Jari Järvelä: Sisarperhonen ja muita matkatarinoita

 

Nainen lykkäsi eteeni ruokalistan. Tilasin kalaa. Se tuli pian pöytään, harmahtava lötkö muistutti ulkonäöltään kengänpohjaa. Makua en pystynyt vertailemaan, kun en ole syönyt pohjallisiani, mutta olettaisin niiden maistuvan maittavimmilta.
(Näin Pariisissa parikymmentä vuotta sitten.)

Jari Järvelä: Sisarperhonen ja muita matkatarinoita, 252 s. ilm. 2023 - kannen kuvitukset: Anja Reponen - ulkoasu: Eevaliina Rusanen - Tammi

Sisarperhonen on tavallaan jatkoa Mozzarellakuuhun, sillä kirjailija jatkaa matkustelumuistojaan. Mozzarellakuussa liikutaan paljon Euroopassa ja Sisarperhosessa reissataan myös Euroopan ulkopuolella, kuten Perussa, Meksikossa, Japanissa ja Afrikassa. Toisinaan Järvelä matkustaa yksin, joskus kaverinsa kanssa ja toisinaan Kirsi-vaimonsa ja Havu-poikansa kanssa. Havu on ollut retkillä mukana vauvasta alkaen.
On ollut paljon hyviä hetkiä, mutta epäonnisiakin.

Koskaan ei myöskään ennalta tiedä keihin matkallaan törmää. Pariisissa perhe oli ollut museon puistossa ruokailemassa kun heitä lähestyy gasellijalkaisia naisia ja leveäharteisia miehiä. Heidän edellään kävelee vanhempi pariskunta. Rouva huomaa Havun pipon - puuvillalangasta virkattu sinivalkoinen antennipipo, jossa oli Suomen lippuja -  ja ryntää ihastelemaan päähinettä. Myös vanha herra huomaa pipopäisen pojan:
- Sitten hopeahiuksi tervehti meitä ja toivotti pojalle oikein hyvää ruokailua, hienoa kun ruoka maittoi. Näin tapasimme ranskalaisen muotitalon Chanelin pääsuunnittelija Karl Lagerfeldin.

Japanissa on paljon kiinnostavia juttuja, kuten vaikkapa erilaiset automaatit. Niistä sai  kylmiä ja kuumia juomia, keittoja, suklaapatukoita, keksejä, kananmunia, kukkakimppuja tai jopa alusvaatteita. 

Ruokailua maan tavoilla. Miltä maistui marsunliha Perussa? Jos marsua halusi syödä, piti varaus tehdä vuorokautta aiemmin.
- Katsoin marsua, marsu katsoi minua. Sen kynnet olivat yhä kiinni pikkuisissa jaloissa ja pitkät etuhampaat olivat kiinni pääkopassa. Koetin hymyillä marsulle. Se irvisti takaisin. Vatsani murisi.
Alkujärkytyksestä selvittyäni tajusin, että marsunliha oli yllättävän maukasta. Se muistutti osin kaniinia, osin jotain metsäkanalintua, kuten fasaania.

Näin Järvelä järsi ruokansa, mutta ulos putkahtaneet marsun aivot jäivät syömättä.

Meksikossa, rauniokaupungissa käydessään, Järvelä oli kuullut pyramidien liepeillä kummallisia törähdyksiä. Ne kuuluivat kauppiaan myymistä jaguaaarin pään muotoisista savipilleistä. Kun pedon takaraivoon puhalsi, se karjahti.
Minä olin kauppiaan uhri ja ostin itselleni puhallettavan hirviön. 

Päältä kun puhaltaa, niin hirviö karjuu.

Jännä muuten, että Meksikossa kiinnitin samaan asiaan huomiota kuin Järveläkin. Maassa ei nimittäin käytetty lastenvaunuja eikä rattaita, vaan äidit/isät kantoivat pikkuisiaan. Käymissäni paikoissa ymmärsin kyllä miksi. Kadut ovat usein kapeita ja niin kuoppaisia ettei niillä voi kulkea minkäänlaisillä pyörällisillä kulkuneuvoilla. Hyvä kun itse ei kompastunut. 

