Itku jää istumaan olkapäille. Se kulkee mukanani kaikkialle autoon, kauppaan, kahvilaan, postiin, pankkiin, kirjastoon, kerrostalokotiin, jonne on helpompi palata kuin Siniseen taloon, koska kerrostalo on pelkkää asiaa. Kun vetää oven perässään kiinni, on lepo.
24.7.2023 7. teos. Tämä arvio lopettaa naistenviikkohaasteeni. Kirjan tekijällä on tänään nimipäivät. Onnea Kristiina! Tarinassa on naispäähenkilö, Hanna, joka kertoo elämästään.
Lämmin kiitos kaikille lukijoille!
Lämmin kiitos kaikille lukijoille!
Lopussa on linkit viikon muihin teoksiini.
Muistan kun luin Pispalan kivet ja ihastuin kertakaikkisesti tarinaan ja sen kerrontaan. Toivoin, että romaani saisi jatkoa ja saihan se. Tosin kymmenen vuotta piti odottaa :)
Kuvasin kirjailijan Pispalan kirjastossa kesäkuussa 2023.
Veera Mononen haastatteli.
Hannu on kuollut. Hannulla oli ollut dementia. Raili saa usein kuulla, että eikö Hannun kuolema ollut helpotus. Miten niin voi ajatella.
-Hannu ei sitten enä ollutkaan isä, isoisä tai aviomies tai oman työnsä ammattilainen. Hannu oli dementikko, jonka kuolema on helpotus. Minusta dementikon kuolema on monta kuolemaa peräkkäin. Mikä kohta siinä oli helpotus?
-Hannu ei sitten enä ollutkaan isä, isoisä tai aviomies tai oman työnsä ammattilainen. Hannu oli dementikko, jonka kuolema on helpotus. Minusta dementikon kuolema on monta kuolemaa peräkkäin. Mikä kohta siinä oli helpotus?
Raili haluaa pitää miehensä kotona niin kauan kuin mahdollista tai edes viikonloppuisin, vaikka elämä on silloin kovin raskasta. On kuin eläisi pikkulapsen kanssa. Puetaanko pyjama? Mennäänkö pesulle? Älä potki kenkiä pois! Tulisiko kakka? Hyvä Hannu!
Silti on aina rankkaa jättää Hannu ryhmäkotiin, jossa parvekelasit ovat helteelläkin kiinni ja ovet ovat lukossa, myös asukashuoneiden.
Raili jää lopulta yksin. Mira-tytär väittää yksinäiseksi ja tuo kerran mukanaan löytökissan, seuraksi.
- En olisi millään ottanut kissaa. En halunnut enää mitään huolehdittavaa, en missään tapauksessa.
- En olisi millään ottanut kissaa. En halunnut enää mitään huolehdittavaa, en missään tapauksessa.
Kissa sopeutuu uuteen kotiinsa ja Railikin tottuu. Onhan se hellyyttävää kun kissa iltaisin käpertyy kylkeen. Vaikka Raili ei ole ottanut kissaa, niin kissa on ottanut Railin. Sunnuntaiaamuisin Raili lukee ääneen kuolinilmoituksia ja lopulta alkaa kertoa kissalle elämäntarinaansa. Lopusta alkuun.
Millaisia olivat ne ajat kun Hannu vielä puhui, ei järkeviä, mutta puhui silti. Lopulta sanoja ei enää tullut. Millaista elämä oli ollut kun kaikki oli kunnossa.
Ja näin tarina lähtee taaksepäin kertoen Railin ja Hannun rakkaustarinan, heidän elämänsä mukavat asiat, mutta myös ongelmat, vaikeudet, muutot ja lopulta ollaan sovitussa tapaamisessa eli 1960-luvulla tanssilavan portilla.
Väärinpäin kirjoitetut tarinat vaativat usein erityistä tarkkaavaisuutta. Pysyin kyllä kärryillä - pääosin. Jostain syystä menin joskus kodeista sekaisin, kun on kerrostaloasunto, Sininen talo, Pispala ja Sammonkatu (olikohan vielä muitakin?).
Mutta elämän tapahtumia seuraamalla pysyin kärryillä.
Kirjailijalta on usein kysytty, miksi kirja on kirjoitettu lopusta alkuun. Harjula kertoi, että tarina purkautui mielessä juuri näin päin, eikä sitä voinut kääntää ja eikä olisi pitänytkään, sillä toimi näin vallan hyvin. Aika kulki kuten muistisairaalla, vanhimmat tapahtumat muistaa parhaiten.
