Toistaiseksi isoista ikkunoista ei näkynyt kummoisiakaan maisemia, veturi veti kahta vaunua Otakin lähiympäristön peltojen ja niittyjen halki. Aroha ja Matui tunsivat seudulta jokaisen kivenkin.
Sarah Lark: Tulivuoren taru, 879 s. - Tulikukka -trilogian osa 3/3. - suom. ilm. 2025 - Die Legende des Feurberges 2015 - suomennos: Sanna van Leeuwen - kansi: Timo Numminen - Bazar
Toistan: Tämän tuhdin romaanin sisällöstä ei voi kertoa paljoa paljastamatta oleellisia asioita, joten kuvaus on nytkin aika niukka. Voit myös jättää kuvauksen lukematta ja siirtyä suoraan arvioon, jos se kiinnostaa.
Henkilöhahmoja ja paikkoja on paljon. Kannattaa lukea kaksi edellistä osaa ensin, sillä henkilötarinat jatkuvat kirjasta toiseen.
Hyvin lyhyesti:
Matiu oli tullut kolmevuotiaana Linda ja Frank Langen sotaorpojen sisäoppilaitokseen. Nyt Matiu on matkalla tapaamaan maorisukuaan. Mukana matkustaa Lindan neljätoistavuotias tytär Aroha, jonka kanssa Matiu on viettänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa.
Paluumatkalle Aroha ja Matiu saavat mukaansa neljä maorilasta, joiden olisi tarkoitus päästä opiskelemaan. Kotimatkan aikana tapahtuu kuitenkin paha onnettomuus.
Odottamattoman tapauksen jälkeen Aroha lähetetään toipumaan Etelä-Saarelle Rata Stationin lammasfarmille isoäitinsä luokse.
Aroha kiinnostuu myös turismista ja hakeutuu alan töihin.
Robin, Catin ja Chrisin poika, haluaa kiihkeästi näyttelijäksi. Vanhemmat eivät ole järin innostuneita, mutta eivät kovin ponnekkaasti estäkään. Kuusitoistavuotias Robin päättää tehdä oman ratkaisunsa ja karkaa. Tarkoituksena olisi liittyä johonkin kiertävään näytelmäseurueeseen. Miten Robin onnistuu?
March on Maran tytär, joka on saanut alkunsa ikävissä olosuhteissa. Maralla ja Erulla on myös yhteinen poika Arapeta eli "Peta". March on kiinnostunut taloustieteistä, mutta päätyy toisenlaisiin töihin. Peta puolestaan haluaisi lukea lakia.
- Eru ja Te Haitara (Erun isä) tietysti luulevat, että hän haluaa taistella maorien oikeuksien puolesta, ja Jane (Erun äiti) toivoo hänestä liikejuristia. Peta antaa heidän olla siinä uskossa, hän on aina ollut etevä diplomaatti.
Sitten tulivuori syöksyy tehden pahaa jälkeä ja ihmisiä jää tuhojen alle. Tulivuoren syöksyminen aikaansaa tietyllä alueella turismin loppumisen. Onnettomuuden jälkeen Aroha pelastaa erään henkilön, jonka ottaa luokseen asumaan.
Ajan myötä aletaan ajatella myös tehdastyöläisten parempaa kohtelua ja parempia palkkoja. Työlaiset asuvat ahtaasti pienissä hökkeleissä, ja ympäröivillä kaduilla löyhkäävät jätteet ja ihmisten ja eläinten jätökset. Työskentelyolosuhteet ovat myös ala-arvoiset eikä naisvoittoisissa tehtaissa ole lapsille järjestetty hoitopaikkoja. Paljon olisi siis korjattavaa, mutta kuka alkaisi ajaa työläisten asemaa?
Myös rasismi kukoistaa edelleen. Tietysti maoreja kohtaan, mutta nyt myös kiinalaisia kohdellaan kaltoin. Tämän saa tuta mm. Arohan kiinalainen ystävä Duong Bao. Bao on Euroopassa saanut oppia ja on sivistynyt käytökseltään, mutta se ei riitä. Uudessa-Seelannissa Bao on ollut pesulassa siivoojana ja hotellitiskarina.
- Hallitus oli kiristänyt heitä koskevia siirtolaislakeja, maahatuloveroa oli korotettu. Kiinalaisia tuli silti, sillä kotimaassa heitä ravistelivat ylikansoitus, nälänhätä ja tulvat, poliittisista levottomuuksista puhumattakaan. He kävivät entistäkin suuremmalla innolla käsiksi Uuden-Seelannin likaisimpiin ja huonoimmin palkattuihin töihin.
Aroha haluaisi viedä Baon mukanaan Te Wairoaan ja löytää pojalle tämän kykyjä vastaavaa työtä.
Miten ja mistä nuorempi polvi, Aroha, Robin, Arapeta ja March lopulta löytävät paikkansa?
........
Hetken kesti ennen kuin henkilöt ja heidän sukulaisuussuhteensa palautuivat mieleen, vaikka vasta kesällä luin edellisen osan. Teoksen alussa on sukupuu, joka auttaa. Onneksi Lark kertaa edellisen osan tapahtumia, joten ei jää ihan tyhjän päälle.
