Fernanda Melchor: Hurrikaanien aika - kauno

 

... he kaikki viisi, nelinkontin kuivassa ruohossa, kaikki viisi piukasti yhteen painautuneina, kaikki viisi raatokärpästen kiehnätessä ympärillään erottivat lopulta, mitä veden keltaisesta vaahdosta törrötti: ...

Fernanda Melchor: Hurrikaanien aika, 210 s. - suom. ilm. 2021 - Temporada de huracanes 2017 - suomennos: Emmi Ketonen - kansi: Sanna-Reeta Meilahti  - kirjan tausta: ilmaiskuva netistä - Aula & Co ******** arvostelukappale

HUOM! Alimmaisena ohjeet tämän kirjan arvontaan.

Romaani kertoo Meksikon kaakkoisosassa sijaitsevan fiktiivisen ja köyhän La Matosanin kylän ihmisistä 2010-luvulla. Tarina alkaa kun viisi poikaa löytää kanavasta ruumiin:
- ...keskellä ruokoja ja muovipusseja, jotka tuuli oli puskenut veteen valtatieltä asti, erottuivat kuolleen mädäntyneet kasvot, tumma naamio, joka kihisi mustia käärmeitä ja hymyili. 

Ruumis on kylässä asuvan Pikku-Noidan, jonka sanotaan myyneen sielunsa paholaiselle ja jonka kaikki tuntevat ja jonka luona moni on vieraillut. 

Kylässä asuu Vanha-Noita ja Pikku-Noita. Kyläläiset pelkäävät Noitia, vaikka lähtevätkin pyytämään näiltä apua. Mutta millaista apua? 
Vanhempi Noita oli eläessään auttanut ja hoitanut kyläläisiä, mutta kun äiti kuolee, niin kaikki muuttuu.
Pikku-Noita oli erilainen kuin äitinsä. Pikku-Noita järjesti huumeita ja lainasi rahaa. Kuka on halunnut päästä Pikku-Noidasta eroon? Kylä on pieni ja asukkaat tuntevat toinen toisensa. Huhumylly pyörii, mutta mikä on totta ja mikä tarua, kuka valehtelee ja kuka puhuu totta? Kuka on syyllinen? 

Noidan talossa on lukittu huone, jossa kukaan ei ole käynyt, mutta kaikkia huone kiinnostaa. Huhu kertoo, että huoneessa olisi valtava aarre, kultarahoja tai jotakin. Monet talossa käyneet ovat kyllä vaivihkaan etsineet aarretta muualtakin. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut löytämään mitään.

Mutta ennen Pikku-Noidan kuolemaa kylän ihmiset kertovat tarinoitaan. Heillä kaikilla on jonkilainen yhteys Noitiin.

Millaisia henkilöitä köyhässä kylässä asuu? Ei ainakaan mukavia eikä ongelmattomia. Asukkaat ovat prostituoituja, huumeongelmaisia, varkaita, väkivaltaisia. Nuoret miehet, lähes poikaset vielä, elävät työttöminä ja rahaa hankitaan huumeisiin ja alkoholiin usein myymällä itseään vanhemmille miehille tai kuka nyt kulloinkin sattuisi haluamaan. Jotkut naiset yrittävät pitää perheitä koossa, kuten Yesenia, joka auttaa mummiaan tai Chabela, joka ansaitsee myymällä itseään.

Yesenia huolehtii mummista ja ruuanlaitosta, pyykeistä ja laiskoista serkuista. Ja mitä Yesenia saa palkaksi? Eräänä yönä mummi oli saksinut tytön kauniit hiukset (ainoa asia joka Yeseniassa oli kaunista) luullessaan, että tyttö juoksi miesten perässä ympäri kylää. Todellisuudessa Yesenia oli seurannut mummin pojanpoikaa saadakseen todisteita millainen paskiainen tämä on. 
Mummi, dona-Tina, ei ole mukava. Isoäiti saattoi yllättää piiskaamalla agaveköydellä takapuolille kun talon nuoret makasivat sängyssä nukahtamaisillaan. 
Yesenia oli tehnyt muutakin kuin auttanut. Sen seurauksena mummi kiroaa tytön.

