Olet kuin siro keijukainen, ja hiuksesi ovat kuin juoksevaa hunajaa...
Tarina alkaa Lontoosta vuonna 1729. Varakkaan kauppiaan seitsemäntoistavuotias tytär Nora Reed rakastuu isänsä toimiston köyhtyneeseen kirjuriin. Varakreivi Simon Greenboroughin isä oli typerien tekojensa vuoksi köyhtynyt - arvonimi, kartano ja äidin korut oli myyty. Nyt Simon asuu East Endissä pienessä syöpäläisten saastumassa vuokrahuoneessa.
Nuorten orastava rakkaus saa valitettavasti onnettoman lopun ja Nora on murheissaan. Nuoret olivat haaveilleet elämästä jossain lämpimässä siirtokunnassa, palmujen katveessa. Nyt unelma on pirstaleina.
Nuorten orastava rakkaus saa valitettavasti onnettoman lopun ja Nora on murheissaan. Nuoret olivat haaveilleet elämästä jossain lämpimässä siirtokunnassa, palmujen katveessa. Nyt unelma on pirstaleina.
Nora Reed suri Simonia kaksi vuotta ennen kuin suostui taas osallistumaan seurapiirielämään, jossa viihtyy myös leskimies Elias Fortnam Jamaikalta, Cascarilla Gardens -plantaasilta. Huomattavasta ikäerosta huolimatta Elias ja Nora viihtyvät niin hyvin yhdessä, että herra Fortnam pyytää Noran kättä ja isä antaa liitolle siunauksensa. Nyt Nora pääsisi toteuttamaan haavettaan lämpimässä maassa, tosin mies on eri.
Nora ihastuu oitis Jamaikan maisemiin:
- Koskaan, koskaan ennen hän ei ollut nähnyt mitään niin ihanaa. (...) Meri oli sinä päivänä tummanvihreä, ja auringossa kimmeltävät aallot loiskivat lempeästi vasten lumivalkoista hiekkarantaa.
- Koskaan, koskaan ennen hän ei ollut nähnyt mitään niin ihanaa. (...) Meri oli sinä päivänä tummanvihreä, ja auringossa kimmeltävät aallot loiskivat lempeästi vasten lumivalkoista hiekkarantaa.
Nora myös kauhistuu laivan tullessa maihin:
- Satamalaituriin saapuneen toisen laivan luukku aukaistiin rahdin purkamiseksi, mutta ulos hoipertelikin ihmisiä. Nora tuijotti järkyttyneenä noin kuuttakymmentä mustaihoista ihmistä, joista useimmat olivat miehiä, mutta joukossa oli myös muutama nainen. (...) He ovat orjia", Elias sanoi tyynesti.
Niin alkaa Noran elämä Eliaksen puolisona Jamaikalla. Nora oppii pian rakastamaan Jamaikaa, sen luontoa, merta ja aurinkoa. Lisäksi Norasta kehkeytyy oiva parantaja plantaasin orjille. Eliaksen plantaasilla on pelto-orjia ja sisäorjia, joten heidän läsnäoloonsa oli ollut pakko sopeutua.
Nora kuulee, että Jamaikalla on myös vapaita orjia. Heidän luokseenko plantaasin orjat halajavat? Blue Mountainilla asuu vapaita orjia, joita kutsutaan marooneiksi. Monet karanneet orjat suuntasivat kohti Blue Mountania, sillä sieltä heitä ei yleensä palautettu omistajilleen. Paikka on hyvin vartioitu, eikä sinne kukaan uskalla tunkeutua.
Nora ei ollut koskaan rakastanut Eliasta, mutta oli sentään hieman kunnioittanut. Nähtyään miten mies kohtelee orjiaan, alkaa Nora pikkuhiljaa inhota ja halveksia aviomiestään. Yhteiselokaan ei oikein suju ja Elias pistäytyy enää harvoin vaimonsa makuuhuoneessa, mistä Nora on tyytyväinen.
Kirjassa kerrotaan myös orjista. Keittiössä työskentelevästä Mama Adwesta ja hänen tyttärestään Máanusta, josta tulee Noran kamaripalvelija. Mama Adwen nuorin tytär, alle kymmenvuotias, Mansah tekeee pikkusisäkön töitä.
Talli- ja pelto-orjista etenkin Awkasi tulee tutuksi. Kaikkiaan tilalla työskentelee 270 orjaa, joita valkoiset miehet ohjaavat, vartioivat ja rankaisevat tarpeen tullessa.
Tarina itsessään on mielenkiintoinen. Kuvaa hyvin 1700-lukua ja orjien ja valkoisten välistä kuilua. Joillakin plantaaseilla orjilla ei todellakaan ole mitään arvoa ja vähemmästäkin rikkeestä saattaa saada niin paljon raipaniskuja ettei pysy hengissä.
