Pierre Lemaitre: Verihäät - psykologinen dekkari

Sinä aamuna, kuten useasti ennenkin, hän heräisi itkien ja pala kurkussa, vaikkei pahalle ololle ollut erityistä syytä. Kyyneleet olivat hänen elämässään arkea, hän oli itkenyt joka yö siitä asti kuin oli menettänyt järkensä.

Pierre Lemaitre: Verihäät, 363 s. suom. ilm. 2018 - Robe de marié 2009 - suomennos: Lauri Holma itsenäinen psykologinen trilleri - Minerva Kustannus Oy ******* kirjaston kirja

Lemaitre ei päästä lukijaansa helpolla, sillä jo heti ensimmäiseltä sivulta alkaa tykitys.
28-vuotias Sophie Duguet on lastenhoitajana Gervaisin perheessä.
- Rouva oli moneen kertaan hämmästellyt, miten kolmikymppinen silminnähden sivistynyt nainen saattoi tyytyä noin vaatimattomaan työhön ja kuluttaa iltansa pienen - tai nyt suuren - tv-ruudun ääressä.

Niin, miksi tyytyi?
Perheessä tapahtuu järkyttävä rikos eikä Sophie tiedä/muista onko syyllinen vai ei. Varmuuden vuoksi hän ryhtää päätä pahkaa karkuun.
Pakomatkalla tarvitaan tietysti rahaa, mutta pankissa tulee ongelmia:
- Minulle kerrottiin, että haluaisitte nostaa... (nyt tyyppi kumartuu tietokoneen näytön puoleen aivan kuin perehtyisi ensi kertaa tietoihin) lähes kaikki varat tileiltänne.
- Eikö niin saa tehdä?
- Kyllä, totta kai. Toki niin saa tehdä. Mutta...

Sophie säntäilee epätoivoisena ympäriinsä, vaihtaa paikkakuntaa, työtä, nimeä.
- Hän ei olisi turvassa enää missään eikä voisi kertoa nimeään, Sophie on pelkkä muisto. Hän on karkuri, joka on menehtynyt pelkoonsa, elää kuin peto ja keskittyy pelkästään selviytymään. Hän kääntäisi selkänsä elämälle.

Ja niin kuin tässä olisi kaikki.
- Vincent oli tyyni ja kärsivällinen mies. ..Alussa kun he olivat menneet naimisiin Sophie oli vain hieman hajamielinen...Sitten hajamielisyys äityi kummalliseksi. Ja muutamassa kuukaudessa kaikki suistui armotta raiteltaan, Hän unohti tapaamisia. Asioita. Ihmisiä. Hän hukkasi tavaroita, avaimia, papereita ja löysi sitten niitä myöhemmin oudoista paikoista.

Lemaitre punoo taitavasti juonta. Mukaan tulee Frantz Berg. jonka elämää seurataan nelisen vuotta.
- Avasin vihon, johon olin kirjannut asioita muistiin. On paljon valmisteltavaa, ja huomiot auttavat minua kirkastamaan ajatuksiani. Tämä on monin verroin vaikeampaa kuin se, mitä olin aiemmin suunnitellut.

Mistä tässä kaikessa on kysymys?

Olen lukenut kaikki Lemaitren kirjat ja verrattuna muihin dekkareihin tämä on mielestäni enemmänkin psykologinen trilleri. Tarina etenee jouhevasti eikä muutamilta yllätyksiltäkään vältytä. Yes! Ainoastaan yhtä teemaa oli mielestäni liikaa, nimittäin "jekkuja". En avaa tätä enempää, asia selviää kirjaa lukiessa. Ovela kirja!

P.S. Suomentajan nimeä ja kirjailijan synnyinvuotta mietin. Kirjassa lukee Kaila Holma, mutta Minervan sivuilla Lauri Holma? Kirjassa Lemaitren synnyinvuosi on 1956, mutta netissä (mm. ranskal. Wikipedia) lukee 1951?

+++++++

Kirjailija, käsikirjoittaja, ent. kirjallisuuden opettaja
Pierre Lemaitre, synt. 1956 Pariisissa (tai vuonna 1951 sanoo Wikipedia)
Lemaitrea sanotaan Ranskan suosituimmaksi ja arvotetuimmaksi dekkarikirjailijaksi, jonka kirjoja on myyty yli 20 maahan.
Suomen dekkariseura on myöntänyt Lemaitrelle Verhoeven-sarjasta ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan v. 2017.
Näkemiin taivaassa-kirjasta on tehty myös elokuva, jonka ensi-ilta oli Ranskassa v. 2017.

**************
Aiemmin suomennetut teokset:
Näkemiin taivaassa (kauno) 2014 ja itsenäinen jatko-osa Tulen varjot (kauno) ilmestyy lokakuussa 2018

Dekkarit:
Camille Verhoeven -sarja: Irene 2016 - Alex 2015 - Rosie 2017 - Camille 2016
Sarja on Suomessa, ja joissain muissakin maissa, ilmestynyt väärässä järjestyksessä. Ylläoleva on oikea lukujärjestys, jota kannattaa ehdottomasti noudattaa!

Itsenäiset psykologiset dekkarit:
Silmukka 2017 - Verihäät 2018