Monesta kirjan tarinasta viisastuu, toisin sanoen tarinoissa on historiaa ja paljon tietoa ja neuvoja - niin hyviä kuin varoittaviakin. Hauskoja matkakertomuksia, jotka Järvelä on  kirjoitetanut viihdyttävään ja humoristiseen tyyliin. Matkailu totisesti avartaa, sen takia olen itsekin reissannut paljon ympäri maailmaa. Olen kulkenut myös paljon yksin, eikä ole koskaan pelottanut. Ihmiset ovat maailmalla ystävällisiä ja kohteliaita ja auttavat aina kun voivat. Nämä asiat on myös Järvelä kokenut matkoillaan.

Mukavaa luettavaa ja veikkaan, että Jari Järvelällä riittäisi lisääkin matkakertomuksia. Ehkäpä saamme joskus vielä kolmannenkin matkakirjan! Sitä odotellessa lukekaa Järvelän muita teoksia, joista listaa Järvelän kuvan alla ja muutamista teoksista on myös arvio.

P.S. Kirjan taustakuva on hieman huono, sillä kuvasin sen päätteeltäni. Kävin vuonna 2013 samassa Meksikon paikassa kuin Järvelä. Paikka on mayaintiaanien Kukulkanin temppelipyramidi Chichen Itzan rauniokaupungissa, Jukatanin niemimaalla.

Lootuksenkukka aukeaa auringon noustessa ja sulkeutuu sen laskiessa, ja kukka symboloi tämän takia elämän ikuista kiertokulkua sekä valon voittoa pimeästä. Monissa veistoksissa Buddha istuu lootuksenkukan päällä, se on hänen valtaistuimensa.

++++++

Kirjailija, ent. opettaja

Jari Järvelä, synt. 1966 Helsingissä, asuu Kotkassa. Kirjailijalla on karatessa musta vyö ja mies harrastaa mm. patikointia ympäri maailmaa. Lisäksi olen nähnyt joulun aikaan instassa perheen tekemiä upeita piparkakkutaloja. 

Kuvasin kirjailijan Helsingin Kirjamessuilla syksyllä 2022.

******

Ilmestyneitä teoksia:
Romaanit:
66 luuta 1998 - Lentäjän poika 1999 - Veden paino 2001 - Pieni taivas 2004 - Kansallismaisema 2006 - Romeo ja Julia 2007 - Mistä on mustat tytöt tehty 2009 - Zombie 2010 - Parempi maailma 2012 - Särkyvää 2014 - Kosken kahta puolta 2018 - Klik 2020 - Ole oman elämäsi sensei: Mustan vyön tie hyvään elämään (elämäntaitokirja) 2021 - aino a. 2021 - Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita 2022 - Sisarperhonen, 2023 (jatkoa Mozzarellakuun matkatarinoihin) - Rakastan Eva Braunia 2023 

Linkki: Kosken kahta puolta kertoo 7-vuotiaasta Jarista, jonka mummit asuivat samassa kaupungissa, mutta kosken eri puolilla. Toinen mummi oli sodan aikana ollut punaisten puolella ja toinen valkoisten.

Linkki: Mozzaellakuu ja muita matkatarinoita

Jännitysromaanit:
Tyttö ja pommi 2014 - Tyttö ja rotta 2015 - Tyttö ja seinä 2016  (trilogia graffitimaailmasta)

- Se ken tulee viimeiseksi 2017

Jos haluat tietää enemmän graffitimaailmasta, niin lue dekkaritrilogia, josta ei ole linkkejä.

Lisäksi Järvelällä on lukuisa määrä muutakin: novellikokoelmia, näytelmiä, kuunnelmia ja kaksi oopperalibrettoa. Jos nämä kiinnostavat, niin netistä ja kirjastojen kokoelmista löytyy.

Jari Järvelä on monipuolinen kirjailija, jonka käsistä on lähtenyt hyvin erilaisia teoksia. Ohessa vielä muutama linkki:

aino a.  kertoo Alvar Aallon Aino-vaimosta, joka oli itsekin taitava arkkitehti, mutta jäi miehensä varjoon.

Klik kertoo 128 cm-pituisesta valokuvaajasta, Iriksestä, joka on päässyt kuvaamaan mm. Picassoa, Edit Piafia ja Marilyn Monroeta, Normandian maihinnousua ja Espanjan sisällisotaa. Valokuvaajakollegat ikävä kyllä omivat monia Iriksen kuvia nimiinsä.