Jari Järvelä: Raiteet

 

Pelkkiä myyriähän me jo olemme kaikki, Moorotti oli vastannut. - Kiskot vievät horisonttiin, me siinä ympärillä möyrimme ja mylläämme suut ja silmät multaa täynnä.

Jari Järvelä: Raiteet, 479 s. - ilm. 2025 - kansi: Markko Taina - Tammi

Sisältökuvaus kustantajan sivuilta:

Väkevätunnelmainen sukuromaani, jossa kolme sukupolvea etsii sinnikkäästi paratiisiaan.
- Vanhempansa menettäneet Ilmar ja Amanda pelastautuvat nälkäkuolemalta radanrakentajiksi vuonna 1868. Puoli vuosisataa myöhemmin Suomessa on sisällissota, ja samoja raiteita matkaa panssarijunassa vallankumouksen vimmaa täynnä Kuutamo nälkäradan rakentajan tyttärentytär. Hänen poikansa Voitto määrätään jatkosodassa Suur-Suomen syrjäisimmälle seisakille. Kaukametsän rauha on haipuvaa harhaa, kohta Voitto joutuu päättämään elämästä ja kuolemasta."

Kuten esittelyssä kerrotaankin teos jakautuu kolmeen osaan.

I osa Luurata 1867-> Vanhempansa menettäneet lähes teini-ikäiset Ilmar ja Amanda raahustavat nälkäkuoleman partaalla eteenpäin. Heillä oli huonoja kokemuksia torpista ja maatiloista ja on heidän peräänsä ammuttukin. Vain yhdessä talossa lapset olivat saaneet laihaa velliä. Lapsia oli alkanut seurata iältään kahden-kolmenkymmenen välillä oleva mies, jota nuoret olivat aluksi luulleet kummitukseksi. Perheensä menettäneellä puolisokealla Augustilla on sama päämäärä kuin nuorilla, nimittäin ratatyömaa.

Kolmikko tarpoo lumessa kohti kohti leivän ja keiton tuoksua. Työnjohtaja haluaa ensin palkata vain Augustin, mutta tämä menee lapsista takuuseen.

- Niin tulimme Riihimäen ja Pietarin väliselle ratatyömaalle, luuradalle, töihin Suurena Nälkävuotena 1868, minä ja siskoni. Minä olin neljäntoista ja sisko kahdentoista. Vanhempamme ja kolme sisarustamme olivat kuolleet nälkään kolme viikkoa aiemmin.

Ensimmäisessa osassa esiintyy myös toimittaja Mattson, jonka tehtävänä on kulkea ratatyömailla raportoimassa töiden edistymisestä. Mattson ei kuitenkaan kerro kaikkea, vaan säästää osan tapahtumista tulevaan kirjaansa.

II osa 1918, sisällisodan aika ja kertojana on Kuutamo, jonka mummi Amanda on.

- Kuutamo on sukunimi, jonka Amanda otti itselleen kun isäni syntyi. Pappi vaati kirkonkirjoihin sukunimen. Mummi oli elänyt siihen asti pelkällä etunimellä, sillä  kun mummi oli vasta lapsi, vain rikkaille oli sukunimet.

Amanda sai kolme lasta, joista kaksi menehtyi ja eloonjäänyt, ensimmäinen, oli Kuutamon isä.

Kuutamo toimii junassa ampujana, sillä tytöllä on junan tarkimmat silmät. Apunaan Kuutamolla on Kontio, joka hoitaa tytön kuularuiskun latauksen. Junassa soditaan punaisten puolella lahtareita vastaan. Kuutamo on ainoa sotiva nainen joukossa. 

Sanitäärit, Tekla ja Eliina työskentelevät sotasairaalassa, mutta usein sisarukset komennetaan panssarijunaan haavoittuneita hoitamaan. 

III osassa  eletään Suomen jatkosaodan aikaa 1944. On kulunut kaksikymmentäkuusi vuotta ja Kuutamon poika on nyt aikuinen mies. Isästään Voitto ei tiedä, eikä mummi ollut halunnut kertoa. Voitto oli ollut ennen sotaa rautateillä töissä, sekä asemamiehenä että vaihdemiehenä. Sodassa loukkaantunut mies vahtii nyt ratapihan halkovajaa varkaiden varalta. 

