Ahern: Pisamat kuin tähdet & Moyes: Morsianten laiva


Kaksi suosittua viihdekirjailijaa, joiden teoksia on myyty maailmalla yhteensä huikeat 65 miljoonaa kappaletta. Kumpi on sinun suosikkikirjailijasi? 

Kolmetoistavuotiaana yhdistelin käsivarteni pisamia toisiinsa kuin lasten puuhakirjan tehtävässä. Oikeakätinen kun olen vasen käsivarteni alkoi näyttää mustekynällä tehtyjen sinisten viivojen verkolta.

Cecelia Ahern: Pisamat kuin tähdet, 400 s. -suom. ilm. 2022 - Freckles 2021- suomennos: Anna Heroja - kansi: Pasi Virtakari - Storytelin äänikirja - kesto: 11 h 2 min  - lukija: Anni Kajos - Gummerus 2022

Esittelyteksti kustanjan sivuilta:

"Bestselleristin unohtumaton tarina ulkopuolisuudesta ja yllättävistä ystävyyksistä

Pisamat täplittävät Allegra Birdin käsivarsia samanlaisissa muodostelmissa kuin tähdet hänen pienen kotisaarensa Valentia Islandin yllä. Pisamat hän on perinyt isältään, äitiään Allegra ei tunne. Tutustuakseen äitiinsä Allegra aloittaa uuden elämän Dublinissa. Työ pysäköinninvalvojana on mukavaa ja alivuokralaiskoti varakkaan perheen takapihalla tarjoaa yllättäviä käänteitä elämään, mutta Allegran läheiset ovat kaikki kaukana Valentia Islandilla.
Kun pysäköintisakosta tuohtunut mies tiuskaisee jokaisen olevan viiden läheisimmän ihmisen summa, Allegra joutuu todella pohtimaan, ketkä hänen viisi ihmistään ovat. Entä jos hänellä ei ole edes viittä läheistä? Allegra saa kuitenkin huomata, että joskus ystävyys piilee yllättävissä paikoissa.
Pisamat kuin tähdet on menestyskirjailijan toiveikas, sydämeenkäyvä uutuus."

Ahern on kirjoittanut myös nuorten aikuisten kirjoja, joten sellaista luulin ensin kuuntelevani. Alku oli turhan pitkitetty ja itse asiassa olisin tiivistänyt koko tarinaa.  Toteutus loppujen lopuksi oli jokseenkin heppoinen, vaikka aiheet sinänsä ovat hyviä: yksinäinen Allegra Bird yrittää löytää elämästään viittä ystävää. Lisäksi Allerga etsii äitiään sekä omaa itseään ja paikkaansa maailmassa.  
Tai sitten olen vain väärää ikäpolvea tälle kirjalle. Tarina on aika ankea, mutta onneksi löytyi hieman valoakin. 
En ole lukenut kovin montaa Ahernin kirjaa, enkä taida tämän jälkeen hetkeen lukeakaan.

Kirjasta tuli mieleen samantyylinen teos: Eleanorille kuuluu ihan hyvää, joka on minusta paljon parempi kuin Pisamat kuin tähdet.

Lukijasta pidin.


+++++++
Kirjailija, journalisti, ent. tanssija ja laulaja
Cecelia Ahern, synt. 1981 Dublinissa, jossa myös asuu.
Tiesittekö muuten, että Ahernin isä on Irlannin entinen pääministeri.
Ahern on suosittu kirjailija, sillä teoksia on myyty 40 maassa yli 25 miljoonaa kappaletta.

******
Suomennetut teokset:
P.S. Rakastan sinua 2005 - Sateenkaaren tuolla puolen 2006 - Yllätysvieras 2007 - Ihmemaa 2008 - Suoraan sydämestä 2009 - Lahja 2009 - Mitä huominen tuo tullessaan 2011 - Tyttö peilissä (novelleja) 2012 - Tapaaminen Elämän kanssa 2012 -  Sadan nimen mittainen matka 2014 - Kuinka rakastutaan 2015 - Valintojen vuosi 2016 - Muistojen kerääjä 2017 - Lyyralintu 2019   - Loppusanat  2020 - Nainen joka sai siivet selkäänsä ja muita kertomuksia 2021 - Pisamat kuin tähdet 2022



YA-romaanit:
Viallinen 2018 - Täydellinen 2018 - 
....................

