, jotka ehkä selviävät jatkossa. Esim. koko Elenan pojan, Lucaksen, katoamistapaus. 

Minusta tämä oli kelpo jännäri. Vaihteeksi oli mukava lukea muutakin kuin pohjoismaisia dekkareita. Verimorsiamessa on teemana myös romanikulttuuri + valkolaiset.  

Kirjaa sanotaan kansainväliseksi trilleriksi. Onko se sitä? Jokainen lukija voi itse päättää. Minusta on hyvä. 

Pidän myös kannen yksinkertaisuudesta ja trilogian kansikuvituksen yhtenäisyydestä. Verimorsiamessa on ruksi, Purppuraverkon kannessa ympyrä ja kolmannessa osassa kärjellään oleva neliö. Myös kärpänen on mukana jokaisessa kannessa. 

(Edit: Voi, että minä mieleni pahoitin, kun toisen osan kansi ei olekaan sellainen kuin alkuperäinen. Ympyrää ja kahta kärpästä toivoin.)

Aion kyllä lukea trilogian tulevatkin osat, etenkin kun kirja jäi jännään paikkaan. Ei voi jättää tarinaa kesken...ei voi...

+++++++

Kirjailija *)

Carmen Mola (pseud.), synt. 1978 Madridissa. Kirjailijan todellista henkilöllisyyttä ei kukaan tiedä.  Kirjailija on halunnut erottaa henkilökohtaisen ja kirjailijaelämänsä toisistaan. Mola ei myöskään anna haastatteluja. Syntymäajan ja paikan löysin netistä. 

*) Edit 18.19.2021 Carmen Mola osoittautui kolmeksi mieheksi, kun he kävivät pokkaamassa Planeta-kirjallisuuspalkinnon. Carmen Mola = Jorge Diaz, Agustin Martinez ja Antonio Mercero. Hyvin on hämätty kun kerran syntymävuosikin löytyy. Lieneekö se jonkun herroista?

*******

Ilmestyneet teokset: 

Elena Blanco -trilogia

Verimorsian 2020 - Purppuraverkko 2021

Verimorsianta on myyty lähes 150 000 kappaletta. Sarjasta on tulossa tv-sarja.

Tulossa: Kolmas osa (La Nena) on kotimaassaan ilmestynyt 2020. Tätä kirjaa pidetään trilogian parhaimpana. 

:::::::::::::

Kirjablogistien kirjaviikkoa emännöi tänä vuonna Niina Kirjakissa  -blogista.

Kirjakaupat nostavat esiin kesän lukusuosikkeihin kuuluvaa rikoskirjallisuutta viettämällä kahdeksatta valtakunnallista Dekkariviikkoa.