Pierre Lemaitre: Loistavat vuodet, 1. osa

 

Pelletierin tehtalla 1930-luku oli ollut tuottoisa, ja Louis oli hankkinut omistukseensa muita pieniä tehtaita Tripolista, Alepposta ja Damaskoksesta. Pelletierin perheen omaisuus oli todennäköisesti suurempi kuin heidän kohtalaisen vaatimattomasta elämäntyylistä olisi voinut päätellä.

Pierre Lemaitre: Loistavat vuodet, 629 s. - 1. osa Suuri maailma-sarjaan - suom. ilm. 2023 - Le Grande Monde 2022 - suomennos: Susanna Tuomi-Giddings - kansi: Justine Florio/Taittopalvelu Yliveto Oy - Minerva Kustannus

Beirut 1948
Varakas Pelletierin perhe omistaa menestyvän saippuatehtaan Beirutissa. Perheeseen kuuluu perheenpää, rauhallisena miehenä tunnettu Louis, joka huikuu tyyneyttä ja itsetyytyväisyyttä. Hän oli menestynyt loistavasti ja onnistunut kasvattamaan yhtiötään. 

Angéle-vaimo hermostuu pikkuasioista. Vaimo rakensi mielellään miehelleen naistenmiehen mainetta, mutta tosiasiassa Louis ei ollut pettänyt vaimoaan kertaakaan.
Louis on keskittynyt tuotantoon ja Angéle hoitaamaan henkilöstöasioita, kirjanpitoa, kuljetuksia ja raaka-ainetoimiksia.

Parikunnalla on neljä lasta: Jean, François, Étienne ja Hélène. Nyt he kaikki ovat lähdössä kotoa pois. 

- Lähteminen pois kotoa oli veitsi, jonka kukin lapsi vuorollaan tuikkasi äitinsä sydämeen. - Mutta Angéle, meidän pikkuisemme ovt kasvaneet isoiksi, oli herra Pelltier sanonut, - onhan aivan normaalia, että he muuttavat pois kotoa...
- Eivät he muuta pois kotoa, Louis, he pakenevat!

François oli pari vuotta aikaisemmin kertonut haluavansa jatkaa opintojaan Pariisissa. Nuorukainen matkustaa pääsykokeisiin, muttei osallistu,vaikka valehteleekin vanhemmilleen niin. Oikeasti François tahtoo epätoivoisesti toimittajaksi, vaikkei taida olla eväitä siihen työhön. François kiertää masentuneena lehtitalosta toiseen, mutta kukaan ei halua palkata häntä. Lopulta nuorukainen päätyy lehtitaloon, muttei suinkaan toimittajaksi vaan painon puolelle liukuhihnatyöntekijäksi eli sitomaan lehtipaketteja ynnä muuta tylsää.
Kunnes François sitten osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Tiedossa olisi skuuppi, jota millään muulla lehdellä ei olisi. François vaatii saada kirjoittaa tapauksesta jutun ja näin alkaa rikostoimittajan ura.

Isä oli toivonut, että Jean, vanhimpana, ottaisi saippuatehtaat aikanaan hoitaakseen.
- Jeanin kohtaloksi oli jo pienenä määrätty perheyrityksen jatkaminen. Hänen tarinansa oli kirjoitettu valmiiksi jo hänen syntymänsä päivänä: Pelletierin tehtaasta tulisi ennemmin tai myöhemmin "Pelletier ja poika"

Mutta Jean ei ollut lahjakas oppilas, ei edes keskitasoa. Hän oli kehno. Jean eli "Pullero" oli pyylevä, kömpelö, syrjäänvetäytyvä, hajamielinen ja ujouden takia töksähtelevä. Isä oli laittanut Jeanin tehtaaseen töihin, mutta pian kävi ilmi, että poika on täysin epäpätevä.