Sitten kylässä on vammautunut Munra, joka ei ole nähnyt vaimoaan Chabelaa moneen päivään:
-...Chabelalta ei ollut tullut yhtäkään viestiä, ei mitään, ei minkäänlaista selitystä, ämmä ei ollut vaivautunut edes vittuilemaan.

Chabela on huora, joka mielellään kertoi työstään, mutta Munra ei halua tietää yksityiskohtia: ei miesten nimiä, ei mistä miehet tulevat, ei onko heillä iso vai pieni vai käyrä vai kirjava vehje. Munra haluaisi vain olla rauhassa ja vaimo saisi tehdä mitä tehtävä oli. 

Kylässä on Chabelan poika eli Munran poikapuoli Luismi, joka on aikamoinen lusmu, jolle ei kelpaa edes äidin hommaama työpaikka. Äiti haluaisi kahdenksantoistavuotiaan poikansa pois nurkista vetelehtimästä, mutta mieluiten poika vain nukkuu, juopottelee ja käyttää aineita. 
Eräänä päivänä Luismin matalaan majaan ilmestyy nuori, vähän toisella kymmenellä oleva kotoaan karannut tyttö, joka kaiken lisäksi on raskaana. Luismilleko? No ei tosiaankaan. Chabela ehdottaa, että Norma hankkiutuisi tulevasta vauvasta eroon. Noita voisi auttaa.
- Munra ei ollut pitänyt pennusta alkuunkaan, koska tyttö vaikutti ennemmin petolliselta esittäessään siivoa pikkutyttöä, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään, mutta sen pirulaisen viaton ääni oli lumonnut kaikki, jopa Chabelaa myöten...
- (...) ...mitä hittoa tyttö havitteli, mistä helvetistä hän oli tullut ja mitä pirua hän teki Luismin kanssa, nimittäin kukaan ei uskonut, että he kaksi olisivat olleet "luotuja toisilleen", sillä yksikään arvostelukykyinen nainen ei muuttaisi asumaan tuohon pihamaan loukkoon sen riutuneen äkäpussin kanssa.

Asuessaan vielä kotonaan Norma oli pitänyt huolta pikkusisaruksistaan äidin ollessa töissä tai hummaamassa. Sitten perheeseen ilmestyy äidin heila Pepe. Miehellä on sellaisia suunnitelmia Norman varalle joista ei saa hiiskahtaakaan äidille. Kun "suunnitelmat" etenevät, niin Normalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä lipettiin. Näin Norma ja Luismi eräänä päivänä kohtaavat ja Norma päätyy Luismin kotiin.

Voisi vielä mainita yhden kyläläisen, Brandon, joka on joutunut vankilaan. Siellä poliisit pieksevät poikaa saadakseen tietää Noidan aarteen sijainnin. Mutta onko aarretta edes olemassa, ei Brando vain ole nähnyt. Brando on kovilla vankilassa ja sitten vielä sellitoverit nyysivät Brandon upouudet Adidaksen tossut. Brando oli pöllinyt Luismilta rahat, jotka Noita oli antanut kokaiinin ostoa varten.
-... ja se idiootti oli silloin niin huuruissa, ettei huomannut mitään, kun Brando näpisti rahat matkan aikana.... 

Miten tarinassa lopulta käy kun kellään ei tunnu menevän hyvin? Ja kuka /ketkä Noidan murhasivat?

Huhhuh, mikä kirja! Millainen tarina! Minkälaista tekstiä! Minun oli aluksi tosi vaikeata alkaa kirjoittaa kirjasta mitään, sillä se veti niin totaalisen sanattomaksi. Tämä on kirja, josta pitää tai sitten ei.
Ensimmäinen "este" itselläni oli painotapa ja seuraavaksi jäätävän pitkät virkkeet. Pohdin ensin kuinka vaikeata olisi lukea *) tekstiä, jossa ei ole kappaleita, yksi virke saattaa olla sivun mittainen ja rivit on kirjoitettu sivun laidasta laitaan. Pian tarina kuitenkin nappasi imuunsa ja huomaisin "sopeutuneeni" tiheään tekstiin ja kas, olin lukenut yhtäsoittoa puolet kirjasta. Mietin aluksi, että ehkä tämä kirja olisi sittenkin ollut fiksumpi kuunnella, mutta lopulta hyvin eteni lukienkin. Tällainen teksti on varmaan ollut äänikirjan lukijalle haastavaa.

