Pierre Lemaitre: Vaikeneminen ja vimma, 2. osa

 

Chevrignyn tuho - Kärhämöintiä. riemua, surua - Tunteet kuohuvat joka ilta Cafe de la Placessa
(Eräs otsikko Journal du soir- lehdessä.)

Pierre Lemaitre: Vaikeneminen ja vimma, 604 s. - 2. osa Suuri maailma -sarjaan -  suom. ilm. 2024 - Le Silence et la colère 2023 - suomennos: Susanna Tuomi-Giddings - Minerva

Vaikeminen ja vimma on jatkoa Loistavat vuodet -kirjaan. On kulunut neljä vuotta ja tarina sijoittuu muutamaan kuukauteen vuonna 1952. Pelletierin suvun vanhemmat asuvat edelleen Beirutissa ja hoitavat menestyvää saippuatehdastaan. Siinä sivussa Louis -isä seuraa nuoren Lulun koomista nyrkkeilyuraa.
Tarvittaessa vanhemmat lentaävät Pariisiin lastensa avuksi.

Kaikki sisarukset olivat aikuisina halunneet muuttaa Pariisiin. Isä oli toivonut, että Jean, vanheimpana poikana, olisi ottanut saippuatehtaan hoitaakseen, mutta Jean ei ollut siihen kyllin kyvykäs. 
Kömpelö ja hajamielinen "Pullero" oli avioitunut postinkantajan rumimman tyttären, Genevièven, kanssa, joka pyörittää miestään miten tahtoi. Geneviève haluaa päästä piireihin keinolla millä hyvänsä. Toista kertaa raskaana oleva Geneviève on kotona, mutta silti komentelee, antaa neuvoja ja myös puuttuu myymälän asioihin. Avioliitto oli ollut fiasko alusta alkaen ja sen takia "Pullero" saa toisinaan äkillisä raivokohtauksia, joilla on kohtalokkaat seuraukset. 

Ensin Jean oli tehnyt myyntityötä ympäri maata, mutta oli kolme vuotta aiemmin  perustanut kodintekstiililiikkeen, jossa tavaraa myytiin halvalla. Jeanin ajatus on hyvä: osta halvalla ja myy ... ei kallimmalla vaan enemmän. Menesestys oli ollut huima. Nyt Jean haluaa avata toisen liikkeen, johon on löytynyt hyvät tilat, kokonaista 1200 neliömetriä loistavalla paikalla.
- Jean aikoo teettää leninkejä, puseroita, hameita ja neulepuseroita, joita ei todellakaan ollut laadulla pilattu mutta jotka olivat niin edullisia, että niiden tilalle saattoi helposti ostaa uutta. (...) Naisten malliston lisäksi piti siis perustaa myös lastenmallisto.

Kiirettä pitää ja Dixien myymälänhoitaja repii kaiken alaistensa selkänahansta
- Heitä oli kielletty istumasta, tupakoimasta, juomasta, syömästä, ja kaikki tauot vähennettiin palkasta. Jopa vessakäynneillä piti leimata kellokortti, jotta aika voitiin vähentää palkasta.

Avajaiset lähestyvät, ja silloin piittaamaton myymälänhoitaja keksii irtisanoa erään alaisen. Tästä alkaa hurja pyöritys, sillä irtisanomista pidetään laittomana. Henkilökunta alkaa lakkoilla. Jean on ihan näännyksissä.

Pelletierin toinen poika, François, oli aina havitellut toimittajan urasta, vaikkei lahjoja liiemmin ollut. Skuupin saatuaan miehestä tulee Journal du soirin rikostoimittaja. François on kyllästynyt kirjoittamaan vaimonhakkaajista, ryöstöistä ja väkivallasta ja haluaisi kirjoittaa jostain muusta.

Nyt François on keksinyt hyvän juttuaiheen:
- Vuonna 1936 valtio alkoi harkita padon rakentamista Serren laaksoon Yoneen ja pani alulle vesiivoimalaprojektin, jotta alueelle saataisiin sähköä. Rakennustyöt aloitettiin ennen sotaa, eikä projektia pantu missään vaiheessa jäihin. 
Ensi kuussa laakso aiotaan hukuttaa vesimassojen alle, vaikka siellä sijaitsee kylä, jossa on tuhat asukasta, määrinvirasto, koulu, kirkko, arvokas kappeli, maatila sekä saha. Laakso on täyttymässä vedellä, mutta puolet asukkaista kieltäytyy lähtemästä.

Françoisilla on naisystävä, mutta tämän taipumus kleptomaniaan ja alkoholiin aiheuttaa ongelmia. Lisäksi naisystävä oli viisitoistavuotiaana lähes kuuroutunut, muttei ole koskaan suostunut käyttämään kuulokojetta eikä opettelemaan viittomakieltä.

