Marja Aarnipuro: Syöpälääkärin kuolema, 3. osa

Hoitaja avasi porraskäytävään johtavan palo-oven. Hän pysähtyi niille sijoilleen ja kirkaisi.

Marja Aarnipuro: Syöpälääkärin kuolema, 325 s. - ilmestynyt 2019 - 3. osa Kaarina Riikonen -ratkaisee -sarjaan - kansi: Eija Kuusela - Crime Time ********kirjaston kirja

Tarina alkaa: Syöpähoitaja Kirsi Laine saapuu työpaikalleen. Kirsi kapuaa yleensä vanhoja kierreportaita neljänteen kerrokseen säästääkseen aikaa ja pitääkseen huolta kunnostaan. Päästyään portaiden juurelle ja avattuaan oven hoitaja kohtaa järkyttävän näyn: joku makaa maassa, ilmeisesti kuolleena. Kirsi taitaa tietää kuka on kyseessä.
- Kasvojen iho sinersi ja huulet olivat vitivalkoiset. Putoamisesta täytyi olla tunteja. Hoitaja tarkasteli henkilön piirteitä ja varmistui siitä mitä oli alun alkaenkin epäillyt. Tuttu ihminen.

Kuka henkilö on ja oliko hän vain kompastunut portaisiin ja siksi pudonnut?

Sarjan päähenkilö on keski-ikäinen toimittaja Kaarina Riikonen. Naimisissa (Jarin kanssa) ja kaksi lasta: Petri ja Veera-Kaisa. Riikosella on hyvät suhteet poliisiin ja on usein auttanut omilla tutkimuksillaan poliisia. Vastapalveluna taitaa saada juttuvinkkejä...

Kaarina Riikonen on jännittyneenä saapunut syöpäklinikan aulaan.
- Ajatus siitä, että hän oli nyt tämän kuolemalta haiskahtavan klinikan asiakas, sai hänet paniikin partaalle.
Riikosella olisi edessään ensimmäinen solunsalpaajahoitonsa. Hoitojen ja niiden aiheuttamien oireiden takia Kaarina joutuu olemaan välillä osastolla. Ja juuri nyt sopivasti kun sairaalassa on sattunut kuolemantapaus eikä sairausloma ole este vähän udella henkilökunnalta tapauksesta.

Tietonsa Kaarina välittää kollegalleen, Viikko-lehden rikostoimittaja Pekka Nymanille. Nyman oli aiemmin seurustellut poliisi Jaana Hatakan kanssa, mutta Nymanin ongelmien takia pariskunta on eronnut, toistaiseksi ainakin. Mahtaako Nyman saada asiansa kuntoon?

Tutkinnanjohtaja Anton Koivunen on määrännyt tapausta tutkimaan Jaana Hatakan ja Timo Puotilan.
- Kolmekymppinen vanhempi rikoskonstaapeli Timo Puotila oli Hatakan suosikkitutkija, hoksaavainen ja tarkka. 

Tutkimuksissa käy ilmi, että sairaalassa oli ollut nimitysjupakka. Hävinnyt osapuoli oli käynyt rähjäämässä voittajalle. Voisiko välikohtaus liittyä kuolemantapaukseen?
Ja löytyyhän sairaalasta, henkilökunnasta ja heidän omaisistaan muutakin tongittavaa.

"Syöpälääkärin kuolema" on kirjoitettu samaan tyyliin kuin Aarnipuron aiemmatkin dekkarit, leppoisasti. Varsinaisia rikoksia ja niiden käsittelyä on vähän, mutta yksityiselämää ja sen pohdintaa enemmän. Tosin mielestäni rikosjuonia oli nyt enemmän kuin aiemmmin, hyvä niin. Yksittäisistä kuvailuista olisin vähentänyt Kaarina Riikosen syöpään liittyviä asioita.
Toimittajana Aarnipuro osaa toki kirjoittaa ja teksti etenee jouheasti. Sisältöä olisin vielä terävöittänyt. Tällä kertaa ei onneksi enää keskitytty Kaarina Riikosen keski-iänkriiseihin, mutta tuliko nyt tilalle syöpähoidot? Joka tapauksessa Aarnipuro selvästi parantaa, dekkari dekkarilta.

Eräs asia vähän ihmetytti:
- Tulehdukset ovat sinulle vaarallisia ja pöpöjä voi tulla mistä vain, tytär paasasi.

Tästä huolimatta Veera-Kaisa tuo eristyksessä olevalle äidilleen kukkia syöpäosastolle.
Tietämissäni sairaaloissa on kukkien tuominen kielletty infektioriskin ja allergioiden takia. On todettu, että maljakoissa oleva kukkavesi on infektioiden lähde!

Kirjan nimestä en pitänyt. Kirjassa puhutaan paljon syövästä, mutta oliko sitä pakko vielä korostaa nimessä? Pienenä kevennyksenä tuli mieleen vanha kuvitusohje työajoilta: jos tekstissä puhutaan lehmästä, niin kuvana ei tarvitse olla lehmä. 😏
Kirja kansi puolestaan on hyvä. Yksinkertainen, mutta informatiivinen.

Hoitaja pyörähti kannoillaan ja poistui käytävään. Syöpäpotilaiden mustaa huumoria oli joskus mahdotonta ymmärtää.

P.S. Rintasyöpä on pitkään ollut suomalaisnaisten yleisin syöpä. Siihen sairastuu vuosittain noin 5000 naista. Lähes joka kahdeksas suomalaisnainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä rintasyöpään.
(Lähde: Kaikki syövästä -nettisivu)

Eiköhän osteta kaikki Seela Sellan suunnittelema Roosa nauha, jossa tänä vuonna on kolme hopeista kyyneltä. "Kyynel on herkkä ja kaunis. Ihminen itkee enemmän ilosta kuin surusta. Kyyneleet kuuluvat suuriin tunteisiin, laidasta laitaan." Näin kiteyttää Seela Sellan nauhan ajatuksen Iltalehden artikkelissa 24.9.2019. Roosa nauha -päivää vietetään 11.10.

++++++++
Pari sanaa kirjailjasta:
Haukiputaalta kotoisin oleva Marja Aarnipuro, synt. 1960, on paitsi kirjailija myös Apu-lehden päätoimittaja, joka asuu Helsingissä. Aarnipuro rentoutuu maalaismiljöössä, juoksee, kuntonyrkkeilee ja viihtyy sosiaalisessa mediassa.
(Lähde: Teos)

*********
Ilmestyneet teokset:
Kaarina Riikonen ratkaisee -sarja:
Maakellarin salaisuus 2017 - Ikäneidon testamentti  2018 - Syöpälääkärin kuolema 2019

Muut (tietokirjat):
Rintasyöpävuosi 2011  - Rintasyövän jälkeen 2014  - Rintasyöpämatka 2018

Kommentit

  1. Mie se en vaan lämpene näihin Aarnipuron kevytdekkareihin.
    Tämän otin välilukemiseksi ja lupasin itselleni, että asenteellisuus pois, rohkeasti annan kirjailijalle mahdollisuuden.
    Mutta, mutta, kun ei lähe, ni ei lähe. Syöpä tulee jokaisesta mahdollisesta aukosta, tunkee joka paikkaan. Tiivistystä kaipaisi ja ryhtiä tarinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri samoja parannusasioita ajattelet kuin minäkin. Minusta tässä on kuitenkin jo selvää edistystä verrattuna edellisiin. Eikä aina tarvitse lähteäkään... 😊

      Poista

Lähetä kommentti