Saarelta ei kukaan voi lähteä pois, saari on maailmankaikkeus pähkinänkuoressa, siellä tähdet uinuvat nurmella lumen alla. Mutta aika ajoin joku yritti tehdä niin. Ja sellaisina päivinä puhaltaa heikko itätuuli.
Norjan luoteisrannikolla on pieni saari, jolla asuu vain Barrøyn perhe. Tarinan alkaessa siihen kuuluvat isä Hans, äiti Maria ja leskeksi jäänyt isän isä Martin. Lisäksi Hansin nuorempi, hieman yksinkertainen Barbro-sisko sekä kolmevuotias Ingrid ja kollikissa Tonkka.
Perhe kerää talteen kaiken puutavaran ja muun mitä meri tuo tullessaan. Barrøyt kalastavat ja pitävät lehmiä ja lampaita sekä keräävät untuvia.
- Haahkanuntuvat ovat kallisarvoisinta ja arvoituksellisinta kaikesta, mikä kanssa he ovat tekemisissä. Untuviin voi tarttua ja painaa ne vasten kasvoja ja tuntea etäisen, siunatun lämmön.
Untuvat pitää putsata, punnita, pakata palttinasäkkeihin ja laputtaa ne. Isokätinen Barbro inhoaa untuvien putsaamista, joten Ingrid saa auttaa äitiä heti kun täyttää neljä.
Barbo oleksii tuolloin navetassa tai venevajassa paikkaamassa verkkoja kuin miehet.
Talvi alkaa myrskyllä ja silloin kaikki mahdollinen pitää sitoa kiinni. Tuuli on niin kova, että se saattaa viedä mennessään jopa lampaita. Niinpä ne kytketään liealla veneeseen ja vene sidotaan kiinnitysköydellä. Kaivonkansi on kiinnitettävä ja maassa olevien tavaroiden päälle on laitettava painavat kivet. Huolta on myös talosta. Kunpa se ei kärsisi.
Isä haluaa, että Ingrid tulisi ulos katsomaan merta, jotta oppii olemaan pelkäämättä sitä.
- "Ei oo vaaraa", huutaa isä Ingridin korvaan. Mutta Ingrid ei kuule. Kumpikaan heistä ei kuule. Isä huutaa, että Ingridin pitää tuntea ruumiillaan, ettei saari hievahdakaan sijoiltaan, vaikka se vapisee ja sekä taivas että meri ovat mullistuksissa, saari ei ikinä tuhoudu, ei vaikka se kuinka vavahtelisi, saari on järkkymätön ja ikuinen, se on lukittu maapalloon.
Äiti suuttuu tempauksesta. Kuinka isä saattaa asettaa ainoa lapsensa hengenvaaraan. Jos isä vielä kerran keksii jotain vastaavaa "ni miulle piisaa, otan erokirjat ja muutan poes".
Hans lähtee talvisin töihin joko rautateille tai useimmiten Lofooteille kalastamaan. Tällöin muun perheen pitää pärjätä keskenään nelisen kuukautta.
Lähimpään saareen on parin tunnin soutumatka tai hyvällä tuulella voi purjehtia. Moottoreita kun veneissä ei silloin ollut. Ruukissa käydään kaupassa ja sinne mennään myymään mm. untuvia. Ruukissa käydään myös kertokoulua aina kaksi viikkoa kerrallaan.
Erään kerran Hans päättää rakentaa ison laiturin. Siihen on maitoa hakevan aluksen helpompi tulla ja yhteydenpito muihin saariin helpottuu. Mutta perhe ei osaa aavistaakaan mitä tapahtumia uusi laituri saa aikaan.
Romaani sijoittuu 1900-luvun alkuun ja kertoo Barrøyn perheestä ja on Ingridin kasvutarina, joka saa jatkoa seuraavissa osissa. Tämän kirjan alussa Ingrid on kolmen vanha.
Onpa upea kirja, joka suhteessa. Karua ja yksinäistä elämää saarella sata vuotta sitten.
Koskettavaa, upeaa luontokuvausta, raadollista, köyhää, sisukasta elämää ja pärjäämistä. Tarina on yksinkertainen, eikä tapahtumia ole kovin paljon. Silti kertomus imaisee mukaansa.
Karu ja vaarallinen luonto, jossa meri ärjyy, eikä päästä helpolla.
Mietin ettei minusta olisi ollut asumaan noin ankeaan paikkaan. Vielä vaikuttavammaksi kirjan tekee se että tarina on saanut inspiraationsa todellisista ihmisistä.
Koukoroinen teksti ja pitkät virkkeet hidastavat lukemista, muttei haittaa, sillä tämä on kirja, jota pitääkin makustella.
Elämä Barrøyn saarella on todella ankaraa, mutta asukkaat eivät tunnu valittavan. He ovat sopeutuneet yksinäisyyteen ja oloihin, joissa pitää elää luonnon ja meren ehdoilla. Lasten on pienestä pitäen opeteltava talon työt, olivat ne sitten kuinka raskaita tahansa. Eikä saarella pärjää jollei osaa soutaa tai purjehtia.
Kiinnostaa kyllä lukea jatkoakin. Haluan tietää mitä nuorelle Ingridille tapahtuu.
Kerrassaan upea suomennos, kiitos!
Tämäkin on yksi niistä kirjoista, joita olen hipelöinyt monesti. Ottannut käteeni, avannut ja pistänyt takaisin pinoon. Miksikö? Siksi, että kirjassa on todella pieni fontti. Vuoden alussa kirja ilmestyi äänikirjapalveluuni, mutta olin jo silloin päättänyt, että yritän alkaa lukea uudelleen kun tulee valoisampaa.
He huomaavat sen yhtaikaa. He keskeyttävät työnsä, kohottavat päänsä ja katsovat toisiinsa ja kuuntelevat. Äkkiä ei kuulu myöskäään lintujen kirkaisuja. Ei ruokkien kahina, ei hyönteisten surina. Meri on sileä, veden loiske ja litinä rantakivien lomassa on vaiennut, taivaanrajojen välissä ei ole ainoatakaan ääntä, heidät on suljettu hiljaisuuden sisään.
++++++
Kirjailija
Kirjailija
Roy Jacobsen, synt. 1954 Oslossa. Kirjailija on Norjassa hyvin suosittu ja monesti palkittu.
*******
Ilmestyneet suomennokset:
Rajat 2004 - Ihmelapset 2011
Rajat 2004 - Ihmelapset 2011
Barrøy -sarja:
Näkymättömät 2022
2. osa Valkoinen meri ilmestyi elokuussa 2023 -
Tulossa: Rigelin silmät - ilm huhtikuussa 2024
Sarjasta on ilmestynyt ainakin neljä osaa, joista Näkymätön on ensimmäinen suomennos ja Valkoinen meri toinen.
Sarjasta tuli myyntimenestys ja kirjat on käännetty 28 kielelle ja niitä on myyty pelkästään Norjassa lähes 500 000 kpl.
Sarjasta tuli myyntimenestys ja kirjat on käännetty 28 kielelle ja niitä on myyty pelkästään Norjassa lähes 500 000 kpl.
Kommentit
Lähetä kommentti