Pierre Lemaitre: Tuhon lapset 3/3 - kauno - historia

 

Ihmiset laskeutuivat pommisuojiin kohtaloonsa tyytyen kuin kyse olisi ollut melko turhasta rituaalista. Ilmahälytyksiä annettiin, mutta lentokoneita ei näkynyt - käytiiin pitkittynyttä valesotaa. 

Pierre Lemaitre: Tuhon lapset, 512 s. - osa 3/3 on itsenäinen jatko-osa Tulen varjot -kirjaan - suom. ilm. 2020 - Miroir de nos peines 2020 - suomennos: Susanna Hirvikorpi - kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy - Minerva Kustannus Oy 

Jos joltain on jäänyt lukematta tämä historiallinen trilogia, niin pari sanaa ensin kahdesta ensimmäisestä osasta. Trilogian voi lukea myös itsenäisinä osina.

Sarjan aloittaa Näkemiin taivaassa, jossa on dekkarimaisia piirteitä. Albert Maillard ja Eduard Péricoult ovat sotineet yhdessä ensimmäisessä maailmansodassa. Sodan loppuvaiheessa Albert on menettää henkensä, mutta Edouard pelastaa hänet. Samalla Edouard loukkaantuu ja toinen puoli hänen kasvoistaan tuhoutuu. 

Miehet ovat lähtöisin erilaisista oloista. Albert on köyhä kirjanpitäjä ja Eduard on rikkaan perheen homopoika ja he päätyvät käytännön syistä asumaan saman katon alle. Yhteiskunta ei kuitenkaan sodan jälkeen noteeraa miehiä. Tällöin Albert ja Eduard punovat ovelan juonen.

Näkemiin taivassa -kirjassa Louise on kymmenvuotias.
Kirja on eräänlainen veijaritarina. Pidin tästä osasa eniten.
Kirjan pohjalta on tehty oivallinen elokuva.

Tulen varjot-kirjassa Albert Maillard ja Eduard Péricoult ovat sivurooleissa. Tällä kertaa pääosissa ovat Eduardin Madeleine-sisko ja hänen poikansa, joka teoksen alussa on seitsemänvuotias. Paul tekee typeryyden ja vammautuu loppuiäkseen. Myös Madeleinen isän pankin prokuristi on mukana  "auttamassa" Madeleinea pankkiasioissa, koska vuonna 1927 naisilla ei ole valtaa pankkialalla. Naiset eivät saa edes allekirjoittaa shekkejä.  
Tarina päättyy vuoteen 1936.

Lemaitre on taas punonut ovelan tarinan, jota valitettavasti vesittävät monet liialliset kuvaukset: Ranskan renesanssin tehdaskuvaukset, verokapina, yleinen verolakko yms.
Tulen varjoissa on enemmän huumoria kuin Näkemiin taivaassa.

Tuhon lapsissa on kevät ja kesä vuonna 1940, jolloin oli eletty kuukausikaupalla valesotaa. Mutta ennen kuin tähän päästää katsotaan mitä nykyään kolmekymppinen kaunis ja orpo Louise Belmont puuhaa. Louise on opettaja, joka lauantaisin työskentelee herra Julesin La Petite Bohèmessa.

Ravintolassa on käynyt jo kahdenkymmenvuoden ajan muuan suht' vaitonainen tohtori, joka istuu aina samaan ikkunapöytään, lukee lehteä ja tilaa vain päivän jälkiruuan.

Eräänä päivänä tohtori kumartuu Louisen puoleen ja pyytää jotakin hämmentävää:
- "Haluaisin nähdä tehdät alasti", tohtori oli sanonut tyynesti. "Vain yhden kerran. Haluan vain katsoa teitä, siinä kaikki."
Louise on järkyttynyt, mutta suostuu pyyntöön hetken mietittyään. Lisäksi tohtori lupaa reilun rahasumman. Louise menee paikalle ikävin seurauksin. Se hyvä puoli tapahtumissa kuitenkin on, että ne johdattavat Louisen äidin menneisyyteen. 

Alikersantti, pioneeri Raoul Landrade on koulutukseltaan sähköteknikko ja merkittävä mustanpörssinkauppias, joka pystyy hankkimaan lähes mitä vain oluesta keittiökalusteisiin. Mies on myös peluri, joka useimmiten voittaa. Ja käy naisissa. Landrake on ylikersantti Gabrielin tupakaveri. Siviilissä mies on matematiikanopettaja, joka rintamalla toimii viestijoukoissa. 

Nämä kaksi miestä on komennettu Maginot-linjalle. Maginot-linja oli Ranskan ensimmäisen maailmansodan jälkeen rakentama puolustuslinja, jonka tarkoitus oli pysäyttää mahdolliset Saksan hyökkäykset. Moninaisten tapahtumien jälkeen miehistä tulee rintamakarkureita ja he päätyvät vankileirille.

