Mitä hemmettiä? Lipaston edessä näkyi nyt vain kulunutta puulattiaa. Hän rassasi ikkunan hakaset auki, pudottautui sisälle ja tuijotti tyrmistyneenä lattialle.
Kati Routa: Kuollut karkuteillä, 317 s. - 1. Kalman kaira - ilm. 2025 - kansi: Emmi Kyytsönen - Into Kustannus
Su 20.7.2025. Naistenviikon 3. päivä ja 5 teos. Kirjoittaja ja päähenkilö ovat naisia.
Kolmekymmentäyksivuotias nuorempi konstaapeli Rosi Marjatta Tikkuri on ollut töissä Tampereen poliisissa, mutta nyt Rosi on lappilainen siivooja Pyhän hetteen majatalossa.
Rosi on palannut Tampereelta kotiseudulleen ja asuu nyt mummonsa entisessä talossa Ristauksen kirkonkylässä Lapissa.
Rosin isä on kuollut ja äiti asuu Kanadassa. (Vanhemmista lisää Vihankylväjät-kirjan linkissä.)
Rosi on mennyt naapuriin palauttamaan karannutta kissaa ja kohtaa perillä ikävän näyn. Rosi yrittää soittaa apua, mutta puhelin ei saa yhteyttä verkkoon, ei sisältä eikä pihalta. Niinpä Rosi joutuu kipuamaan ylemmäksi Riekkotunturin polulla olevan kivenlohkareen päälle. Hätäpuhelun jälkeen Rosi kiiruhtaa takasin ottamaan valokuvia ennen poliisipartion tuloa. Perillä kuitenkin odottaa yllätys, sillä ruumis on kadonnut. Rosi tutkii paikkoja, mutta turhaan, ruumista ei löydy.
Paikalle saapuu vanhempi konstaapeli Inkeri Oitamo Ristauksen poliisiasemalta. Rosi kertoo ruumiista, mutta poliisi ei usko, vaan luulee Rosin sepittävän omiaan.
Entisenä poliisina katoaminen alkaa kaihertaa Rosia, ja hän alkaa penkoa tapausta omin päin. Yllättävästi ilmenee, että naapuri on tainnut antaa väärän nimen, sillä ko. nimistä henkilöä ei ole olemassa. Vuoden vuokrankin naapuri oli maksanut käteisellä.
Tutkimuksiinsa Rosi saa apua mm. ystävältään Lilja Pehkoselta, johon Rosi oli tutustunut Tampereella asuessaan. Lilja on 89-vuotias mummo, jolla on lieviä muistiongelmia – ja erikoinen kyky: vainajat puhuvat hänelle. Eräs ääni alkaa kehottaa Liljaa matkustamaan Lappiin varoittamaan Rosia, mutta mummelia ei huvittaisi.
- Mä en sinne hyttyshelvettiin lähde. Ruska-aika on eri asia. Sitä paitsi Rosi on poliisi, ei sillä ole mitään hätää. Nuori ihminen.
Henki ei kuitenkaan jätä rauhaan, joten Lilja pakkaa tavaransa ja lähtee Lappiin.
Dekkarissa esiintyy myös Jänkähäinen, jonka sanotaan elävän Märkäjängän pyhässä hetteessä. Paikallisissa on muinaisjänkähäisiä, jotka palvovat Jänkähäistä ja haluaisivat vierailla hetteessä. Se ei onnistu, koska majatalon pitäjä Riku Räkkä on estänyt paikalla käymisen sulkemalla polun ja muuttamalla paikan maksulliseksi. Tämä aiheuttaa närää paikallisissa ja etenkin muinaisjänkähäisissä. Riku alkaa saada uhkailuja, joita selvittämään Räkkä palkkaa Rosin.