Pullero avioituu postihoitajan rumimman tyttären kanssa. Geneviève oli raivokkaan kunnianhimoinen ja hän oli päättänyt olla vielä jonain päivänä rikas. Niinpä Geneviève oli kuvitellut pääsevänsä piireihiin ja varakkuuteen naimalla Jeanin. Tapaamisesta neljän kuukauden kuluttua he avioituivat. Sitten Jean sai tietää jotakin:
- Genevièvellä oli aikamoinen maine: Kaupuginosassa ei ollut monta hänen ikäistään nuorta miestä, joka ei ollut saanut nauttia tuokiosta metsikön suojissa.

Jeanista ei siis ollut tehdasta hoitamaan eikä perimään, joten hän lähti vaimoineen Beirutista Pariisiin puolitoista vuotta Françoisin jälkeen.
Pariskunta asuu surkean pienessä asunnossa ja Jean tekee tylsää myyntityötä kierellen maakuntia. Jean on ahdistunut, tyytymätön työhönsä ja epätyydyttävään avioliittoonsa. Purkaakseen pahaa oloaan Jean keksii keinon. Minkä? En paljasta.

Geneviève puolestaan on kotona, sillä eihän hieno nainen voi käydä töissä.

Étienne on hoikka nuorukainen, jolla on pilkettä silmäkulmassa ja jonka tyyli on aistillinen. Pojalla on kirjanpitäjän tutkinto, mutta ammatillinen kunnianhimo puuttuu tyystin. Étiennen elämän ydin on rakkaus. 

Sitten Raymond oli astunut kuvioihin ja juuri kun kaikki oli kiihkeän ihanaa, oli Raymond matkustanut Ranskan Indokiinaan suorittamaan palvelustaan loppuun.
Raymond haluaisi palveluksensa jälkeen jäädä Saigoniin. Kun Étienne ei saa vähään aikaan kirjeitä on pakko matkustaa Saigoniin katsomaan mitä Raymond puuhaa ja missä mies on. 

Étienne oli hakenut töitä Saigonin valuuttavirastosta ja saanut paikan. Äiti on surullinen ja peloissaan, sillä Indokiinassa käydään sotaa, mutta Étiennen mielestä se on vain joku konflikti 

Näin lähtee myös Étienne. 

Jäljellä on enää koulua käyvä Hélène, jolla on suhde erääseen mieheen, joka puuhaa kiellettyjä asioita. Kun suhde loppuu kahdensantoistavuotias Hélène pakkaa laukkunsa ja lähtee... Pariisiin tietysti. Mutta minne majoittautua? Kummakaan veljen kotiin ei mahdu. Isä ostaa asunnon, johon Hélène ja François molemmat sopivat. Näin veli voi vahtia siskon puuhia. 
Hélène pääsee tarkkailuoppilaaksi Taidekorkeakouluun, mutta tuntee ettei ole tervetullut eikä alakaan oikein kiinnosta.
- Hän koki olevansa tyhjä ja eksyksissä. Yhteinen asunto Françoisin kanssa alkoi tuntua sisäoppilaitokselta ja hänen huoneensa vankikopilta. Hänen olisi tehnyt mieli käydä ulkona, mutta hän ei tiennyt, mihin olisi mennyt.

Niinpä Hélène alkaa viettää aikaansa taideopiskelijoiden kantakahvilassa Café des Artsissa. Muut oppilaat eivät oikein tiedä mikä Hélène on naisiaan - tyhjäntoimittaja, jolle miehet tarjosivat kahvia. Ja kaikki miehet miettivät olisiko maksullinen nainen. Sitten Hélène tapaa pojan, joka oli myös keskeyttänyt opintonsa ja tienasi rahaa laittomilla keinoilla. Mihin Hélène päätyy?

Nyt ovat kaikki lapset lähteneet Beirutista ja saamme seurata mitä kukin heistä puuhaa tahollaan ja miksi ovat päättäneet lähteä Beirutista. Kestääkö kaikki päivänvaloa, se onkin toinen juttu.
Tämän enempää tästä mainioista kirjasta ei voi kertoa paljastamatta juonia. Joten, lukekaa itse.

