Marja Aarnipuro: Luolamiehen mysteeri, 6. osa

 

Poikein salaisuus ei kuitenkaan sijainnut luolassa, vaan hieman pidemmällä vuoren alarinteellä, onkalossa sammaleiden kallionlohkareen alla.

Marja Aarnipuro: Luolamiehen mysteeri, 349 s. - 6. osa Kaarina Riikonen ratkaisee -sarjaan - ilm. 2023 - kansi: Eija Kuusela - CrimeTim
e

Kimi ja Antti ovat nuoria jässiköitä, jotka ovat keksineet jännittävän leikin. Pojat ovat viikinkejä, jotka rantautuisivat Vartiokylän Linnavuoren juurelle ja valtaisivat sen omaksi linnoituksekseen. Suunnitelmat on tehty ja kartat piirretty, joten leikki voi alkaa. Lopuksi on säästetty jännittävin osuus eli ampumahautojen ja luolan koluaminen. Löytyisikö niistä jotakin aarteeksi kelpaavaa. 

Ensin oli kuitenkin tarkistettava onko pari viikkoa sitten löytynyt aarre vielä piilossaan. Pojat kävivät tutkimassa tilanteen kerran päivässä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Harhautuksen vuoksi pojat päättävät vielä pistäytyä luolassa. 
- Kimi pysähtyi ja sytytti taskulamppunsa. Otti aikansa ennen kuin silmät tottuivat luolan hämärään. Hän suuntasi valoa peremmälle ja hätkähti.

Kaarinan puhelin soi varhain sunnuntaiaamuna. Soittaja on kampaajaystävä, joka pyytää neuvoa. Kampaajan poika oli toinen ruumiin löytäjistä ja nyt äiti on huolissaan poikien psyykkeestä. Ja oli kampaaja itsekin käynyt rikospaikalla.
Kaarina auttaa, mutta samalla toimittajuus herää ja on pakko saada kuulla lisää. Olisiko tapaus skuuppi. 
Viikko-lehden toimituspäällikkö ja Kaarinan suuri inhokki, Malla Tuomi, kuitenkin pistää kapuloita rattaisiin ja määrää Kaarinan haastattelemaan sometähteä. Kaarinaa ketuttaa, mutta tekee kuten määrättiin. Päättää silti alkaa tutkia tapausta - salaa. Ja näin Kaarina on taas kohta keskellä murhamysteeriä ja varsinaista myllytystä.

Vanhaa poliisiporukkaa on taas mukana, myös komea rikosylikonstaapeli Anton Koivunen, johon Kaarina on aina ollut hieman lääpällään. Koivunen oli tehnyt ison päätöksen ja anonut puolen vuoden mittaista työkiertoa Helsingin rikospoliisin väkivaltarikosyksikön päällikön tehtävästä ja siirtynyt Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen Kirkkonummen palvelutoimistoon. Nyt Anton on palannut taas tehtäviinsä Kaarinan riemuksi.

Sarjassa on päästy jo kuudenteen osaan, joten oikeastaan mitään uutta, mullistavaa tai raikasta ei ole enää sanottavana. Ne, jotka ovat tutustuneet sarjaan tietävät millaisia kirjat ovat. Muut voivat vaikkapa vilkaista muiden osien arvosteluita (linkit alla). 

Pari sanaa tietysti tästäkin osasta.
Marja Aarnipuro on taas punonut ihan kelpo tarinan ja mikä parasta, sarja tuntuu paranevan osa osalta. Tässäkin kirjassa (kuten sarjan muissakin osissa) on paljon Kaarinan yksityiselämää. Uutena aiheena on ollut Kaarinan aviomiehen Jarin menneisyys ja nyt nykyisyys. Hyvää vaihtelua tarinaan.

Plussaa olen jo aiemmin antanut päähenkilöstä. Kaarina on keski-ikäinen vaihdevuosissta kärsivä toimittaja, jolla on ollut töissä haastetta uuden tekniikan kanssa. Nyt onneksi työt tuntuvat luistavan niiltä osin.
Toimituspäällikkö Malla Tuomi valitettavasti heittää kapuloita Kaarinan rattaisiin. Inhottava työtoveri, mutta antaa "mukavasti" särmää työyhteisölle. Onneksi pelastuksena on toinen toimituspäällikkö, Mika Koivistoinen, joka osaa arvostaa Kaarinan vahvuuksia. Mika ymmärtää myös, että Kaarina pitää rikosjournalismista. 

Marja Aarnipuro kertoo kirjoittavansa miljöö edellä. Ei ihme, sillä kahta koiraa ulkoiluttaessa saattaakin törmätä vaikka minkälaisiin maisemiin. Jännityksellä odotan mikä on seuraava miljöö.

Voisin antaa kirjailijalle kirjasta 11+ ihan vain sen takia, että tarinassa puututaan suomen kielen lautakunnan päätöksiin:
- Kaarina puhisi mielessään. Häntä ärsytti myös suomen kielen lautakunta, joka tuntui nykyään hyväksyvän kaiken, mitä kielen laiskat käyttäjät sattuivat keksimään. (...) Nykyisin sai kuulemma myös sanoa alkaa tekemään. Aiemmin muun kuin alkaa tehdä-muodon käyttäminen oli ollut rikokseen verrattava virhe ja Kaarinan mielestä se oli sitä edelleen. (Samaa mieltä kuin Kaarina!) (...) Yhdyssanojakaan ei osannut enää kukaan.

Levollista kerrontaa ja kelpo rikostarina. Lukekaa ihmeessä.

Bingo! Kaarina hihkaisi ääneen ja tuuletti, niin että koirat hyppäsivät säikähteneinä sohvalta lattialle ja katsoivat häntä sieltä niin syyttävästi kuin koirat vain voivat.

P.S. Kirjan taustakuvan luola löytyi Las Palmakselta.

++++++++
Kirjailija ja Apu-lehden päätoimittaja
Marja Aarnipuro, synt. 1960 Haukiputaalla ja asuu Helsingin seudulla. Vapaa-aikanaan kirjailija ulkoiluttaa kahtaa cairnterrieriään ja lukee.

Kuvasin Aarnipuron kirjajulkkareissa keväällä 2023. 

Katsokaapa millaiset korvakorut Marja Aarnipurolla on.

*********
Ilmestyneet teokset:
Kaarina Riikonen ratkaisee -sarja:
Maakellarin salaisuus 2017 - Ikäneidon testamentti  2018 - Syöpälääkärin kuolema 2019  Ottopojan kohtalo 2020 - Surmamäen kirous 2021 - Luolamiehen mysteeri 2023
Tulossa: Seitsemäs osa on työn alla.

Linkki toiseen osaan, lyhyesti:
Ikäneidon testamentti, 2. osa
(Bonuksena: C.J. Tudorin Liitu-ukko ja Jarkko Steniuksen Bangkokin veritiikerit)

Linkki kolmanteen osaan: 
Syöpälääkärin kuolema

Linkki neljänteen osaan:

Linkki viidenteen osaan:
Surmamäen kirous, 5. osa

Muut (tietokirjat):
Rintasyöpävuosi 2011  - Rintasyövän jälkeen 2014  - Rintasyöpämatka 2018
.........
Kiitos kirjasta! 

Kommentit