Sen jälleennäkeminen tuntui iskulta palleaan. Olen kuullut tuon sanonnan tuhat kertaa, mutten ollut aiemmin ymmärtänyt sen todellista merkitystä.

Jojo Moyes: Morsianten laiva, 464 s.  - suom. ilm. 2022 - The Ship of Brides 2008 - suomennos: Heli Naski -  Storytelin äänikirja - kesto: 17 h 23 min -lukija: Mervi Takatalo  - Gummerus

Sisältöesittely kustantajan sivuilta:
"Säkenöivä romanttinen romaani lukijoiden rakastamalta Moyesilta

Vuosi 1946. Australiasta Isoon-Britanniaan seilaava valtamerilaiva HMS Victoria on lastattu sota-ajan morsiamilla, joiden on tullut aika lunastaa avioliittolupauksensa, sekä sodasta palaavilla merijalkaväen nuorukaisilla.

Vaikka soveliaisuussäännöistä yritetään pitää tiukasti kiinni, auringonkylpemällä kannella vanhojen sitoumusten merkitys haalistuu herkästi, ja jännitteet laivalla syvenevät. Kuinka pitää kiinni poikkeusaikoina annetuista lupauksista, kun houkutukset ovat tässä ja nyt?"

Tarina alkaa Intiasta vuonna 2004, jonka jälkeen siirrytään menneisyyteen:
Vuonna 1946 Australiasta lähti laivalla Englantiin 655 sotamorsianta, jotka olivat avioituneet sodan aikana ja olivat nyt menossa aviomiestensä luokse. 
Päähenkilöitä olivat  15-vuotias Jean, raskaana oleva Margaret, hienosteleva Avice sekä sairaanhoitaja Frances, jolla on raskas menneisyyden salaisuus. Nämä neljä naista joutuvat majoittautumaan samaan hyttiin.

Naiset ovat kovin erilaisia, joten ristiriidoilta ei voi välttyä. Matka kesti kahdeksan viikkoa, jolloin seurataan näiden naisten, erään marinerin ja laivan kapteeni Highfieldin elämää. Paitsi laivaelämää kukin kertoja kertoo menneisyydestään ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Toiset kirjoittavat kirjeitä ja vastaanottavat niitä. Joskus laivalle saapuu sähkösanomia, joissa ilmoitetaan ettei morsian olekaan tervetullut. Nämä naiset toimitetaan paluumatkalle Australiaan. 

Satojen naisten lisäksi aluksella oli 1100 miestä, merijalkaväkeä sekä sodasta palaavia nuorukaisia. Niinpä jännitteiltä ei voinut välttyä, vaikka naisten ja miesten välisiä kanssakäymisiä yritettiin estää. Mutta voi vain kuvitella miten käy kun satoja miehiä ja naisia ahdetaan samaan laivaan kahdeksi kuukaudeksi. 

Tarina sisältää romantiikkaa, surua, ystävyyttä, unelmia, pettymyksiä ja huumoria. Sekä myös jännitystä, sillä lentotukialus alkaa olla viimeisillään. 

Minulle romaani ei toiminut kuunneltuna, menivät puurot ja vellit sekaisin. Tarinan luennassa pitäisi olla jonkinmoinen tauko kun näkökulma, aika tai kertoja vaihtuu. Olin aluksi aika pihalla, kunnes tajusin, että ahas, nyt ollaan laivalla ja kertoja on X ja yhtäkkiä ollaankin jo päähenkilön menneisyydessä. Tosi sekavaa. Ehdottomasti pitää olla pieni hengähdystauko eri osioiden välillä. Kun henkilöt lopulta tulivat tutuiksi, niin seuraaminen helpottui. Mutta suosittelen romaania mieluummin luettavaksi. 

Henkilöitä on aika paljon, vaikka päänaishahmoja onkin vain neljä. Mutta sitten on heidän sukulaisiaan, menneisyyden henkilöitä, laivan henkilöstöä jne. 
Kirjasta ei ole e-kirjaversiota,  joten en voinut hakea siitä turvaa. 