Välirauhan jälkeisessä jatkosodassa Voitto päätyy seisakevahdiksi Suur-Suomen kaukaisimmalle seisakkeelle.

Alkuvuonna 1944 samalle seisakkeelle joutuu myös junantuoma viisikymppinen Hesekiel.
- Riuska kaveri, jolla oli ehjät kädet ja jalat ja joka kantoi ja kääräsi isoja taakkoja. 

Voitto antaa miehelle tehtäviä, mutta Hesekiel marssii vaihteiden tai halkotarhan sijasta veturitalliin korjaamaan veturia.

Hesekiel ei ole mieleltään terve, sillä hän kuulee ääniä. Sähkösessio auttaa:
- Hesekiel kurottaa sähkötyskoneen luo, ja irrottaa siitä  johdon, jonka ottaa sitten suuhunsa, hän aikoo taas sähköttää viestin omaa kalloonsa.

Kerran Voitto ja Hesekiel löytävät hädin tuskin elossa olevan naisen. Miehet kantavat naisen sisään ja hoivaavat tätä. Kuka hän on? Ryssän vakooja? Onko hänellä radiolähetin? Lopulta Irina tokenee sen verran, että pystyy kertomaan kuka on ja mistä kotoisin. 

Sota etenee, eikä seisakkeelle ole enää tullut täydennyksiä. Ja lennätinkin on mykkä. Pitäisi lähteä pois, mutta miten? Hesekiel ehdottaa veturia, joka on kuulema lähes toimintakunnossa. Jos se suunnitelma toteutuisi, niin vielä olisi vaaroja edessä. Olisiko seuraava asema edes käytössä ja mitä jos senkin lennätin olisi poikki?

Pääseekö kolmikko pois omalta asemaltaan?
.....

Mielenkiintoinen ja runsassisältöinen romaani kolmesta eri aikakaudesta, kahdesta sodasta ja kolmesta sukupolvesta. Nämä aikakaudet ja ihmiset liittyvät kukin tavallaan rautateihin. Ensimmäisessä osassa radan rakentaminen on pääosassa. Mielenkiintoista historiaa, joskin minulle rakentamisen yksityiskohtia on hieman liikaa.

Kahdessaa viimeisessä osassa sota on vahvasti läsnä. Ensin sisällissota ja sitten jatkosota. Niinpä sodankäynnistä kerrotaan, mutta sitä ei ole kirjoitettu liian kuvailevaksi.

On käsittämätöntä, että ennen rautatiet tehtiin käsivoimin, kuokalla ja hakulla. Raskasta ja vaarallista työtä. Oikein hirvitti kun pikkutyttö, vikkeline kinttuineen, laitettiin räjäytystöihin. Tytön piti sytyttää kaikki  sytytyslangat ja juosta sitten pää kolmantena jalkana karkuun.

Pitkähköissä jälkisanoissaan Jari Järvelä kertoo taustaa Raiteeet -kirjalle. Perhe oli muuttanut Kouvolaan kun Jari oli lapsi. Silloin paikka oli pikkuinen verrattuna nykyiseen Kouvolaan. Eräs asia oli kuitenkin 1970-luvulla erottanut Kouvolan muista pikkukaupungeista ja se asia on  rautatieasema, joka oli tuolloin Suomen vilkkain risteysasema.

Jo lapsena kirjailija oli kuullut, miten jotkut iäkkäämmät ihmiset kutsuivat Helsingin suunnasta tulevaa rataa luuradaksi ja nälkäradaksi.

- Yksi kurttukasvoinen mies jupisi aseman nurkalla kerran, että se mitä luulimme junan kiskojen kolinaksi oli itse asiassa luiden kalinaa, kun juna ajoi penkereeseen haudattujen ylitse. -  Keitä sinne on haudattu? ihmettelin. - No ne rakentajat, mies ärähti. 

Asia jäi vaivaamaan kirjailijaa vuosikymmenien ajaksi, kunnes aihe muotoutui romaaniksi. Tänä aikana Järvelä on kerännyt tietoja monista eri lähteistä. Kirjassa ei ole luetteloa, sillä siitä olisi tullut satojen lähteiden mittainen. 