*) yksi sivu malliksi kirjan alkupuolelta.

Kirjan teksti on kaunistelematonta. Minä, joka en edes pidä v-sanan liiallisesta käytöstä, luen kirjaa, joka teksti on roisia. Se kuitenkin kuuluu tähän tarinaan, ja huomaan etten edes ärsyynny. 
Kaikille lukijoille kirjaa ei voi suositella sen rankkojen aiheiden, väkivaltaisuuden, roisin tekstin ja painotyylin takia. Mutta jos kykenet silti lukemaan, niin vastassa on vaikuttava ja erilainen lukukokemus. Kirja on ajankuvaa Meksikon köyhältä maaseudulta 2010-luvulta, jolloin vielä taikausko ja perinteet elävät kyläyhteisössä. Ja mikä parasta, ehkä kyläläisille joskus koittaa valon päivä.

Loistavasta suomennoksesta kiitos Emmi Ketoselle.

Melchor sai kirjaidean luettuaan Veracruzissa (kirjailijan kotivaltio) murhatusta naisesta. Murhasta vangittu mies kertoi tappaneensa naisen, koska tämä oli yrittänyt langettaa hänen ylleen kirouksen.

Alun perin kirjailijan oli tulossa Lit-tapahtumaan, joka sitten peruttiin. Olisi ollut mukava käydä kuuntelemassa häntä ja saada tietää enemmän. Mechorin tuli kuitenkin Suomeen ja esiintyi 4.9. verkkolähteyksessä.

Tuuli puhalsi tasangon halki ja havisutti lehtiä mantelipuiden latvoissa ja muodosti hiekkapyörteitä kauempana hautojen yllä. Kohta saadaan vettä, vanhus totesi vainajille samalla kun katseli helpottuneen näköisenä taivaalle kerääntyviä pyöreitä pilviä. Luojan kiitos, pian sataa vettä, hän toisti, mutta älkää te pelätkö. 

+++++++
Kirjailija, toimittaja
Fernanda Melchor, synt. 1982 Veracruz / Meksiko

Tämä epäskarppi kuva on napattu läppärin näytöltä kun kustantaja Nora Varjama haastatteli kirjailijaa tämän Suomen vierailulla 4.9.2021.

*******
Ilmestyneet suomennokset:
Hurrikaanien aika 2021 
Kirja oli ehdolla myös Booker-palkinnon saajaksi.

Kirjailijalta on ilmestynyt myös muutamia suomentamattomia teoksia.
Millainen lienee uusin teos: Páradais (ilm. 2/2021) ja suomennetaankohan sitä? Sen verran luin kirjan esittelystä, että rajua tekstiä on tämäkin. Teos kertoo kahdesta sopeutumattomasta nuoresta.

Suosittelen lukemaan myös Kirsin Book Clubin arvostelun. Klubilaiset tapasivat Mechorin hänen Suomen vierailullaan ja pääsivät kysymään kirjailijalta itseltään montaa mielenkiintoista asiaa. 

Minulla kirjasta tuli mieleen muutama teos, linkit ohessa:
- Jennifer Clementin kirjat  (J. C. on syntynyt USA:ssa, mutta muuttanut Meksikoon 1-vuotiaana.)

- Varastettujen rukousten vuori (ei blogissa, mutta muistiinpanoissani on maininta, että on järkyttävä: "Nyt laitetaan sinut rumaksi, äiti sanoi" Ruma tyttö oli parasta mitä Meksikossa voi olla. Muuten voi joutua huumekauppiaiden sieppaamaksi.)

- New Mexikossa, Yhdysvalloissa syntyneen Gabriel Tallentin: Minun ikioma kultani 

- ranskalaisen Édouard Louisin: Ei enää Eddy

Katso mitä kirjoja Kirsin ryhmässä tuli mieleen.

Kommentit

  1. Tämä minun piti palauttaa kirjastoon, kun muitakin varaajia oli runsaasti, enkä ehtinyt sitä lukemaan. Aikomus on varata uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tilanne. Tänään viimeksi palautin lukemattomia. Osan aion varata uudelleen, osaa en.
      Ainahan voi onneksi varata uudelleen.

      Poista

Lähetä kommentti