Todellisuus osoittautui vallan toisenlaiseksi. Pienessä Baileyvillen kaupungissa, syvällä kaakkoisen Kentuckyn uumenissa, on paljon teekutsuja vanhojen tätien kanssa, parsintaa ja ompelua ja etenkin tylsiä, tuntikausia kestäviä saarnoja. Lisäksi Bennett komentaa koko ajan. Mutta Alice yrittää sopeutua. Vanha herra Van Cleven jatkuva läsnäolo, määräily ja raamatunluku vaivasivat Alicea, eikä Bennett milläänlailla vastustanut isäänsä.
Jälleen Van Clevet ovat kirkossa, ja tilaisuuden lopuksi rouva Bradylla on asiaa. Hän oli tullut kirkkoon värväämään lisää naisia, joilla olisi perustiedot kirjallisuudesta.
- Asiani koskee liikkuvaa kirjastoa.. (..) Hallituksen työllistämisvirasto WPA on myöntänyt varoja, jotta voimme perustaa oman liikkuvan kirjaston tänne Leen piirikuntaan.
- Naiskirjastonhoitajat ratsastavat syrjäseuduille viemään luettavaa kansalaisille, jotka eivät pääse piirikunnan kirjastoihin.
Ja ennen kuin Alice huomasikaan hän oli ilmoittautunut. Bennett ei ole asiasta innostunut, etenkään kun Alice ei osaa liikkua paikkakunnalla. Mutta tähän oli ratkaisu: Margery O'Hare lupasi ratsastaa Alicen kanssa viikon tai pari
Näin alkaa Alicen uusi elämä ratsastavana kirjastonhoitajana. Tehtävän kautta kirjastonhoitajista tulee ystäviä: Margesta, Izzystä, Bethistä sekä mustaihoisesta Sophiasta, joka joutuu ihonvärinsä takia työskentelemään salaa sisätiloissa. Mustat ja valkoiset eivät nimittäin tuohon aikaan saaneeet käyttää samaa kirjastoa.
Työ pelastaa Alicen, mutta muuten ei mene kovin hyvin. Avioliitto Bennettin kanssa rakoilee ja asuminen yhdessä vanhemman herra Van Cleven kanssa on osoittautunut ongelmalliseksi. Työstään Alice saa kuitenkin iloa elämäänsä ja tuntee olevansa tarpeellinen.
Elämä syrjäisessä kaupungissa ei kuitenkaan ole yhtä auvoa. Kirjastohomma saa vettä myllyynsä, luonto tekee tuhojaan kuten myös isä Van Cleven kaivostoiminta. Van Cleven kaivosten työskentelyolosuhteissa on paljon toivomisen varaa, mutta isäntä ei tee asioille mitään.
Lisäksi kirjastonhoitajilla on kullakin omat pulmansa, joillakin suurempia kuin toisilla.
Ja millaisia ongelmia yhteisössä syntyykään kun käy ilmi, että tiskin alta naisille on lainattu Aviopuolisot -kirjaa, jossa annetaan ohjeita aviovuoteeseen. Aviopuolisot eli Married love on ilmestynyt 1918 ja sen kirjoitti brittiläinen kirjailija ja naisten oikeuksien puolestapuhuja Marie Stopes. Kirjan ilmestyessä kirkko ja lääketiede tuomitsivat teoksen.
Olen lukenut kaikki Moyesin teokset. Joistain romaaneista olen pitänyt enemmän ja joistain vähemmän. Moyesin tyylin tietäen saattoi odottaa myös jonkinlaista viihteellisyyttä. Ja olihan sitä, mutta pistin painoa enemmän liikkuvan kirjaston tarinaan ja näin Tähtien antaja kipuaa Moyesin kirjojen kärkisijoille. Moyesin muista teoksista poiketen tarina sijoittuu lähihistoriaan eli 1930-luvun lamakauteen ja kirjalla on *) todellisuuspohja. Minusta tarinan historia fakta ja fiktio lomiutuvat mukavasti yhteen.
Henkilöhahmot ovat sopivan erilaisia, on hyviä ja on pahoja. Itä-Kentuckyn maisemakuvaukset ovat eläviä. Voi melkein kuvitella itsensä ratsastamassa vaikeakulkuisessa maastossa. Eikä ihme, sillä Moyes on käynyt ratsastamassa samanlaisia reittejä kuin kirjan naiset - vastaantulijoita haastatellen - sekä kiertänyt ympäri Kentuckya ja Tennesseetä.
Kirja kertoo kirjastotoiminnan lisäksi myös ystävyydestä, rakkaudesta, rotuongelmista ja kaivostoiminnan puutteellisuuksista aikaan, jolloin työturvallisuudella eikä -ajoilla ollut väliä.
Jojo Moyes harrastaa ja hoitaa hevosia, joten hevosteeman mukanaolo on luontevaa.
Erään luonnonkatastrofin tapahtumien kuvailua olisin tiivistänyt, mutta muuten viihdyin kirjan parissa.
*) Liikkuva kirjasto -hanke (Horseback Library programme) oli käynnissä vuodesta 1935 vuoteen 1943. Toiminnan huippukautena ratsastavat kirjastonhoitajat kuljettivat kirjoja yli sadalletuhannelle asukkaalle. Vastaavaa hanketta ei ole toteutettu koskaan sen jälkeen.
Kirja on omistettu kirjastonhoitaja Barbara Napierille ja kaikille muillekin kirjastonhoitajille.
(Lähde: Kirjailijan jälkikirjoitus)
Me naiset joudumme kohtaamaan monia odottamattomia haasteita, kun päätämme ylittää totunnaiset rajamme.
++++++++++
Kirjailija:
Pauline Sara-Jo "Jojo" Moyes, synt 1969 Lontoossa, kirjailija ja ent. toimittaja. Moyes asuu Essexissä farmilla, jossa kirjoittamisen lisäksi hoitaa tilan eläimia ja ratsastaa. Moyesin teoksia luetaan 44 kielellä ja kirjoja on myyty yli 38 miljoonaa.
Linkki Moyesin edelliseen teokseen: Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia (bonuksena Celeste Ng:n Olisi jotain kerrottavaa):
Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia
Moyesin teoksessa (alkup. ilm. 2009) Kuinka painovoimaa uhmataan hevoset ovat pääosassa.
Linkki (bonuksena Rileyn Varjon sisar - lyhyehkösti molemmat):
Kuinka painovoimaa uhmataan
Tätä kirjaa odotan kovasti. Moyes on todella taitava kirjailija. Tarinat ovat ihania.
VastaaPoistaPääsääntöisesti minäkin olen pitänyt. Hevoskirja eli Kuinka painovoimaa uhmataan ei ollut oikein makuuni koska en ole heppaharrastaja.
Poista