Kirja kaipaisi tiivistämistä: esimerkiksi alkupuolella Robin-pojan haaveita näyttelijänurasta ja siihen pyrkimistä kuvataan tarpeettoman seikkaperäisesti, kuten myös monia muita tapahtumia, kuten maan teollistumista ja työoloja. Reilulla karsimisella kokonaisuudesta olisi saanut huomattavasti kiinnostavamman.
Henkilöiden ja paikkojen vieraita nimiä on vaikeita muistaa, kuten esim. Moana te Wairoa, Kereru te Ika. Myös maorinkielistä tekstiä on turhan paljon, vaikkakin osan arvaa yhteyksistä.
"Pākehā" on yksi useimmin käytetyistä sanoista kautta koko trilogian. Pākehā on maorinkielinen sana, jolla viitataan Uuden-Seelannin valkoihoisiin asukkaisiin. Termi tuli käyttöön 1800-luvun alussa, kun eurooppalaiset uudisasukkaat alkoivat asettua Uuteen-Seelantiin. (...) Sanan ei katsota olevan loukkaava.
(Lähde Wikipedia.)
Hyppely Pohjoissaaren ja Eteläsaaren välillä sekoittaa myös, enkä ole muistaa ketkä henkilöt kulloinkin asuvat noilla saarilla. Trilogia on sukutarina, joten henkilöitä ja tapahtumia riittää ja monet niistä ovat tosi kiinnostavia. Tässäkin trilogiassa minusta ensimmäinen osa on paras. On kuitenkin mielenkiintoista tutustua tarkemmin Uuden- Seelannin elämään 1800-luvulla - tässä osassa 1880-luvulla. Kaikesta runsaudestaan huolimatta pidän Larkin teoksista, joiden kirjoittamiseen ja taustatyöhön on kunnolla paneuduttu. Tarinaan on otettu mukaan paljon todellisia tapahtumia, kuten esimerkiksi tulivuorenpurkaus, aavekanootin esiintyminen ja Taraweravuoren hunajan pahaenteinen tarjoileminen turisteille. Myös henkilöt ovat todellisia, lukuunottamatta romaanin päähenkilöitä.
Toinen tärkeä teema, jonka olen valinnut kirjani tapahtumien taustaksi, on Uuden-Seelannin teollistuminen ja työväenliikkeen alku.
Äänikirjana en olisi kyennyt kirjaa kuuntelemaaan nimenomaan tarinan runsauden takia. Olisin mennyt tyystin sekaisin.
Plussana erinomainen suomennos, kiitos Sanna van Leeuwen!
Nyt odottamaan uuden sarjan aloitusosaa, josta en ollut löytää tietoja. Saksalaisilta sivuilta selvisi kuitenkin, että 1. osa alkaisi 1900-luvun Skotlannista ja käsittääkseni tarinassa päädytään Uuteen-Seelantiin. Kaksi kirjaa on ilmestynyt ja niiden pääosassa on neljä naista, jotka aikovat valloittaa maailman. (Toivottavasti en ole sekoittanut johonkin muuhun Larkin sarjaan :)
Kaunis kansi!
Kirjan taustakuvan kauniit kukat olen kuvannut käydessäni Uudessa-Seelannissa.
Tulivuoren laulusta on olemassa myös e- ja äänikirja. Lukija Maija Lang, kesto: 26 t 48.
++++++
Kirjailija, ent. opettaja, matkaopas, mainostoimittaja
Sarah Lark (pseud. - oik. Christiane Gohl) synt. 1958 Bochmissa Saksassa ja asuu nykyään Espanjassa.
Lark on erittäin tuottelias kirjailija, joka on kirjoittanut kymmeniä historiallisia ja nuorten teoksia, myös nimillä Ricarda Jordan ja Elisabeth Rotenberg.
Kuvat on otettu Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2024, jolloin Sarah Lark vieraili Suomessa.
*******
Ilmestyneet suomennokset:
Uusi-Seelanti -sarja:
Valkoisen pilven maa 2015 - Maorien laulu 2017 - Kiivilinnun kutsu 2021 - Toivoa maailman äärissä 2022
Linkit:
Kiivilinnun kutsu 3/4
Toivoa maailman äärissä 4/4
Jamaika-sarja:
Tuhansien lähteiden saari 2023 - Punaisen mangroven saari 2023
Linkit: Tuhansien lähteiden saari, osa 1/2
Punaisen mangroven saari, osa 2/2
Uusi-Seelanti-trilogia:
Tulikukkien aika osa 2024 - Simpukoiden soitto 2024 - Tulivuoren taru 2025
Linkit:
Tulikukkien aika, osa 1/3
Simpukoiden soitto osa 2/3
Tulossa: Ylämaan tyttäret -sarjan 1. osa Tähtein tavoittelijat - ilm. kesäkuussa 2026
----------
Kustantajalle kiitos kirjasta!
Kommentit
Lähetä kommentti