Désiré Migault on lentäjä, kirurgi, opettaja, asianajaja, radioselostaja, mutta mikä ja kuka Migaul oikeasti on? Ainakin mies häipyy monista paikoista kassa mukanaan. 
Migault on tarinan humoristisin hahmo, sillä hän on tekemisissään kovin uskottava ja jopa lehdistön edustajat ja maan korkeimman johdon väki uskoo miehen puheita. Todellinen tekemisen paikka Migaultilla on tiedotusministeriössä, jossa mies laskettelee luikuria ja muuntaa totuutta sen kun ehtii.
Désiré Migault on kertonut tulleensa Itä-Aasian ranskalaisesta koulusta ja osaavansa kaikkia Aasian kieliä. 
- Esittelen teille herra Thongin, joka toimi siirtomaiden työvoimapalvelun sihteerinä. Hän on kotoisin Phnom Penhistä. "Angtuk phtaeh phoh kento siekvan," Désiré sanoi. (...) Herra Thong epäröi kuullessaan tämän sekalaisten äänteiden tulvan, josta oli mahdotonta erottaa yhtäkään khmerin sanaa

Tarinassa on myös pariskunta, kaartinjohtaja Fernand ja hänen sairaalloinen Alice-vaimonsa. Aviomies päättää lähettää vaimonsa turvaan, pois Pariisista. 

Valesota päättyy äkisti 10. toukokuuta 1940 Saksan hyökkäykseen ja paniikki valtaa Ranskan. Saksalaiset ovat etenemässä kohti Pariisia ja niinpä sadattuhannet pakolaiset täyttävät tiet etsiessään turvaa. 

Kaikkien tarinan henkilöiden elämä muuttuu, Louisen, herra Julesin, Raoulin , Gabrielin, Désiréen, Fernandin ja Alicen. Kuten arvata saattaa näiden henkilöiden elämät myös risteävät, mutta miten? En kerro enempää tapahtumista, joita kirjassa todellakin riittää.

Plussaa epilogista, jossa kerrotaan mitä kaikille kirjan henkilöille myöhemmin tapahtui. Jotkut hahmot jäävät tarinassa "roikkumaan", joten on selvää, että lukija miettii mitä henkilölle mahtoi tapahtua. Epilogi kertoo.

Tutustuin Lemaitren tuotantoon Alex-kirjan myötä (sarjan toinen osa!) ja Lemaitren tapa kirjoittaa houkutteli lukemaan myös seuraavat kirjat. 

Lemaitren suomennoksista pidin vähiten tästä Tuhon lapsista. Harmi, sillä trilogian kaksi ensimmäistä osaa olivat hyviä. Joskin toisen osan kohdalla marmatin vähän samoista asioita kuin tässäkin osassa aion: eli joitakin asioista oli makuuni liikaa tai sitten olen vain joskus liian kärsimätön lukija. Tuhon lapsien kaikkia sotaan liittyviä asioita oli minulle yksinkertaisesti vain liikaa. Makuasioita tietysti.

Onneksi kirjassa on paljon muutakin, kuten huumoria. Lemaitre on hyvä tarinankertoja.

Haluaisin kaapia lumen maasta, kaivaa kuopan ja sykertyä sinne talviunelle ja herätä vasta sillä samaisella sekunnilla, kun olette jälleen täällä ja käytte makuulle viereeni. 

+++++++
Kirjailija:
Pierre Lemaitre, synt. 1951 Pariisissa. Kirjailija, käsikirjoittaja ja entinen kirjallisuuden opettaja.
Suomen dekkariseura ry on  vuonna 2017 myöntänyt ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan Pierre Lemaitren dekkaritrilogialle.

*******
Suomennetut teokset:
Verhoeven dekkarisarja:
Iréne 2016  -  Alex 2015 - Rosie 2017 - Camille 2016 (Pitää lukea tässä järjestyksessä, eikä suomennosjärjestyksessä! Tosin Rosien voi lukea irrallisena missä välissä tahansa)

Psykologiset trillerit:  Silmukka 2017 - Verihäät 2018 - Petoksen hinta 2019

Historialliset romaanit / trilogia:
Näkemiin taivaassa 2014 - Tulen varjot (itsenäinen jatko-osa) 2018 - Tuhon lapset 2020 (itsenäinen jatko-osa)

Tulossa: Kyykäärme ilmestyy helmikuussa 2022. Kirjan sanotaan olevan humoristinen rikosromaani. Aihe ainakin tuntuu kiinnostavalta: dementiaan sairastuva palkkamurhaaja. 


Linkki trilogian toiseen osaan: Tulen varjot 2/3

Linkki edelliseen v. 2019 ilmestyneeseen itsenäiseen psykologiseen trilleriin: Petoksen hinta

Linkki vuonna 2018 ilmestyneeseen itsenäiseen psykologiseen trilleriin: Verihäät

Kommentit

  1. Mainuo kirjasarja! Itse pidin myös tästä kolmososasta. Ykkösosasta tehty elokuva ei täyttänyt odotuksiani, oli syntynyt liian vahvoja mielikuvia kirjasta. Jos en väärin muista, loppukin oli erilainen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti