Marja Aarnipuro: Surmamäen kirous, 5. osa - dekkari

 

Vanha mies piteli puista krusifiksiä kädessään kuin kilpeä, jolla hän yritti suojata itseään pahaa vastaan. Miksi Jumala salli tämän tapahtua, vaikka hän oli yrittänyt parhaansa?
(Ote prologista)

Marja Aarnipuro: Surmamäen kirous, 366 s.  - 5. osa Kaarina Riikonen ratkaisee -sarjaan - ilm. 2021 - kansi: Eija Kuusela - taustakuva: Pixabay - Docendo / CrimeTime ********kirjaston kirja

Toimittaja Kaarina Riikonen oli mökillään nauttimassa ensimmäisistä kesäisistä lomapäivistään kun pihaan törmää hädissään oleva naapurinrouva. Lähitilalla palaa. Rouvalla ei ollut ollut mukanaan kännykkää, joten ei voinut hälyyttää apua. Kaarina näppäilee 112 ja sitten naiset ryntäävät palopaikalle ja alkavat heittää vettä vajan nurkille. Vettä hakiessaan Kaarina näkee jonkun hahmon hiippailevan metsän reunssa. Toivottavasti sisällä ei ole ketään. 

Palokunta saapuu paikalle ja toteaa, että vajasta löytyy ruumis ja henkilöllisyyskin selviää.

Kaarina on lomalla, joten jutunteko mietityttää. Entä olisiko muutenkaan oikein kirjoittaa palosta? Kyllä, etenkin kun käy ilmi, että kysessä on murhapoltto. Viikko-lehden toimituspäällikkö Mika Koivistoinen on aluksi epäileväinen, mutta kun selviää, että uhri oli ollut laajalti tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja ja arvostettu viljelijäpiireissä saa Kaarina vihreää valoa. Tosin se ei innosta, että jutun valmistuttua pitäisi ottaa yhteyttä Malla Tuomeen ja pyytää apua videon leikkaamisessa.
-" Soita Malla Tuomelle, kun saat homman pakettiin. Hän on päivystysvuorossa." 
Aivan kun joku olisi jysäyttänyt Kaarinaa pesäpallomailalla palleaan. 

Kaarinalla ja Mallalla on huonot välit. Määräilevä ja ärsyttävä Malla lirkuttelee miehille ja äyskii naisille. 
- Malla Tuomi oli palkattu viemään Viikko-lehden toimitus digiaikaan. (...) Kaarina tiesi, että hänenkin oli muututtava, jos mieli jatkaa ammatissaan. Se ei ollut helppoa, sillä hän oli sydämeltään printtitoimittaja.

Rikosylikonstaapeli Anton Koivunen oli tehnyt ison päätöksen. Mies oli anonut puolen vuoden mittaista työkiertoa Helsingin rikospoliisin väkivaltarikosyksikön päällikön tehtävästä ja siirtynyt Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen Kirkkonummen palvelutoimistoon. Päällikön tehtävät olivat alkaneet ahdistaa ja stressata ja Anton halusi elämäänsä muutosta. Töitä oli ollut koko ajan niin paljon, että mies ei ollut edes ehtinyt perustaa perhettä. 
Mikä elämässä oli tärkeätä? Työ, asema, terveys, yksityiselämä, ihmissuhteet? Eläkeikä läheni, eikä yksinäinen vanhuus houkutellut. Niinpä Anton oli ostanut maalta vanhan omakotitalon ja remontoinut sen. Ja kuinka ollakaan talo sijaitsee aivan Kaarinan mökkinaapurissa. 
Elämä oli alkanut hymyillä - joskin välillä Anton oli kaivannut hieman enemmän toimintaa.
Ja sitähän tulee  kun miestä pyydetään hoitamaan Siuntiossa sattunutta rakennuspaloa. 

Kaarina ja Anton olivat tavanneet ja tehneet yhteistyötä useammankin tapauksen parissa. Kaarina myöntää, että aina nähdessään charmantin kuusikymppisen Antonin sydän alkaa hieman lepattaa. Kaarina on kyllä onnellisesti naimisissa yrittäjämiehensä Jarin kanssa. Joskin on tunnustettava, että avioliitossa on välillä kolmas pyörä läsnä, nimittäin mustasukkaisuus. 
Kaarina miettii mitä aviomies puuhaa viikot ollessaan kaupungissa töissä ja Jari puolestaan ei pidä siitä, että Kaarina tekee töitä Antonin kanssa. Molemmat yrittävät parhaansa mukaan hillitä mustasukkaisuuttaan, joka taas nostaa päätään. Onko Antonilla naisystävä? 

