Kaksi teosta, joista toinen kertoo elämästä 1860-luvulla ja toinen alkaa 1990-luvulta ja päättyy nykypäiviin.
Jalkojen laskeminen kiinteälle maalle tuntuisi hyvältä pitkän laivamatkan jälkeen. Erik ei ollut vallan kokematon merenkävijä, mutta aluksen saavuttua Suomenlahdelle oli luoteen suunnasta nousuut voimakas tuuli.
Virpi Hämeen-Anttila; Myöhäinen kevät, 315 s. - 2. osa Synnyinmaa -sarjaan - ilm. 2024 - kannen suunnittelu: Piia Aho ja Päivi Puustinen - Storytelin äänikirja - kesto: 9t 36 min. - lukija: Panu Vauhkonen - Otava
Äänikirjan sisältökuvaus kustantajan sivuilta:
"Kuinka Suomi selviää läpi katovuosien koettelemusten?
Vuonna 1864 Erik Roslundin liiketoimissa puhaltavat suotuisat tuulet. Tummia pilviä kerääntyy kuitenkin taivaalle seuraavina vuosina, kun kylmät säät tuhoavat viljasadot kautta maan. Hämeessä Erikin entinen rakastettu, suurta tilaa emännöivä Briitta Mickelsson saa huomata, ettei kato säästä ketään.
Pian Erik saa avunpyynnön ystävältään Martti Wikanderilta, joka toimii opettajana nälän kurittamassa pohjoisessa. Voivatko Erik, Briitta ja Martti tehdä muiden hyväksi mitään, kun halla niittää satoja, ankarat talvet seuraavat toisiaan ja maantiet täyttyvät kerjäläisten joukoista?"
Pidin enemmän edellisestä osasta sen kiinnostavamman tarinan vuoksi. Nyt odotin jotain huippukohtaa, mutta sitä ei tullut. Ei myöskään ollut jännitysmomenttia. Noh, eihän sellaisia elementtejä tällaisissa kirjoissa tarvitse ollakaan. Hyvää ajankuvaa Hämeen-Anttila kuitenkin kirjoittaa.
Kirjassa kerrotaan kolmesta hyvin toimeentulevasta perheestä nälkävuosina 1865-1868 - helsinkiläiset Roslundit, hämäläiset Mickelssonit ja oululaiset Wikanderit. Varakkuudestaan huolimatta perheet eivät säästyneet ikäviltä asioilta.
Kirjailija kertoo, että Suomen 1,7 milj. asukkaasta kuoli nälkään noina vuosina ainakin 260 000 ja ajan loppupuolella yksin vuonna 1868 kuolleita oli 138 000 eli kahdeksan prosenttia väestöstä.
Jälkisanoissa kirjailija sanoo mm: Kun nälkävuodet jäivät taakse, niistä kirjoitettiin hyvin vähän. Oli kuin ne olisi tahdottu unohtaa sekä historiankirjoituksessa että kaunokirjallisuudessa.
Ei ollut sotasankareita ja köyhät kuolivat nälkään, kylmyyteeen ja kulkutauteihin. Suomen johto vaikutti avuttomalta.
Mutta vaikka nälkävuodet tahdottiin unohtaa, niistä otettiin kyllä opiksi. Samoja virheitä ei onneksi enää koskaan tehty.
Historiaa varten on taustatyötä tehty ja sen ajan kuvaillut vaikuttavat realistisilta.
Kuvassa oleva Porvoon raatihuone on rakennettu sata vuotta (1764) ennen kirjan tapahtumia ja sopii hyvin taustaksi, sillä tarinassa vieraillaan Porvoossa sillä Erik oli Porvoon vapriikin pääomistaja.
Lukija hyvä.
++++++
Kirjailija, tutkija, kuvittaja ja kääntäjä
Virpi Hämeen-Anttila, synt. 1958 Espoossa
Kirjailija Helsingin Kirjamesssuilla pari vuotta sitten.*******
Ilmestyneitä teoksia on paljon, ohessa romaaneja:
Suden vuosi 2003 - Alastonkuvia 2004 - Kolmastoista lapsi 2005 - Perijä 2006 - Sokkopeli 2007 - Muistan sinut Amanda 2008 - Päivänseisaus2009 - Toisen taivaan alla 2010 - Railo 2011 - Tapetinvärinen 2012 - Marionetit 2013 - Villa Speranza 2013
Synnyinmaa-sarja:
Sarastus 2023 - Myöhäinen kevät 2024
Linkki: Sarastus, 1. osa
(Bonuksena Enni Mustosen Kasvattitytär)
Muita, esim.:
Paino 2020 (tieto + omat kokemukset)
Linkki: Paino, Miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa
Varastettu joulukranssi ja muita novelleja 2021
Linkki: Varastettu joulukranssi
(Bonuksena: Ann-Christin Antell: Joulu Örndahlin ruukissa)
Karl Axel Björkin tutkimuksia:
Yön sydän on jäätä 2014 - Käärmeitten kesä 2015 - Kuka kuollesta palaa 2016 - Koston kukat 2017 - Tiergartin teurastaja 2018 - Kirsikkapuiston rakastavaiset - 2019 - Kalman kevät 2020 - Juhananusyön painajainen 2021 - Vapauden vahdit 2022 - Synnin jäljet 2023 - Hyvän miehen kuolema 2024
Markus Falk -sarja (yhdessä miehensä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa):
Profeetan soturit 2018 - Aleppon kirjuri 2019
Nuorten Nietos-sarja (yhdesä Mari Hämeen-Anttilan kanssa:
Intro 2007 - Riffi 2008 - Fade out 2009
Lisäki muitakin teoksia ja suomennoksia. Kts. Wikipedia.