Jälleen kerran Lemaitre todistaa mahtavat kertojanlahjansa. Uskon tietäväni, sillä olen lukenut kaikki 12 Lemaitren suomennettua teosta. Ensimmäinen kokemukseni oli Verhoeven dekkarisarja, jonka valitettavasti aloitin väärästä osasta eli Alexista, koska se oli ensimmäinen suomennos. Kannattaa katsoa alta oikea järjestys.

Lemaitre osoittaa kirjoissaan monipuolisuutensa, sillä historialliset romaanit ovat aivan toisenlaisia teoksia kuin dekkarit. Verhoevenit ovat aika raakoja, mutta itsenäiset teokset ovat ovelia psykologisia jännäreitä, vailla raakuuksia. Voin suositella, niitäkin.

Loistavat vuodet on yhdistelmä historiaa, rakkautta, intohimoa, petosta, dekkaria sekä huumoria. Pääpaino on kuitenkin henkilöhahmoissa ja heidän tekemisissään tai tekemättä jättämisissään. Ovelaa kerrontaa, joka on tyypillistä monille Lemaitren kirjoille. Kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää. 629 sivua ei tunnu lainkaan pitkältä, päinvastoin. Henkilöhahmot ja heidän tekemisensä ovat niin värikkäitä, että heistä jokaisesta olisi saanut heittämällä oma kirjan. 

Lemaitren teoksia ei voi sanoa hyvänmielen kirjoiksi, mutta omassa erilaisessa ja erikoisessa lajissaan todella hyviä. Kirjailijan tyylille on ominaista myös yllätykset.

Ja, Lemaitrensa lukeneet yllättyvät tässäkin teoksessa, mutta miten? Sitäkään en voi paljastaa. 

Jään todella mielenkiinnolla odottamaan ensi keväänä ilmestyvää toista osaa. 

Loistava suomennos ja kauniit kannet. On sama pitääkö paperikansia päällä vai ei, sillä alla on samat kuvat. 
Kirjan pohjakuvana on valokuva Saigonin liikenteestä, joka oli kamalampia mitä ikinä olen matkoillani kohdannut.
Saigon liittyy oleellisesti kirjan tarinaan. 

Kaupunki aloitteli uuden päivän elämää, roska-astioiden kannet kolahtelivat, bussit huristivat puistokatua pitkin, ensimmäiset autot tööttäilivät.

+++++++
Kirjailija, käsikirjoittaja ja entinen kirjallisuuden opettaja.
Pierre Lemaitre, synt. 1951 Pariisissa. 
Suomen dekkariseura ry on  vuonna 2017 myöntänyt ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan Pierre Lemaitren Verhoeven dekkarisarjalle.
Kirjailijan teoksia on myyty yli 20 maahan. Näkemiin taivaassa -romaanin pohjalta on tehty elokuva, jonka olen nähnyt. 
Loistavat vuodet on myynyt Ranskassa 470 000 kpl ja sen oikeudet on myyty 14 maahan.

*******
Suomennetut teokset:
Verhoeven dekkarisarja:
Iréne 2016  -  Alex 2015 - Rosie 2017 - Camille 2016 (Pitää lukea tässä järjestyksessä, eikä suomennosjärjestyksessä! Tosin Rosien voi lukea irrallisena missä välissä tahansa)

Psykologiset trillerit:  Silmukka 2017 - Verihäät 2018 - Petoksen hinta 2019 - Kyykäärme 2022

Historialliset romaanit / trilogia:
Näkemiin taivaassa 2014 - Tulen varjot (itsenäinen jatko-osa) 2018 - Tuhon lapset 2020 (itsenäinen jatko-osa)

Suuri maailma -sarja:
Loistavat vuodet 2023
Tulossa: Toinen osa Vaikeneminen ja vimma ilmestyy keväällä 2024.

Linkkejä:

Tuhon lapset 3/3

Tulen varjot, 2/3

Verihäät

Petoksen hinta

Kyykäärme

Muista osista ei valitettavasti ole olemassa arvioita.
...........
Kustantajalle kiitos kirjasta!