Kaarina Griffiths: Tuulisolmut, 399 s. - 3. Cornwall -mysteeri - ilm. 2025 - kansi: Anna Väänänen - Otava
On naistenviikon viimeinen päivä. Julkaistuja teoksia on kertynyt blogiini ihan mukava määrä, sillä nyt on vuorossa 11. kirja. Mukana oli historiallista proosaa, humoristista proosaa, viihdettä ja dekkareita. Alimpana linkit viikon kaikkiin kirjoihin.
Luonnonparantaja Ann Hudkinson on keräämässä leviä sataman kupeesta kun huomaa kauempana jotakin joka on juuttunut mutaan.
- Sitten huomasin, että linnut eivät pyörineet aluksen ympärillä vaan niitä kiinnosti jokin, minkä laskeva vesi on paljastanut joenpohjalla aluksen vieressä. Se jokin oli puoliksi hautautunut märkään liejuun ja mutaan. Se muistutti...
Rikostarkastaja Paul Diggins on innoissaan alkavasta lomasta, etenkin kun suomalainen ystävä on tulossa kylään. Loman alku kuitenkin siirtyy, sillä Digginsiä tarvitaan tutkimaan löytynyttä ruumista. Mutta kuka kuollut on ja mitä ruumiin vierestä löytyy?
Digginsiä auttaa etsivä Sarah Hayden, joka auttaa viikonloppuisin vanhempiensa hotellissa. Niinpä Sarah tuntee kyläläiset hyvin.
Ruumiin löytäjä, kolmekymmentäviisivuotias sairaanhoitaja Ann Hudkinson, oli edellisenä kesänä vieraillut Boscastlessa, ihastunut idylliseen kylään ja päättänyt jäädä asumaan. Ann oli ollut patikoimassa ja todennut, että maisema on henkeäsalpaavan kaunis. Lisäksi Ann oli tullut etsimään sukuaan. Nainen oli uteliaisuuttaan tehnyt DNA-testin, joka kertoi, että äidinpuoleinen suku oli kotoisin Cornwallista ja juuri Boscastelen alueelta. Arkistoja penkoessaan Ann oli löytänyt asiakirjan, joka koski Boscastlessa sijaitsevan Minsterin kartanon noitaoikeudenkäyntiä vuonna 1668. Kuinka mielenkiintoista. Näin seikkailu tuntemattomaan oli alkanut.
Boscastlea sanotaan Englannin noitapääkaupungiksi tai oikeammin kyläksi. Noitaturismi on kylän tärkeimpiä elinkeinoja ja paikkakunnalla on myös noitamuseo sekä Magic & More noitakauppa, jota pitää henkilö nimeltä Loveday. Noitakaupasta etenkin turistit ostavat mielellään onnea tuottavia amuletteja tai vaikkapa yrttirohtoja.
- Ihmiset rakastavat mystiikkaa, Hayden sanoi. - Juuri siksi Boscastle on niin suosittu turistikohde. Taikauskon vuoksi.
Kylässä asuu noidiksi itseään kutsuvia henkilöitä, jotka muodostavat taikauskoisia perinteitä kunnioittavan yhteisön.
Kuuluisa noita Elowen Moon oli vuosisatoja sitten haudattu läheisen hautausmaan ulkopuolelle, sillä kirkkomaahan naista ei saatu haudata.
- Hän oli yksi keskiajalla ja uuden ajan alussa kulovalkean tavoin levinneen noitahysterian uhreista. Ja lähes kaikki heistä oli naisia.
Kylässä asuu ja toimii myös ikävää porukkaa. Kun kartanon omistaja vaihtui, oli hän sallinut paikallisten tyyppien ampua huvikseen eläimiä kartanon mailla. Kettuja, jäniksiä, oravia - kaikkea mikä liikkuu.
Ja nyt omistaja, Alex Cadon, on suunnittelemassa metsänsä myyntiä rakennuttajille. Tästä paikalliset eivät pidä, etenkään noitayhteisön jäsenet, sillä he pelkäävät Elowen haudan olevan vaarassa.
