Yksi ensimmäisistä luodeista kiitää sisään vessanpöntön yläpuolella olevasta avoimesta ikkunasta. Pöntön ääressä seisova Luca ei heti tajua sen olevan luoti, ja on silkkaa onnea, ettei se osu häntä silmien väliin.
Naistenviikkohaasteen kuudes kirja.
Alun lainaus aloittaa tämän vahvan teoksen.
Cummins halusi kirjoittaa tavallisista ihmisistä.
- Miten minä pärjäisin asuesssani paikassa, joka alkaisi luhistua ympärilläni? Miten pitkälle olisin valmis menemään, jos lapseni olisivat vaarassa? Halusin kirjoittaa nimenomaan naisista, sillä heistä kertovat tarinat jäävät usein paitsioon.
Lydia Quixano Perez on äiti ja kirjakaupan omistaja Meksikon Acapulcossa. Lydia elää normaalia perhe-elämää toimittaja-aviomiehensä ja kahdeksanvuotiaan Luca-poikansa kanssa. Nyt Sebastián kirjoittaa vaarallisista aiheista, nimittäin huumekartelleista.
Kirjailijan loppusanojen mukaan Meksiko oli vuonna 2017 maailman vaarallisin paikka journalisteille. Heitä murhattiin siellä enemmän kuin koskaan ennen ja suurin osa murhista on edelleen ratkaisematta.
Takaisin tarinaan:
Lydia oli pitänyt kauppaansa jo melkein kymmenen vuotta ja oli hankkinut myymälään kirjoja joita itse rakasti sekä kirjoja, jotka myivät hyvin. Lydialla oli tapana piilottaa suosituimpien kirjojen joukkoon sellaisia teoksia, jotka tekivät häneen suuren vaikutuksen. Näitä kirjoja oli vain noin tusina. Vuosien aikana vain pari ostajaa oli "löytänyt" jonkun näistä romaaneista. Kun sitten uusi asiakas, Javier Crespo Fuentes saapuu kassalle mukanaan jopa kaksi salaista aarretta, on Lydia äimistynyt.
Tästä alkaa ystävyys, mutta Lydia ei tiedä kuka Javier on.
Karismaattinen Javier Crespo Fuente sattuu olemaan huumekartellin pomo, josta Sebastián on kirjoittamassa juttua. Artikkelin julkaisun jälkeen on helvetti valloillaan. Lydia ja Luca joutuvat pakenemaan, määränpäänään Yhdysvallat. Ja näin heistä tulee laittomia siirtolaisia.
Matkalla he tutustuvat uusiin ihmisiin, kuten kovia kokeneisiin 14- ja 15-vuotiaisiin Rebecaan ja Soledadiin. Kun vanhempi sisko oli tajunnut nuoremman olevan vaarassa he päättivät paeta. Paolla oli kuitenkin seurauksensa.
Mukana on myös muita mielenkiintoisia henkilöitä, jolla kullakin on omat syynsä vaihtaa maisemaa.
Jätän tarinasta kertomisen tähän, sillä haluan jättää loppuratkaisut lukijoille, joten en paljasta miten Lydian, Lucan ja heidän värikkään matkaseuransa käy. Mutta sen kerron, että kirjan parissa ei tule tylsää.
Tarina on raju, koskettava, hengästyttävä ja paikoin tosi jännittävä, sillä huumekartellli on onnistunut levittämään lonkeronsa kaikkialle, eikä kehenkään pidä luottaa. Ilmitulon vaara on koko ajan ilmassa. Niinpä Lydia, Luca ja heidän matkakumppaninsa päätyvät tilanteisiin, joissa paljastuminen ja hengenlähtö on usein lähellä.
Ei pidä myöskään unohtaa kirjan kaunista tekstiä, ohivilistävien kaupunkien ja aavikoiden kuvailuja, ystävyyttä ja toisista pakolaisista huolehtimista sekä kaiken voittavaa äidinrakkautta.
Tarina tulee iholle senkin takia, että voisi olla totta. Tälläkin hetkellä maailmassa on lukematon määrä laittomia siirtolaisia, jotka henkensä kaupalla lähtevät etsimään parempaa maailmaa ja ihmisarvoista elämää. Jotkut pääsevät perille, mutta valitettavan monet menehtyvät matkalla.*)
Loppusanoissaan kirjailija kertoo:
- Kun viimeistelin tätä romaania vuonna 2017, Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla kuoli kahdenkymmenenyhden tunnin välein yksi siirtolainen. Laskelmassa ei ole mukana kadonneita siirtolaisia.
*) Aiheet ovat ajankohtaisia. Aamulehdessä 29.6.2022 oli kaksi juttua, jotka liittyivät kirjan aiheisiin. Texasin osavaltiossa rekan perävaunusta löydettiin kuolleina n. 50 ihmistä. Kuusitoista oli vielä elossa ja neljä heistä oli alaikäisiä. New York Timesin mukaan laittomien rajanylitysten määrä on kasvanut ennätyssuureksi Texasin ja Meksikon välisellä rajalla. Toukokuussa laittomia ylittäjiä oli 44 000!
*) Toisessa artikkelissa kerrottiin, että Meksikossa on murhattu tänä vuonna jo kymmenen journalistia. "Maa on maailman vaarallisin niille median ammattilaisille, jotka työskentelevät demokratioissa tai varsinaisten sota-alueiden ulkopuolella."
Tämän saman asian Cummins mainitsee loppusanoissaan ja kirjoittaa mm. näin:
- Suurin osa murhista on yhä ratkaisematta, olivatpa uhrit sitten siirtolaisia, pappeja, toimittajia, lapsia, pormestareita tai aktivisteja. Huumekartellit saavat mellastaa vailla pelkoa rangaistuksesta. Surmatut eivät saa oikeutta.
Sen lisäksi, että teos päätynee tämän vuoden top-listalleni, niin veikkaan, että kirjasta tullaan puhumaan ja sitä kehumaan syksyn aikana vielä useasti. Tätä kirjaa kannattaa odottaa ja varata ajoissa.
Kustantaja kirjoittaa sivuillaan:"Paljon ristiriitaistakin keskustelua herättänyt Amerikan maa on vahva kuvaus maahanmuutosta ja sen on sanottu olevan "aikamme Vihan hedelmät" ja "aikamme amerikkalainen klassikko". Kritiikkiä on tullut mm. siitä ettei tarina anna oikeata kuvaa siirtolaisuudesta.
Minä ainakin pidin ja suosittelen.
Cummins on suunnitellut, että seuraava kirja sijoittuisi Puerto Ricoon. Toivottavasti tämäkin teos päätyy aikanaan Suomen markkinoille.
Pidin Elina Salosen suomennoksesta, josta myös huomaa, että käännöstyö on ollut suomentajalle vavahduttava kokemus:
- Kirjaa oli upeaa suomentaa. (...) Tarina tempaisi minut mukaansa niin suomennosta kirjoittaessani, oikolukuja tehdessä kuin taittoa tarkistaessakin. Liikutuin uudelleen joka kerralla.
Taivas on kirkas ja tulvillaan tähtiä, mutta taivaalle nouseva kuu on uusi eikä valaise heidän tietään.
+++++++
Kirjailija
Jeanine Cummins, synt. 1974 Espanjassa. New Yorkissa asuvan kirjailijan juuret ovat Irlannissa ja Puerto Ricossa. Cumminsilla on omakohtaisia kokemuksia, sillä hän avioitui laittoman siirtolaisen kanssa vuonna 2005.
********
Ilmestyneet suomennokset:
Ilmestyneet suomennokset:
Amerikan maa (ilm. elokuu 2022)
Kirjan oikeudet on myyty 36 kielelle ja teosta on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Ruotsissa se on ollut ehdolla vuoden 2021 kirjaksi.
Cummins on kirjoittanut myös kirjan veljensä murhayrityksestä ja kahden serkkunsa murhasta (A Rip in Heaven 2004). Kaksi seuraavaa romaania käsittelevät Irlannin historiaa: The Outsiden Boy 2010 ja The Crocked Branch 2013.
Ylläoleva kuva on Tuijan, joka järjestää kahdeksatta kertaa blogeissa naistenviikkohaasteen. Linkki blogiin:
Tänään nimipäiviään viettävät Leena, Matleena, Leeni ja Lenita. Onnea!
Linkit naistenviikon edellisiin teoksiin:
18.7.2022 Rahaf Mohammed: Kapinallinen - Pako Sauli-Arabiasta vapauteen
19.7.2022 Tiina Raudaskoski: Kuudennen kerroksen nainen
20.7.2022 Mape Morottaja: Vaikket suojellut minua kaikelta
21.7.2022 Lucinda Riley: Italialainen tyttö ja Orkideatarha
Tämä natina on sitä samaa mitä nykyään saa kuulla, että esim. valkoinen ei saisi kirjoittaa latinoista, koska ei itse ole latino. Amerikan maa on herättänyt siis myös omituista huomiota. Kirjan kuvaus ei toki välttämättä ole todenmukainen tai uskottava, mutta mistäpä lähtien fiktion olisi tarvinnut olla?
VastaaPoistaSepä. Tai yllätytään jos mies osaa kirjoittaa hyvin naisnäkökulmasta.
PoistaFiktio on fiktiota, näinhän se on. Minuun upposi silti.