Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan - kauno /viihde


415 s. suom. ilm. 2011
The Book of Tomorrow 2009
suomennos: Terhi Leskinen
pokkari
kauno /viihde
Gummerus

- oma kirja

Cecelia Ahern,synt. 1981  Dublinissa, jossa myös asuu.
- kirjailija, journalisti





Sanotaan, että tarina menettää jotain jokaisella kertomiskerralla. Jos se pitää paikkansa, tämä tarina ei ole menettänyt mitään, sillä se kerrotaan nyt ensimmäistä kertaa.

Minun nimeni on Tamara Goodwin, minun sanotaan olevan 16-vuotias ja löysin isäni kuolleena hänen työhuoneestaan....Isä oli vararikossa...äidin oli pakko myydä kaikki velkojen maksamiseksi.

Näin tarina alkaa. Tamara ja hänen äitinsä joutuvat lähtemään Dublinista syrjäkylille Arthur-enon ja tämän vaimon Rosaleen luokse. Paikkaan, josta on 15 minuutin matka ihmisten ilmoille, ei ole bussiliikennettä eikä Tamaralla ole vielä ajokorttia.
- Kaupunki oli tuppukylä. Kirkko. Hautausmaa. 2 pubia. Friteerattua kalaa ja ranskalaisia myyvä pikaruokala. Huoltoasema, jossa oli lehtikioski. Rautakauppa. Piste.
Rikas, hemmoteltu ja murrosikäinen  tyttö ei ole muutosta lainkaan ihastunut etenkään kun äitikään ei tee muuta kuin nukkuu,  lojuu huoneessaan tai puhuu höpöjä. Rosaleen sanoo, että äiti on masentunut ja tekee surutyötä

Kirjastoautosta tulee yllättäen pelastus Tamaralle.
- Mutta hän oli kuin enkeli, joka tuli elämääni kirjojen täyttämällä bussillaan juuri oikeaan aikaan ja vei minut kamalasta paikasta pois.

Tamara löytää  kirjastoautosta salaperäisen kirjan, joka on suljettu kullanvärisellä soljella, johon oli kiinnitetty pieni kullanvärinen munalukko. Kirjassa ei ole kirjailijan tai kirjan nimeä.
Mikä mahtaa olla kirjan sisältö?

Aikansa kuluksi Tamara yrittää tutkia enonsa taloa, mutta jostain syystä Rosaleen on koko ajan estämässä. Miksiköhän?
Tamara on löytänyt vanhan valokuva-albumin ja haluaisi selailla sitä uudelleen, mutta albumia ei löydy mistään, eikä Rosaleen halua puhua siitä.  Enon vaimo on outo. Tuntuu, että haluaisi vain syöttää Tamaraa ja tämän äitiä Jenniferiä.
- Minä yritän selviytyä 3000 paahtoleivänpalasta, jotka olisivat riittäneet helposti linnan jälleenrakentamiseen . Äidille tehtiin jättiaamiaistarjotin, vaikka tämä syö aamiaiseksi vain aamiaispatukan ja juo espresson.

Läheisen linnan alueella vaeltaessaan Tamara törmää mystiseen Sisar Ignatiukseen. Kuka hän on?

Tamara tapaa uusia ihmisiä ja ajatusmaailma muuttuu tarinan kehittyessä. Mikä onkaan Tamaran ja hänen äitinsä menneisyys? Ja miten elämä jatkuu kun ei ole enää  tukena isäpapan varallisuutta?

- Tarina oli siis siinä. Koko tarina. Kuten sanoin alussa, en odota sinun uskovan sitä, mutta se kaikki on totta, joka ikinen sana.

