... juuri Kaja oli ensinnäkin syynä koko matkaan ja ettei matkaa toisekseen edes olisi voinut toteuttaa ilman häntä, ilman mukana raahattavaa pikkulasta, kaikista taakoista jumalaisinta.
Sarja kertoo Barrøyn perheestä ja on Ingridin tarina. Aloitusosa Näkymättömät sijoittuu vuosiin 1913 - 1928. Aluksi Ingrid on kolmen vanha ja kirjan lopussa Ingrid on nuori neito.
Valkoisessa meressä ollaan jo toisen maailmansodan aikaisessa Norjassa, jolloin Ingrid on kolmenkymmenenviiden.
Rigelin silmät jatkaa ajallisesti edellistä osaa. Nyt kuitenkin sota on ohi.
Rigelin silmät jatkaa ajallisesti edellistä osaa. Nyt kuitenkin sota on ohi.
Kesä 1946. Ingrid Barrøyn tytär on kymmenkuinen ja lapsen isä on lähtenyt saarelta tietämättä, että Ingrid on saanut lapsen.
Tilalla on saatu untuvat säkkeihinsä ja munat tynnyreihinsä. Kalat on otettu kuivumasta, punnittu ja niputettu. Perunat on istutettu ja vasikat vieroitettu emoistaan.
Nyt pitäisi leikata turvetta ja vanha päärakennus maalata. Vuosien saatossa Barrøyn väestä on tullut valaanpyytäjiä kun valaanpyyntialuksen edellinen omistaja asetettiin konkurssiin ja saarelaiset hankkivat aluksen itselleen. Saaren tulevaisuus näyttää hyvältä ja asukkaitakin on tullut lisää.
Sitten Ingrid ilmoittaa saarelaisille aikovansa matkustaa ja ottavansa tyttärensä Kajan mukaan. Barbron mielestä taloa ei voi maalata ilman Ingridiä, niinpä Indrid sanoo nauraen, että siinä tapauksessa kaikkien pitää odottaa kunnes Ingrid ja Kaja palaavat.
- "Niin kai", Barbro sanoo. " Ja millos sitte tuut?"
- "Jonain päivänä."
- " Jonain päivänä", Barbro toistaa ja jää seisomaan paikoilleen niin pahastuneena Ingridin soutaessa Pohjoisniemen taakse, ettei saa itseään vilkuttamaan hyvästiksi ennen kuin on jo liian myöhäistä, ja silloin aurinko on pohjoisessa, ja matalalla ja valkoinen, ja meri sen alla on kuin sementtilattia.
Niin Ingrid matkaa Kajan kanssa toisesta maailmansodasta toipuvan Norjan halki löytääkseen Kajan isän, venäläisen sotavangin, joka sodan aikana päätyi Barrøyn saarelle. Ensin äiti ja tytär kulkevat veneellä, sitten jalan ratatyömaata myöten kunnes tulevat kaivosyhdyskunnan kohdalle.
Ingrid oppii ajamaan polkupyörällä kun kymmenen ja kaksitoista vuotiaat veljekset olivat opettaneet. Tosin heitä oli kovasti naurattanut kun Ingrid kaatuili kaiken aikaa. Ingrid oli sisukas, sillä saisi lainta pyörää ja näin matka joutuisi nopeammin.
Ingrid ja Kaja matkustavat niin merellä, maalla kuin järvelläkin. Mutta miten mahtaa käydä, löytyykö Alexander? Onko kellään edes tietoa tästä venäläisestä sotavangista? Jotkut ihmiset olivat matkan aikana yrittäneet auttaa Ingridiä, mutta riittikö heiltä saadut tiedot? Paikoin Ingrid kohtaa myös vastoinkäymisiä, eivätkä asukkaat ole halukkaita kertomaan sota-ajasta. Entä palaavatko Ingrid ja Kaja saarelle, jotta tupa saataisiin maalatuksi?
Sisukkaasti Ingrid taivaltaa rakastettunsa jälkiä etsien. Jossain vaiheessa on kuitenkin pysähdyttävä.
