Helena Immonen: Operaatio Tulikettu, 4. osa

 

Hän pyyhki kyyneleet ja puri hampaansa yhteen. Hän ei mitenkään voisi selvitä siitä, mitä oli edessä, ellei hän kovettaisi itseään kunnolla. (...) Hänen oli otettava kaikki rakkauden ja ikävän tunteet ja pantava ne erilliseen laatikkoon, lukittava se ja piilotettava avain niin syvälle, ettei löytäisi sitä. Ja juuri sen hän tekikin.

Helena Immonen: Operaatio Tulikettu, 512 s. - 4. osa - ilm. 2024 - kansi: Jussi Jääskeläinen - CrimeTime

Huom! Lopussa lista Immosen kirjoittamista lastenkirjoista.

Jollet halua lukea sisällöstä mitään, niin hyppää yli...
:
:
Edellinen osa loppui siihen kun tiedustelulaitoksella työskentelevä Mikael Koivu on jäänyt jäämurtajamiehistön ja Puolustusvoimien taistelusukeltajien kanssa venäläisten vangiksi. Toistaiseksi vaikutti siltä, ettei Mikaelin henkilöllisyys ollut kaappajien tiedossa.

Venäjä on ampunut koko yön ohjuksia eri puolille Ukrainaa. Venäjällä on käynnissä myös useita ydinaseharjoituksia. Kesken tällaista harjoitusta Venäjä laukaisikin ydinkärjellä varustetun ohjuksen, joka osui erääseen Ukrainan sotilastukikohtaan. Tuhot olivat järisyttävät. Kaupungissa asui noin 230 000 ihmistä, joten kymmeniätuhansia varmaankin kuoli ja paljon enemmän loukkaantui:
- Rautatieasema sekä pitkä pätkä junarataa oli tuhoutunut, samoin tietysti kaupungin lentokenttä, joka oli ohjuksen iskualueella. Simedhtrupin sairaalakeskus oli kokenut vaurioita, mikä tietysti vaikeutti merkittävästi haavoittuneiden hoitoa.

Nyt Suomessa pelätään, että Venäjä ampuu samanlaisen ohjuksen vaikkapa Helsinkiin. Sellainen ohjus tuhoaisi keskustan alueen täysin ja räjähdyksen ulkokehä saattaisi ulottua Lauttasaareen ja Suomenlinnaan asti. Tämä sai suomalaiset hereille:
- Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi tiedotustilaisuudessa, että liikekannallepano on varotoimi, jolla pyritään ennaltaehkäisemään Suomeen mahdollisesti kohdistuvia sotilaallisia uhkia.

Venäjän presidentinhallinnon entinen päällikkö asuu Suomessa, turvatalossa, jossa ei ole nettiyhteyttä eikä miehellä ole puhelintakaan. Nyt mies paljastaa everstille, että Puolustusvoimissa on myyrä, joka pääsee käsiksi korkean turvaluokan tietoihin. Kuka tietolähde on ja mistä mies tämän tietää?

Myös Riina Koivu on mukana. 
- Riina oli kokenut erittäin rankkoja asioita Huippuvuorilla, mutta ei halunnut puhua niistä. Mitä kaikkea sisko oli joutunut kestämään - ihme, että oli edes elossa. Miltä tuntuikaan palata kotiin kaiken sen jälkeen ja saada tietää, että puoliso on venäläisten vankina.

Kaikesta menneestä huolimatta eversti, eli Mikaelin pomo, ehdottaa Riinalle riskialtista operaatiota, jolle presidentti tosin ei ole ollut myötämielinen. Riina lupasi miettiä, vaikka voi huonosti, ei kykene nukkumaan, eivätkä keuhkot olleet kunnolla parantuneet pernaruton jälkeen. Esimiehet tietävät Riinan olevan vielä huonossa kunnossa, mutta silti Riinan omakin pomo haluaisi, että Riina lähtisi suorittamaan tehtäväää. Samalla olisi tarkoitus selvittää kuka on se korkea-arvoinen myyrä, josta turvatalossa asuva henkilö kertoi. Riina miettii ja suostuu.

Riina lähtee peiteroolin turvin suorittamaan tehtävää Kaliningradiin. Avukseen Riina saa puolalaisen henkilön, joka työskentelee Puolan ulkomaantiedustelun palveluksessa.

Miten Riinan salainen tehtävä sujuu? 

Silllä välin kun Riina on Kaliningradisssa ja tiedotusvälineiden ulottumattomissa oli Venäjä hyökännyt... Minne?