Tarinan Hannu menehtyi otsa-ohimolohkon rappeumaan eli muistisairauteen. Siihen oli myös kirjailijan oma aviomies menehtynyt. Niinpä Harjula tietää mistä kirjoittaa
Romaani on löyhästi jatkoa Pispalan kiville, jossa Raili on yhdeksänvuotias ja juuri muuttamassa Sammonkadulle. Sammonkatu -kirjan alkaessa Raili on mummo.
Muistan kun luin Pispalan kivet ja ihastuin kertakaikkisesti tarinaan ja sen kerrontaan. Toivoin, että romaani saisi jatkoa ja saihan se. Tosin kymmenen vuotta piti odottaa :)
Vahva suositus myös Pispalan kiville, joka kertoo pikku-Railista, joka asuu äidin ja isän kanssa Pispalan rinteessä pienessä talossa, jonka kivijalassa mummolla on kauppa.
Pidin myös romaanista Samettiruusuja Harjutiellä, jossa on samanlaista hersyvää tekstiä ja tamperelaisuutta. Tarina kertoo Ailasta, joka muuttaa takasin lapsuudenkotiinsa ja samalla käy läpi menneisyyttään.
Kristiina Harjula on hyvä Tampereen ja tampelaisuuden kuvaaja ja osaa kirjoittaa vaikeistakin asioista "kevysti" ts. niin ettei lukija ahdistu. Teksti on rikasta ja mukana on hieman paikallista murrettakin.
Olen nyt lukenut kolme kirjailijan romaania ja voin lämpimästi suositella niitä!
Penkille hypähtää orava, katselee hetken, sitten ilmetyy toinen. Ne alkavat krapistaa vinhaa spiraalia suuren kuusen rungolla keskikesän hiljenevässä illassa.
P.S. Kansikuvassa on varmaankin Maija-kissa, jonka Harjulan tytär oli tuonut lohduksi kun aviomies oli menehtynyt. Alla olevassa kuvassa on Nappi, Reunan kirjakissa. Kovin ovat samannäköisiä. (Napin kuvan otin muutamia vuosia sitten Varkaudet Dekkarit festareilla).
Miksi kirjan kannessa on kissan kuva? Siksi koska Raili kertoo kissalle elämäntarinaansa. Kissa onkin hyvä kuuntelija. Se ei kommentoi, sääli eikä ota muuteenkaan mitään kantaa.
Kuvan taustan vaaleanpunaiset pionit esiintyvät tarinassa:
- Talon nurkalla kasvaa lumimarjapensas ja polun varrella nuokkuu suuria vaaleanpunaisia pioneja.
++++++
Kirjailija, toimittaja
Kristiina Harjula
Kävin kaksi kertaa kuuntelemassa Kristiina Harjulaa. Ensin Sammon kirjastossa. Tuolloin Sammonkatu ei ollut vielä ilmestynyt.
Kirjailija Sammon kirjastossa keväällä 2023
Olin juuri lukenut uusimman teoksen, joten päätin vielä käydä Pispalan kirjastossa, jossa Sammonkatu oli pääpuheenaihe.
******
Ilmestyneitä teoksia:
Pispalan kiviä 2013 - Samettiruusuja Harjutiellä 2017 - Ollaanko me jo vanhoja - Elämää suurten ikäluokkien matkassa 2018 - Loukussa - Elämää alkoholistin läheisenä 2020 - Suru, jollaista en tiennyt olevan - Kertomuksia leskeydestä 2023 - Sammonkatu 2023
..........
Reunalle kiitos kirjasta!
...........
Kirjabloggaajien naistenviikkohaastetta luotsaa yhdeksättä kertaa Tuija, joka myös vetää yhteen osallistuneiden bloggaajien kirjapäivitykset. Kiitokset Tuijalle❤️ Koonti julkaistaan 25.7.2023: Tuijata.Kultturipohdintoja
Nimipäiviään viettävät tänään Kristiina, Kristina, Tiina, Kirsi, Krista, Kiia, Tinja, Kerstin, Tina, Stina, Kristel, Christine ja Kia. Onnittelut kaikille!
Alla linkit naistenviikkohaasteen aiempiin kirjoihini. Vuosittain luen kotimaisia kirjoja noin puolet, mutta nyt naistenviikkohaasteessa on jopa 6/7 suomalaista kirjailijaa. Yllätyin ja ilahduin asiasta itsekin. Kyllä meillä on upeita naiskirjailijoita!
(7. Kristiina Harjula: Sammonkatu)
..........
Ja tuosta alta löytyvät parin edellisen vuoden linkit. Sielt löytyy myös kiinnostavia teoksia. Käypä kurkkaamassa:
Kappas, ei osunut meillä samoja kirjoja naistenviikon postauksiin. On ollut kiinnostava lukea juttujasi - kiitos haastepanostuksestasi!
VastaaPoistaEi osunut, hyvä niin. Kiitos taas haasteen vetämisestä. ❤️
Poista