Sisällisodan aikan Kouvola ympäristöineen oli valkoisen ja punaisen terrorin pahin keskus Suomessa ja panssirijuna oli tuolloin paikkakunnalla yleinen näky.

Hyvin etenevä ja kiinnostava tarina - kuten muutekin Järvelän teokset. Lieneekö tässä tuleva Finlandia-palkontoehdokas, vaiko jopa voittaja?

Lukekaa ihmeeessä tämä kirja, ehkä kuulette sen jälkeen junan kolkkeen erilailla. 

Kirjasta on myös e- ja äänikirjat. Lukijana Markus Järvenpää, kesto: 14 t 47 min. 

Maanantain 6.10.2025 Jari Järvelä oli mukana Kulttuuricocktail Kirjat -ohjelmassa, joka löytyy Areenassa.

P.S.  Minusta Kuutamo on Amanda pojantytär eikä tyttärentytär, kuten takakannessa ja esittelyssä kirjoitetaan. Sanokaa, jos olen tulkinnut väärin.

Huomioni kiinnitti hiekkakentän vieressä heinäniityllä pihamaalla kasvava valtava koivu. Sen oksat levisivät laajalle ja käpristyivät kuin ylöskurottavat kädet. Runko oli paksu ja ryhmyinen.

++++++

Kirjailija, ent. opettaja

Jari Järvelä, synt. 1966 Helsingissä, asuu Kotkassa. Kirjailijalla on karatessa musta vyö ja mies harrastaa mm. patikointia ympäri maailmaa. Matkoistaan Järvelä on kirjottanut kaksi kirjaa, linkit alla.

Kuvasin kirjailijan Helsingin Kirjamessuilla syksyllä 2022.

******

Ilmestyneitä teoksia:
Romaanit:
66 luuta 1998 - Lentäjän poika 1999 - Veden paino 2001 - Pieni taivas 2004 - Kansallismaisema 2006 - Romeo ja Julia 2007 - Mistä on mustat tytöt tehty 2009 - Zombie 2010 - Parempi maailma 2012 - Särkyvää 2014 - Kosken kahta puolta 2018 - Klik 2020 - Ole oman elämäsi sensei: Mustan vyön tie hyvään elämään (elämäntaitokirja) 2021 - aino a. 2021 - Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita 2022 - Sisarperhonen, 2023 (jatkoa Mozzarellakuun matkatarinoihin) - Rakastan Eva Braunia 2023 - Raiteet 2025

Linkit:  Kosken kahta puolta kertoo 7-vuotiaasta Jarista, jonka mummit asuivat samassa kaupungissa, mutta kosken eri puolilla. Toinen mummi oli sodan aikana ollut punaisten puolella ja toinen valkoisten.

Mozzaellakuu ja muita matkatarinoita

Sisarperhonen ja muita matkatarinoita

Rakastan Eva Braunia
(Bonuksena: Maria Peura: Esikoinen)

Jännitysromaanit:
Tyttö ja pommi 2014 - Tyttö ja rotta 2015 - Tyttö ja seinä 2016  (trilogia graffitimaailmasta)

- Se ken tulee viimeiseksi 2017

Jos haluat tietää enemmän graffitimaailmasta, niin lue dekkaritrilogia, josta ei ole linkkejä.

Lisäksi Järvelältä löytyy lukuisa määrä muutakin: novellikokoelmia, näytelmiä, kuunnelmia ja kaksi oopperalibrettoa. Jos nämä kiinnostavat, niin netistä ja kirjastojen kokoelmista löytyy.

Jari Järvelä on monipuolinen kirjailija, jonka käsistä on lähtenyt hyvin erilaisia teoksia. Ohessa ylläolevien lisäksi vielä muutama linkki:

aino a.  kertoo Alvar Aallon Aino-vaimosta, joka oli itsekin taitava arkkitehti, mutta jäi miehensä varjoon.

Klik kertoo 128 cm-pituisesta valokuvaajasta, Iriksestä, joka on päässyt kuvaamaan mm. Picassoa, Edit Piafia ja Marilyn Monroeta, Normandian maihinnousua ja Espanjan sisällisotaa. Valokuvaajakollegat ikävä kyllä omivat monia Iriksen kuvia nimiinsä.