Ja tietysti edellisistä dekkareista tuttu suomalainen profiloija Antti Honkanen on mukana, tosin nyt suht pienessä roolissa. Poliisit Burns ja Diggins olivat sopineet etteivät vielä kertoisi Honkaselle murhasta, mutta päivällisellä Burns lipsauttaa ja tietysti Antti kiinnostuu.
- Olen pahoillani, Antti, mutta en voi tyydyttää uteliaisuuttasi, Diggins sanoi. - Sovimme ettei aiheesta puhuta tänään. Burnsin mainiitseman rikoksen yksityiskohdat ovat vain sisäpiirin tiedossa.
No, Antilla on oma veikkauksensa, ja niinpä mies tarjoutuu avuksi.
Huhut vellovat ja kylässä käynnistyy tapahtumasarja, joka alkaa muistuttaa modernia noitavainoa.
(Ote takakannesta.)
-----
Kirjailija on tunnettu siitä, että osaa taitavasti yhdistää tarinoihinsa kiinnostavia ja eriaiheisia kansantaruja. Plussaa alun henkiögalleriasta. Prologi on turhan lyhyt ja siitä puuttuu jännityselementti, mutta toisaalta jos prologin kertoja on kettu, niin jännitystä on ehkä vaikea tuottaa. Vai onko?
Osa tämän kirjan henkiöistä on tuttuja edellisistä osista ja osa tulee mukaan vasta nyt.
Miljöökuvaus on hyvää ja houkuttelee lukijaa matkustamaan Cornwallin. En ole käynyt, mutta kovasti mieleni tekisi. Ehkä jonain päivänä.
Olen nyt lukenut kaikki Griffithsin dekkarit ja olen vaikuttunut siitä, miten kirjallinen taso on ollut noussut ensimmäisistä dekkareista. Mihin kirjailija vielä yltääkään!
Mutta jos toimintaa olisi hieman lisää ja spekulaatioita vähemmän, niin olisin pitänyt vielä enemmän.
Mitä sitten ovat tuulisolmut, joista jo hieman kirjassa kerrotaankin? Googlaamalla löysin lisää allaolevia mielenkiintoisia tietoja:
Cornwallin merinoidan legenda.
Merinoita myy "ilmaa tuulessa"
Cornwallin ja Devonin rannikkoseuduilla vanhan kansan mukaan merinoidat myivät merenkulkijoille kolmisolmuisia valkoisia köysiä, joilla he sanoivat "myyvänsä tuulta". Tämä rituaalimainen taikatemppu perustui uskomukseen, että tuuli oli sidottu solmuihin:
-
Kun merenkulkija avasi ensimmäisen solmun, kevyet tuulet alkoivat puhaltaa – yleensä luoteis- tai lounaistuuli.
-
Toisen solmun avaaminen tuotti vahvemman purjetuulen.
-
Mutta jos hän sai innostuksissaan auki kolmannen solmun, kohdistui siinä salama–myrskyn voima, joka usein johti laivan hajoamiseen.
Tämä uskomus oli laajalle levinnyt Iso‑Britannian pohjois- ja länsirannikolla, myös Isle of Manilla ja Skotlannissa.
Jälleen kerran Emma Väänänen on tehnyt kauniin ja vaikuttavan kannen, joka sopii hyvin tarinan henkeen.
Dekkarista on myös e- ja äänikirjat. Lukijana Krista Putkonen-Örn, kesto 11 t 44 min.
Tuoksut huumaavat minut, kulkevat särisevänä energiana pitkin keuhkoputkiani. Haukahteleva ääni purkautuu keuhkoistani villinä ja riemukkaana. Olen kettu, olen kettu, olen kettu!
Meren syliin, 1. osa
pe 18.7.2025 Rask: Blanka, Itämeren tytär & Tudeer: Pilven varjot vaeltavat & Määttälä: Marie (Historiallista proosaa)
Oikein hyvää loppukesää!
Kommentit
Lähetä kommentti