Alku, jossa eletään kaksituhatlukua on aika hidastempoinen. Lisäksi tarina on liian pitkä, joten paikoin pitkästyin.  Aihe on kuitenkin kiintoisa ja sillä sen verran todellisuuspohjaa, että Moyesin isoäiti Betty McKee oli aikoinaan tehnyt matkan tällaisella laivalla. 
Totta on myös HMS Victoria, joka oli sodan aikana lentotukialuksena, jolla kuljetettiin lentokoneita ja muita sotatarvikkeita. Lukujen alussa olevat lainaukset on poimittu aidoista teksteistä ja ne liittyvät aluksella matkustaneiden sotamorsianten tai palvelleiden miesten kokemuksiin.
Naiset ovat olleet aikanaan rohkeita lähtiessään kohti tuntematonta ja jättäessään taakseen perheensä ja läheisensä. Entä jos elo Englannissa ei sujukaan tai jos sulho ei olekaan vastassa? 

Olen lukenut kaikki muut Moyesin kirjat paitsi Yömusiikkia, joka on kirjailijan varhaisempaa tuotantoa. Night Music on ilmestynyt alkujaan 2008. Tätä tuskin luen.
Viihdyin kyllä sotamorsiamien parissa, mutta kuten jo mainitsin, olisi pitänyt lukea eikä kuunnella. 
Syyskuussa ilmestyvän rakkaustarinan Hopealantti luen jossain vaiheessa kun kaipaan viihteellisempää luettavaa. 

Pidän Mervi Takatalon omanlaisesta lukutyylistä, joka minusta sopii viihdekirjoihin. Takatalo lukee myös Hopealantin, mutta minäpä taidan lukea sen itse.

P.S. Arvioiden mukaan 15 000 naista avioitui Australiassa olleiden sotilaiden kanssa toisen maailmansodan aikana. Näistä osa meni Englantiin ja osa Yhdysvaltoihin. 

P.P.S. Googlatessa törmäsin toiseen sotamorsiankirjaan, jossa kolme australialaista naista tutustuu toisiinsa 1940-luvulla ollessaan matkalla Amerikkaan, jossa aviomiehet odottavat. En ole lukenut ko. kirjaa: Lois Battle: Sotamorsiamia, suom.ilm. 1989, WSOY

+++++++++
Kirjailija:
Pauline Sara-Jo "Jojo" Moyes, synt 1969 Lontoossa, kirjailija ja ent. toimittaja. Moyes asuu Essexissä farmilla, jossa kirjoittamisen lisäksi hoitaa tilan eläimiä ja ratsastaa. Moyesin teoksia luetaan 44 kielellä ja kirjoja on myyty yli 38 miljoonaa.

**********
Suomennetut teokset:
Trilogia:
Kerro minulle jotain hyvää 2015 - Jos olisit tässä 2016 - Elä rohkeasti 2018 

Muut:
Ole kiltti, älä rakasta häntä 2014 - Parillisia ja parittomia 2017 - Ne, jotka ymmärtävät kauneutta 2017 - Kuinka painovoimaa uhmataan 2019 (huom. alkup. ilm. 2009) - Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia 2019 - Tähtien antaja 2020 -  Yömusiikkia 2021 (alkup. ilm. 2008) -  Morsianten laiva 2022
Tulossa: Hopealahti, ilm. syyskuussa 2022

Netistä löytyy myös lukuisa määrä suomentamattomia teoksia, alkaen vuodesta 2002 (Sheltering Rain)

Linkkejä: 
Tämä on ehkä suosikkini Moyesin kirjoista. Tarinalla on todellisuuspohja ja se kertoo liikkuvasta kirjastosta. Naiset vievät ratsain kirjoja takamaille.

(bonuksena Celeste Ng:n Olisi jotain kerrottavaa):
Yksitoista pikkukertomusta, joissa naiset pääosassa.

Tässä Moyesin teoksessa (alkup. ilm. 2009)  hevoset ovat pääosassa.
Linkki (bonuksena Rileyn Varjon sisar - lyhyehkösti molemmat):

Elä rohkeasti 3/3 
Päättää Kerro minulle jotain hyvää -trilogian.

Kommentit