Pelletierin perheen ainoa tytär, Hélène, on myös Pariisissa ja on itse asiassa veljensä toimittajakilpailija. Hélène on kirjoittanut nimimerkillä juttusarjaa ranskalaisten naisten likaisuudesta ja jos sarja menestyisi, niin Hélène saattaisi saada vakipaikan. François ei tiedä siskonsa kirjoittamisesta. Kun sitten siskon rooli tulee ilmi:
- Oli alkanut väistämätön kilpailu hänen ja 
Hélènen välillä. Vertailu.
Sitten, ylläten, 
François saa ylennyksen rikos- ja onnettomuusuutisten päälliköksi ja joutuu luovuttamaan patojutun kirjoittamisen sisarelleen. 

Pelletierin kolmas poika, Étienne, ei esiinny kirjassa, miksei? Se selvisi edellisess osassa.

Näistä asetelmista on loihdittu uskomattoman monimuotoinen tarina. En tiedä nauraisinko vai itkisinkö.
......
Pierre Lemaitre osoittaa taas loistavat tarinankertojan kykynsä. Ensimmäisessä osassa saimme tutustua Pelletierien sukuun ja nyt perehdytään tarkemmin suvun lasten tekemisiin.  

Edelleen nostan hattua Lemaitren monipuoliselle kirjoittamiselle. "Verhoeven - dekkarisarja" on tuotannon väkivaltaisin, yksittäiset dekkarit ovat ovelia ja raa'attomia jännäreitä ja historialliset romaanit taas omanlaisiaan, niin tämä sarja kuin "Näkemiin taivaassa" -trilogiakin. 
Kaikkiin kirjoihinsa Lemaitre ujuttaa myös jotain rikollista, niin myös "Suuri Maailma" -sarjaan, mutta millaisista rikoksista on kyse, sitä en paljasta.

Tarina on loistava puoliväliin saakka, mutta sitten patoasiaan jäädään mielestäni vellomaan liian pitkäksi aikaa. Onneksi luvut vaihtelevat ja tarinassa kerrotaan vuorotellen kaikista henkilöistä. Hahmoista on saatu erilaisia ja kaikilla heillä on omat salaisuutensa, jotka tulevat ilmi tässä kirjassa tai sitten ei. Paras hahmo minusta on Jeanin puoliso Geneviève, joka lienee yksi prooskirjallisuuden hirvein, kauhein ja kamalin. 

Lemaitre on saanut ujutetuksi kirjaan todellisiakin tapahtumia, tosin mukaellen niitä romaaniin sopivaksi. Chevrignyn padon esikuvana on ollut Tignesin pato. Ranskalaisten hygieniasta oli kirjoitettu Elle-lehdessä pitkä juttu otsikolla Onko ranskalainen nainen puhdas? Toimittaja oli esittänyt kursailemattomia ja kiusallisia kysymyksiä naisille eri puolilla Ranskaa. Kyseinen juttu on kirjassa viimeisenä ja onkin aika hurjaa luettavaa.
Ja lisäksi osansa on saanut 1950-luvun aborttikysymys. 

Pidän enemmän aloitusosasta, jonka parissa en hetkeksikään tylsistynyt. Pitkitetyistä pato-osuusista huolimatta tämäkin on mielenkiintoinen teos. Odotan päätösosaa innolla. Yritin etsiä netistä tietoa loppuosan ilmestymisestä, mutten löytänyt.

Voin vain kuvitella kuinka mutkikasta Lemaitren kieli on, joten suomentaja on onnistunut hyvin.

+++++++
Kirjailija, käsikirjoittaja ja entinen kirjallisuuden opettaja.
Pierre Lemaitre, synt. 1951 Pariisissa. 
Suomen dekkariseura ry on  vuonna 2017 myöntänyt ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan Pierre Lemaitren Verhoeven dekkarisarjalle.
Kirjailijan teoksia on myyty yli 20 maahan. "Näkemiin taivaassa" -romaanin pohjalta on tehty elokuva, jonka olen nähnyt. 
"Loistavat vuodet" on myynyt Ranskassa 470 000 kpl ja sen oikeudet on myyty 14 maahan.

*******
Suomennetut teokset:
Verhoeven dekkarisarja:
Iréne 2016  -  Alex 2015 - Rosie 2017 - Camille 2016 (Pitää lukea tässä järjestyksessä, eikä suomennosjärjestyksessä! Tosin Rosien voi lukea irrallisena missä välissä tahansa)

Psykologiset trillerit:  Silmukka 2017 - Verihäät 2018 - Petoksen hinta 2019 - Kyykäärme 2022

Verihäät

Petoksen hinta

Kyykäärme

Historialliset romaanit / trilogia:
Näkemiin taivaassa 2014 - Tulen varjot (itsenäinen jatko-osa) 2018 - Tuhon lapset 2020 (itsenäinen jatko-osa)

Tuhon lapset 3/3

Tulen varjot2/3

Suuri maailma -sarja:
Loistavat vuodet 2022 Vaikeneminen ja vimma 2024.

Loistavat vuodet, 1. osa

Muista teoksista ei valitettavasti ole olemassa arvioita, sillä olen lukenut ne ennen blogiaikoja.

...........
Kustantajalle kiitos kirjasta!

Kommentit