Miten mahtaa murhapolttokeissi ratketa? Ainakin aika moni naapuri joutuu syyniin. Tutkimuksissa käy ilmi, että uhri oli ollut kylälle riesa, joka riiteli tienhoitomaksuista, rajapyykeistä ja sikalan lietealtaista.
Onko motiivi sioissa, lampaissa, rajariidoissa, teissä, joulukuusissa, pihoille kärrätyissä kissankakoissa vai neuloja sisältäneissä lihapullissa? Siinä riittää Anton Koivuselle, Riitta Autiolle ja rikostutkija Raiviolle pohdittavaa. Ja pisteeksi i:n päälle käy ilmi, että uhrin perhettä on vainonnut sukukirous. Surmamäen kirous. Mitä siitäkin pitäisi ajatella? Perhe ainakin uskoo itse kirouksen voimaan, jota jopa hurmosseurakunnan pappi on yrittänyt manaamisella poistaa.

Sanoin jo edellisen osan kohdalla, että Aarnipuro on niitä kirjailijoita, jotka parantavat kirja kirjalta. Poissa ovat alkuosien liialliset syöpäjutut ja kuumat aallot ja tilalle on tullut kunnon rikostarinaa.
Aarnipuron dekkareissa on vahvasti yksityiselämää, mutta nykyään on mukana enemmän myös rikostapauksia. Hyvä juttu!
Tällä kertaa päästään tutustumaan maaseutuun, sen asukkaisiin ja heidän salaisuuksiinsa.

Aarnipuron dekkarit ovat viihdyttävää kotimaista rikoskirjallisuutta, jota lukevat eritoten naiset, mutta sopii kyllä miehillekin. Ainakin nykyään, sillä sarjan alkupuolen osien "naisjutut" ovat selkeästi vähentyneet. 
Kirjailija on tietoisesti tehnyt päähenkilöstään tavallisen keski-ikäisen naisen, keski-ikäisen naisen ongelmineen ja vaivoineen. Kaarina on helposti samaistuttava hahmo, jolla on arjen ja työn ongelmia. Nainen, jolla on keliakia ja joka on läpikäynyt rintasyöpähoidot. Nainen, joka on onnellisesti naimisissa ja jolla on kaksi aikuista lasta. 
Lehtinaisena Aarnipuro tietää lehtialasta, sillä hänellä on runsaasti omakohtaisia kokemuksia. Tosin kirjailija sanoo ettei Viikko-lehti ole yhtä kuin Apu-lehti. Uskon kuitenkin, että jotain lehtimaailmasta on dekkareihin ammennettu, mm. se kuinka toimittajan työ on viime vuosina muuttunut. 

Vastapainona Kaarinan naishahmolle on rikosylikonstaapeli Anton Koivunen, jolla on omat vanhemman herrasmiehen ongelmansa. 

Kirjailija haluaa tuoda dekkareihinsa huumoria ja hyvää mieltä ja on siinä onnistunut. Mielelläni luen myös seuraavan osan. 

Kaarina huokasi ajatellessaan, millaisia pimeitä voimia kylän tyynen pinnan alla olikaan kytenyt.

++++++++
Kirjailija ja Apu-lehden päätoimittaja
Marja Aarnipuro, synt. 1960 Haukiputaalla ja asuu Helsingissä. Vapaa-aikanaan ulkoiluttaa kahtaa cairnterrieriään ja lukee.

Kuvasin Marja Aarnipuron Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2021

*********
Ilmestyneet teokset:
Kaarina Riikonen ratkaisee -sarja:
Maakellarin salaisuus 2017 - Ikäneidon testamentti  2018 - Syöpälääkärin kuolema 2019  Ottopojan kohtalo 2020 - Surmamäen kirous 2021
Tulossa: Kuudes osa on työn alla, alustava ilmestyminen keväällä 2023. Uudessa osassa palataan taas Helsinkiin. 

Linkki kolmanteen osaan: 
Syöpälääkärin kuolema

Linkki edelliseen teokseen:

Muut (tietokirjat):
Rintasyöpävuosi 2011  - Rintasyövän jälkeen 2014  - Rintasyöpämatka 2018

Kommentit

  1. Aarnipuro on lukulistalla. Kivaa, että päähenkilönä on ikääntyneempi nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin. Välillä kyllästyttää superongelmaiset päähenkilöt.

      Poista

Lähetä kommentti