Entä ylikersantti Joni Koivu, Riinan veli ja Mikaelin lanko? Joni lähtee vapaaehtoisena erikoisjoukkojen vaaralliseen operaatioon vihollisen selustaan. Pystyisivätkö he iskemään Venäjän strategisiin kohteisiin ja samalla vapauttamaan Mikaelin, murtajan miehistön ja taistelusukeltajat? Ja onko Mikael ylipäätään enää hengissä?
::::
:::: 

Sisältökuvaus loppuu tähän.

Jopas on taas menoa. Immonen osaa kuvata hyvin sotatapahtumia, ainakin näin maallikon mielestä. Jännittäviä kohtauksia riittää. Eräs asia kuitenkin jäi mieleeni: eivätkö sotilaat, jotka ovat menossa tärkeään ja hengenvaaralliseen tilanteeseen voi  ennalta ottaa ripulilääkettä ettei tarvitsisi ratkaisevalla hetkellä lähteä puskaan. Ei muutama varapilleri taskussa veisi tilaa.

Tarinoissa olevat henkilöt ovat keksittyjä, mutta monet päättäjät esiiintyvät omilla nimillään, kuten kansanedustajat ja presidentti Niinistö. 
Omaan makuuni sodan suunnitteluun ja vaihtoehtojen puntarointiin on kulutettu alussa liikaa aikaa. Tällainen armeijaa käymätön kun ei ymmärrä sodankäynnin sanastosta eikä sotastrategioista mitään. Varsinainen operaatio alkoi minusta turhan myöhään. 

Henkilöhahmot ovat jo tuttuja edellisistä osista. Äitinä kirpaisee se kun Riina lähtee peiteoperaatioonsa ja jättää pojalleen hyvästejä ajatellen ettei ehkä enää ikinä näkisi Topiasta, joka saattaisi jäisi orvoksi, jos isällekin kävisi jotakin. Rankka paikka miettiä vaihtoehtoja, lähtisikö palvelemaan isänmaataan vai jättäisikö lapsensa isoäidin huomaan. 
On minullakin velvollisuuksia. Olen reserviläinen ja olen Supon virassa. Minulla on velvollisuuksia, joita en pääse poikani selän taakse piiloon, vaikka kuinka haluaisin.

Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, mutta jollei malta aloittaa alusta, niin suosittelen ainakin Operaatio Napaketun lukemista, sillä Tulikettu on jatko-osa.
Operaatio Tulikettu lopettaa sarjan.

Kiitos yksinkertaisista ja tunnistettavista kansikuvista.

Helena Immonen kirjoittaa jälkisanoissaan mm. Ketut eivät ole pelkästään jännityskirjoja. Näille kirjoille on tilausta tästä ajasta huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi. (...) Minä kirjoitan sotilaallisia trillereitä, mutta tarkoitukseni ei ole koskaan lisätä ahdistusta tai pelotella kirjojeni kautta. Lukijalle, joka ahdistuu sanon: lue runoja! (...) Mene lähiluontoon ja kuuntele puiden kuisketta. (...) 
Olo on levollinen ja samalla tyhjiin puristettu. Olen ampunut lippaat tyhjiksi: tämä sarja on valmis, ja minä olen valmis päästämään irti.

Niin minäkin. Katse kohti uusia seikkailuja tai mitä Immonen tulevaisuudessa keksiikään.

+++++++
Kirjailija ja turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt journalismin ja viestinnän ammattilainen, sissiradisti ja reserviupseeri
Helena Immonen, synt. 1986. Kirjailija kirjoittaa myös lastenkirjoja, josta iso plussa!

                                                
Kuvasin Helena Immosen Helsingin Kirjamessuilla syksyllä 2023, siksi kuvassa Napakettu.

*******
Ilmestyneet teokset:
Operaatio Punainen kettu 2020 - Operaatio Aavikkokettu 2022 -  Operaatio Napakettu 2023 - Operaatio Tulikettu 2024

Operaatio Punainen kettu on saanut Suomen dekkariseura ry:n Vuoden 2021 esikoisdekkari-palkinnon.

Linkit: Operaatio Punainen kettu
(Bonuksena Jaana Lehtiön Mitä mieleen jää 8. osa)



Ilmestyneet lastenkirjat (+7 - +9):
Näkymätön Milanna -sarja:
Näkymätön Milanna 2021 - Näkemätön Milanna ja kielletty kirja 2022 - Näkymätön Milanna ja sisimanteri 2023 

Maagisten maailmojen mysteerit -sarja:
Jakov Korina ja synkiön salaisuus 2022  - Jakov Korina ja kultainen naamio 2023  -
Jakov Koorina ja äänetön uhka 2024

Purppurausvan animaagit -sarja:
Karakalin voima 2024 - Kokelaiden koitos 2024

Kommentit