Toisella aikajanalla eletään 1980-lukua ja kerrotaan perheestä, johon kuluu Irja, hänen Heikki-miehensä sekä pikkuinen siskonpoika. Kaikki on hyvin kunnes pojan biologinen äiti soittaa:
- Kai olet sanonut sille niin kuin sovittiin, että äiti on Ruotsissa ja tulee jonakin päivänä sen hakemaan. Niin ole puhe. Yhdessä päätettiin, että lapsella on hyvä olla jotakin, mitä odottaa
Ei tällaisesta ole sovittu ja Irja pelkää, että sisko jonain päivänä tulisi hakemaan pojan pois. Alkuun Irja oli kirjoitellut siskolleen, joka oli muutaman kerran lähettänyt rahaa. Sitten alkaa hiljaiselo. Irja ja Heikki rakastuvat poikaan kuin omaansa ja alkavat kutsua itseään äidiksi ja isäksi.
Miten menneisyys ja nykyisyys linkittyvät yhteen ja missä on kadonnut vainaja vai onko vainajaa ollenkaan?
....
Tarinassa on paljon hyvää – se on kiinnostava ja paikoin jännittäväkin. Mutta henkilöitä ja juonilankoja on sen verran runsaasti, että välillä meinasi mennä pasmat sekaisin. Äänikirjassa en ehkä olisi pysynyt kärryillä. Myös toistoa oli jonkin verran, ja sitä olisi voinut tiivistää. Humoristinen kerrontatapa on plussaa, samoin kuin kohtuullinen pituus. Eikä pieni mystisyys valtaa liikaa alaa. Miljöökuvauksesta pidän.
Henkilöhahmot ovat nasevia. Lilja Pehkonen oli edellisessä dekkarissa suosikkini, mutta nyt Lilja jää pienemmälle huomiolle. Poliisi Inkeri Oitamo on harvinaisen epämiellyttävä tyyppi, joka ei selvästikään pidä Tikkurista lainkaan ja antaa naisen myös joka käänteessä ymmärtää sen.
- Katohan Tikkuri. Kuulinkin kylällä juttua, että olet palannut sukujesi maille. Et kai pysyvästi? Viime kerra perusteella en suosittele.
Yllättäen kirjassa hoetaan "vittuja" kyllästymiseen asti. Kontrasti on turhan suuri, kun eletään ja ollaan kauniissa Lapissa. "Vitut" eivät sovi tarinaan, ja toivottavasti ne unohdetaan seuraavassa osassa.
Tavallaan "Kuollut karkuteillä" on jo sarjan toinen osa, sillä päähenkilöt Rosi Tikkuri ja 89-vuotias Lilja Pehkonen esiintyvät jo Vihanpitäjissä. Nyt kuitenkin on aloitettu uusi Kalman kaira-sarja, johon kirjailija on luvannut uuden osan joka vuosi.
Kansi on kaunis, mutta harmittavasti kirjan nimi ei erotu.
Kun hetteen haltia halusi ilmestyä ihmiselle, se saattoi ottaa minkä muodon tahansa. Jänkähäinen oli nähty ainakin poronvasana, kuukkelinpoikasena sekä ruskan väreissä hohtavana sopulina.
Dekkarista on myös äänikirjaversio, lukijana Krista Putkonen-Örn, kesto: 10 t 2min.
Kirjailija, toimittaja, kolumnisti ja käsikirjoittaja
Lisää kirjailijasta ja dekkarisarjan synnystä löytyy Vihanpitäjien linkisstä.
Ilmestyneet teokset:
Linkki: Vihanpitäjät
Katariina Romppaisen nimellä:
romaanit:
Lasten- ja nuortenromaaneja netistä löytyy toistakymmentä.
Kirjailijanimellä M.E. Kuusi kirjailija on kirjoittanut kaksi nuortenromaania yhdessä toisten kirjailijoiden kanssa.
Kustantajalle kiitos kirjasta.
Naistenviikkoa vietetään 18.7. - 24.7. Tänään nimipäiväänsä viettävät Marketta, Maarit, Reeta, Reetta, Maaret, Margareeta. Onnittelut!
pe 18.7.2025 Rask: Blanka, Itämeren tytär & Tudeer: Pilven varjot vaeltavat & Määttälä: Marie (Historiallista proosaa)
Kommentit
Lähetä kommentti