------------
Mummo lyö kämmenensä pöytään niin lujaa, että astiat helähtävät soimaan. Ääni havahduttaa äidin ja hän purskahtaa itkuun. - Helvetin juoppo! mummo parahtaa. - Kuolkoon pois vankilassa, niin saisimme edes rahaa siitä syöpäläisestä.
Anna Soudakova: Haikara levittää siipensä, 335 s. - ilm. 2024 - kansi: Laura Noponen - Storytelin äänikirja, kesto: 9t 54 min. - lukija: Alina Tomnikov - Atena
Sisältö Otavan sivuilta:
"Haikea romaani diktatuurin erilleen repimistä valkovenäläisistä sisaruksista.
Andréi on Svetaa kymmenen vuotta vanhempi ja usein sisarelleen enemmän isä kuin veli. Kun köyhän pojan tulevaisuus hämärtyy koulun jälkeen, Andréi jättää taakseen Valko-Venäjän, Svetan sekä alakuloisen maan yli lentävät haikarat.
Aikuistuttuaan Sveta-sisar taistelee maan itsevaltaista hallitsijaa vastaan. Hän osallistuu mielenosoituksiin, joutuu vaikeuksiin ja kysyy kauas muuttaneelta veljeltään, miksi tämä käänsi kotimaalleen selän.
Haikara kantaa siivillään ikuista murhetta. Anna Soudakovan kolmas romaani soi upeasti kysyen mieltä mielettömyyteen, ymmärrystä ihmisten ja sisarusten välille."
On vuosi 1995 kun Sveta syntyy ja Andrèi on kymmenen. Svetan vaikea elämä alkaa jo ristiäisistä, sillä tilaisuudessa vierailee miliisi vieden päihtyneen isän tutkintavankeuteen.
Kaksi vuotta myöhemmin loppuvat ruoka ja rahat, sillä mummolla ei ole enää töitä tehtaassa ja isä on edelleen vankilassa. Andrèi kalastaa joskus kalaa syötäväksi.
Andrèin ja Svetan kodissa on köyhää, mutta Andrèi näkee myös millaista voisi olla, sillä kaverilla, Vovolla on iso ja kaunis koti, jossa pöydässä on aina ruokaa.
Kun isä on poissa, niin Andrèin pitäisi olla isäntä talossa,valvoa etteivät äiti ja isoäiti juo liikaa, viedä isälle soppaa vankilaan ja samalla vahtia kymmenen vuotta nuorempaa Svetaa.
Paitsi Andrèin ja Svetan elämää tarinassa kerrotaan myös lasten mummon elämästä 1940-luvulla. Tällöin valta oli vaihtunut ja Saksan armeija oli astunut heidän mailleen.
Tuolloin mummokin oli joutunut elämään rankkaa aikaa, joten ei ihme, että viina maittaa.
Lopulta Andrèi saa tarpeekseen ja pakenee. Päätyy ensin Norjaan ja sieltä eteenpäin. Svetaa oli joutunut jäämään Valko-Venäjälle, jonne Andrèin oli pakko jättää sisarensa. Tästä Sveta on katkera.
Aikuisena Sveta taistelee maan hallitsijaa vastaan osallistumalla mm. mielenosoituksiin. Andrèi puolestaa rakentaa toisenlaista elämää, eikä halua palata Valko-Venäjälle, ei vaikka Sveta ja äiti sitä kinuavat.
......
Onpa hyvä ja hyytävä tarina. Järkyttäväksi sen tekee etenkin se, etten voi olla vertaamatta millaista Suomessa oli 1990-luvulta eteenpäin. Ihan kuin aikakone olisi heittänyt jonnekin menneisyyteen.
Kirjassa on monta kertojaa: Andrèi, Stepanída (lasten mummo), Sveta ja Andrèin opettajan äiti Hristína. Eräässä osassa on myös kieli. Sveta ja eno tiesivät, että kieli on tärkeä osa kansan minuutta. He puhuivat sitkeästi movaa eli valkovenäjää, vaikka niin monet puhuivat venäjää.
Teoksessa on pala Valko-Venäjän historiaa, josta ainkaaan minä en ollut kovin tietoinen.
Kirja sävy on tumma ja surullinen, mutta samalla tarina antaa toivoa. Toivoa ainakin niille, jotka onnistuvat pääsemään maasta ja köyhyydestä pois.
Hieno teos, jota voin lämpimästi suositella, kuten myös kirjailijan aiempia teoksia (linkit alla).
Lukija: Kirjastovarauksien takia jouduin palaamaan äänikirjaan. Ihmettelin miksi olin lopettanut kuuntelemisen. Asia selvisi heti, nimittäin lukijan takia jäin odottamaan kirjaston kirjaa.
Tällainen outo lukutyyli pilaa valitettavasti kirjan kun kirjan, ainakin minusta. Lukija tauottaa tekstin niin että jopa yhdyssanojen välissä on usein tauko. Lukemista ei valitettavasti pelasta edes hyvä venäjän kielen lausuminen. Harmi.
+++++++
Kirjailija, äidinkielen- ja kieltenopettaja
Anna Soudakova, synt. 1981 Pietarissa, josta muutti 8-vuotiaana Turkuun ja asuu nyt Vantaalla.
Soudakova rakastaa kirjoja ja kirjoittamista.
*******
Ilmestyneet teokset:
Mitä männyt näkevät 2020 - Varjele varjoani 2022 - Haikara levittää siipensä 2024
Linkit: Mitä männyt näkevät
Varjele varjoani
........
Äänikirjapalvelun maksan itse.
Kommentit
Lähetä kommentti