Noraa orjien huono käsittely inhottaa ja siksi hän oli halunnut auttaa ja oli pystyttänyt parantolan, jossa voi hoitaa orjia.
Mukana on myös taikauskoa ja henkiä. Obeah-seremonioissa kanan veri kutsuu duppya. Duppya voidaan kutsua eri syistä. Nuori Máanu-orja oli rakastunut ja toiveitaan varten varastanut kanan, jonka vei obeah-papille:
- Se (duppy) voi sitten onnekkaasti ottaa haltuunsa sen henkilön, johon seremonia kohdistuu, minkä jälkeen henkilö kääntyy sen ihmisen puoleen, joka on maksanut seremonian. (Maksanut siis kanalla.)
(Obeah on Jamaikan voodoo-muoto, joka on peräisin Haitilta. Obeah on nykyään lainvastainen, vaikka nykyiset kannattajat taistelevat edelleen oikeudesta harjoittaa sitä uskontona. - Lähde: Interestrip.com)
Miten plantaasien käy kun Jamaikalle iskee valtavasti tuhoa tekevä hurrikaani?
Ja myöhemmin, eräänä yönä Cascarilla Gardensiin hyökätään.Mitä tapahtuu? Millaista jälkeä tuhon jälkeen jää? Miten käy Eliaksen ja Noran sekä Eliaksen pojan Dougin, joka oli neljäntoista poissaolovuoden jälkeen saapunut kotiin?
Tiesin kyllä suunnilleeen millaisen tarinan sain luettavakseni, sillä olen lukenut Uusi-Seelanti -sarjan. Larkin kirjoja voisi verrata Lucinda Rileyn teoksiin. Molemmat kirjoittavat osin ennakoitavissa olevaa tekstiä, jossa rakkaus on jossain roolissa. Taustatyötä on tehty runsaasti ja molemmilla on tapana valitettavasti jaaritella liikaa.
Olen pitänyt Uusi-Seelanti -sarjan kirjoista, etenkin ensimmäisestä ja viimeistä. Tuhansien lähteiden saari jatkaa samantyylisesti. Molemmat sarjat on kirjoitettu alun perin jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta historiateemojensa takia kirjat eivät ole vanhentuneet.
Tuhansien lähteiden saari on kiinnostava kuvaus plantaasien elämästä, mustien ja valkoisten välisistä suhteista, kauniista maisemista sekä hyvää ajankuvaa 1700-luvusta. Pidän romaanista, vaikka pieni tiivistys olisi tehnyt hyvää, etenkin alussa. Seuraava osa ilmestyy jo lokakuussa, joten tapahtumat eivät ehdi kadota muistista.
Tuhansien lähteiden saari on kiinnostava kuvaus plantaasien elämästä, mustien ja valkoisten välisistä suhteista, kauniista maisemista sekä hyvää ajankuvaa 1700-luvusta. Pidän romaanista, vaikka pieni tiivistys olisi tehnyt hyvää, etenkin alussa. Seuraava osa ilmestyy jo lokakuussa, joten tapahtumat eivät ehdi kadota muistista.
Mikään henki ei pysy ikuisesti. Mutta jotkut...jotkut saattavat seurata pitkään, hyvin pitkään.
++++++
Kirjailija, ent. opettaja, matkaopas, mainostoimittaja
Sarah Lark (pseud. - oik. Christiane Gohl) synt. 1958 Bochmissa Saksassa ja asuu nykyään Espanjan Almeriassa.
Lark on erittäin tuottelias kirjailija, joka on kirjoittanut kymmeniä historiallisia ja nuorten teoksia, myös nimillä Ricarda Jordan, Elisabeth Rotenberg ja Stephanie Tano sekä Leonie Bell.
*******
Ilmestyneet suomennokset:
Uusi-Seelanti -sarja:
Valkoisen pilven maa 2015 - Maorien laulu 2017 - Kiivilinnun kutsu 2021 - Toivoa maailman äärissä 2022
Linkit:
Kiivilinnun kutsu 3/4
Jamaika-sarja:
Tuhansien lähteiden saari 2023
Tulossa: Punaisen mangroven saari ilmestyy lokakuussa 2023.
Käsittääkseni tässä sarjassa ei ole kuin kaksi osaa. En ainakaan löytänyt enempää. Hyvä ehkä näin.
Tulossa myös: Tulikukkien aika, 1. osa - ilm. maaliskuu 2024. Tämä historiallinen sukusaagasarja sijoittuu taas Uuteen-Seelantiin. (Ihanaa!)
----------
Kustantajalle kiitos kirjasta!
Kommentit
Lähetä kommentti