Olen lukenut vain Ahernin esikoisteoksen sen ilmestyessä eli 13 vuotta sitten.  Minulle oli jostain syystä, jota en nyt muista, jäänyt kirjasta höttö olo. Niinpä muut teokset ovat jääneet lukematta, kunnes ostin tämän kirppikseltä lomakirjaksi, jonka voin jättää hotelliin.
Romaanin alku lähti niin, että tunsin muistikuvani olleen oikea. Rikas teinityttö, joka on saanut aiemmin syntymäpäivälahjaksi Vuittonin laukkuja ja merkkikenkiä, joutuukin nyt elämään täysin toisenlaista elämää.
Ärsytti aluksi, että miksi "kaikista"  tavaroista pitää kertoa väri: avokadonvärinen kylpyamme, vaaleanpunaiset mosaiikkilattiat, valkoinen keinutuoli, aprikoosinvärinen silkkiaamutakki, ankanmunansininen huopa jne jne loputtomiin.
Lisäksi vähempikin Arthurin rään ryystämisen kertominen olisi riittänyt!
Noh, luin eteenpäin ja kas, tässähän alkoi tapahtua, eikä esineiden värejäkään enää kuvailtu.
Tarinassa oli opetus, mistä tykkäsin ja loppujen lopuksi totean ettei ollut hullumpi viihdekirja, oli vähän dekkariaineksia ja ripaus fantasiaa.  Voin kuvitella tarttuvani kolmanteenkin Ahernin teokseen.
Etenkin pidin tästä:
- Oikea ihminen oikealle kirjalle. Tuntuu kuin ne tietäisivät valmiiksi, kenen elämään niiden pitäisi kuulua, miten ne pystyvät saamaan aikaan muutoksia, miten ne voivat opettaa jotain, saada ihmiset hymyilemään juuri oikealla hetkellä.

Niinpä, mitäpä siihen enää lisäämään.

-'Tarina oli siis siinä. Koko tarina. Kuten sanoin alussa, en odota sinun uskovan sitä, mutta se kaikki on totta, joka ikinen sana.

P.S. Kirjassa kerrotaan, että englannin kielen surua tarkoittava sana "grief" tulee vanhasta ranskan kielen sanasta "greve", joka tarkoittaa raskasta taakkaa.

++++++++++++++++++++++++
Sälää kirjailijasta:
Kirjailija on kirjoittanut tunnetuimman kirjansa eli esikoiskirjansa vain 21-vuotiaana. Kirjoja on myyty yli 40 maassa  yli 25 miljoonaa. Siitä on tehty myös elokuva.
Cecilia Ahernin isä on Irlannin  entinen pääministeri.
Nuorena Cecilia on laulanut ja tanssinut työkseen ja on myös laulanut Eurovision laulukilpailuiden karsinnoissa Shimma-yhtyeessä, joka tuli kolmanneksi.
Teksteissään Ahern sanoo haluavansa sekoittaa pimeää valoon, surullisuutta huumorin kanssa, pitäen kuitenkin tasapainon ja haluaa aina tuoda tarinaan toivoa. Ahern pitää kirjoittamista hyvänä keinona käsitellä tunteitaan.
Kirjailija on 15 vuoden aikan kirjoittanut 15 kirjaa ja kertoo, että jokainen niistä edustaa senhetkistä elämäntilannetta.
Ahern matkustaa aika paljon markkinoimassa kirjojaan, sillä hänestä on tärkeää tavata lukijoitaan.
(Wikipedia ja Cecelia Ahernin omat kotisivut)
*************************
Suomennetut teokset:
P.S. Rakastan sinua 2005 - Sateenkaaren tuolla puolen 2006 - Yllätysvieras 2007 - Ihmemaa 2008 - Suoraan sydämestä 2009 - Lahja 2009 - Mitä huominen tuo tullessaan 2011 - Tyttö peilissä 2012 - Tapaaminen Elämän kanssa 2012 - - Sadan nimen mittainen matka 2014 - Kuinka rakastutaan 2015 - Valintojen vuosi 2016 - Muistojen kerääjä 2017 - Viallinen 2018 - Täydellinen 2018 (ilm. heinäkuussa)

Kommentit