Pidin älyttömästi ensimmäisestä osasta ja toisestakin, mutta tämä kolmas ei sykähdytä samalla tavalla. Tarina onkin erilainen, sillä Ingrid ei ole saarella, vaan matkaa paikasta toiseen etsimässä Kajan isää. Tästä syystä tarina vaikuttaa toiseiselta, vaikkei sitä olekaan. Jotenkin tuntui, että Ingrid vain vaelsi paikasta toiseen, vaihtoi vaippoja ja taas mentiin...
Tässäkin osassa on hienoa kieltä, josta kiitos kuuluu tietysti myös suomentaja Pirkko Talvio-Jaatiselle, joka on kääntänyt kaikki osat. Arkisetkin asiat kerrotaan kauniisti:
- Ingrid oli hikinen ja jäsenet tuntuivat jäykiltä, mutta hän kulki yhä kevyesti, matka oli alkanut edetä omalla vauhdillaan, siitä oli kehkeytynyt omaehtoinen olento, hän ajoi takaa rakkautta ja oli yhä onnellisen tietämätön siitä, että totuus on rauhan ensimmäinen uhri.
- Ingrid oli hikinen ja jäsenet tuntuivat jäykiltä, mutta hän kulki yhä kevyesti, matka oli alkanut edetä omalla vauhdillaan, siitä oli kehkeytynyt omaehtoinen olento, hän ajoi takaa rakkautta ja oli yhä onnellisen tietämätön siitä, että totuus on rauhan ensimmäinen uhri.
Myös tässä osassa luonnon kuvaus on hienoa.
- Sade vyöryi heidän ylleen kuin vaikeroiva ukkosenjylinä. (...) Valtavankokoinen järvi sulautui metsäisiin rantoihin, jotka vuoroin häilähtivät näkyviin ja katosivat taas kuin etäiset, harmaat verhot.
- Sade vyöryi heidän ylleen kuin vaikeroiva ukkosenjylinä. (...) Valtavankokoinen järvi sulautui metsäisiin rantoihin, jotka vuoroin häilähtivät näkyviin ja katosivat taas kuin etäiset, harmaat verhot.
Ehdoton ja iso plussa siitä, että on luovuttu pienestä fontista, jota oli kahdessa edellisessä osassa. Kirjassa on edelleen pitkiä virkkeitä, mutta ne on nyt helpompi lukea isomman fontin ansiosta.
Lukekaa ihmeessä Barrøy -sarja (yksi osa tosin puuttu vielä). Kirjoista saa hyvän kuvan siitä miten rankkaa oli elää ja ansaita elantonsa yksinäisellä meren saarella.
Kaunis synkkä kansi, joka kuvaa hyvin kirjan tapahtumia.
P.S. Kirjan taustakuva on oma maalaukseni.
... Lea-uuhi seisoo hänen vieressään ja tuijottaa merelle, joka on valkoisempi kuin koskaan, on rasvatyyntä, ei ainoatakaan lintua, paitsi ne kolme merimetsoa kyyhöttämässä luodolla, joka on saanut nimensä niiden mukaan, eivätkä ne päästä ääntäkään.
++++++
Kirjailija
Kirjailija
Roy Jacobsen, synt. 1954 Oslossa. Kirjailija on Norjassa hyvin suosittu ja monesti palkittu.
*******
Ilmestyneet suomennokset:
Rajat 2004 - Ihmelapset 2011
Rajat 2004 - Ihmelapset 2011
Barrøy -sarja:
Näkymättömät 2022 - Valkoinen meri 2023 - Rigelin silmät 2024
Tulossa: Barrøyn lapset - ilmestynee loppukeväästä 2025
Tulossa: Barrøyn lapset - ilmestynee loppukeväästä 2025
Sarjasta on ilmestynyt ainakin neljä osaa, joista tuli myyntimenestys. Kirjat on käännetty 28 kielelle ja niitä on myyty pelkästään Norjassa lähes 500 000 kpl. Kirjailijan kirjoja ja novelleja on käännetty 40 kielelle.
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!
Minä rakastin ensimmäistä osaa, mutta toinen osa ei sykähdyttänyt enää samalla lailla. Itse pidin tätä kolmatta osaa parempana kuin kakkososa. Mutta se ensimmäinen osa, se oli jotain, jonka pariin haluaisin palata.
VastaaPoistaJoo, siinä 1. osassa on niin paljon kaikkea. Hyvä teos!
Poista