Saarella asuminen on ainasta etsimistä. Ingrid oli etsinyt syntymästään lähtien marjoja, munia, untuvia, kaloja, simpukoita, kiviä verkonpainoksi, liuskekiviä, lampaita, kukkia, ajopuuta, risuja...
Sarja kertoo Barrøyn perheestä ja on Ingridin kasvutarina. Aloitusosa Näkymättömät sijoittuu 1900-luvun alkuun, jolloin Ingrid on kolmen vanha. Kirjan lopussa Ingrid on nuori neito.
Valkoisessa meressä ollaan jo toisen maailmansodan aikaisessa Norjassa, jolloin Ingrid on kolmenkymmenenviiden. Tarinan alkaessa Ingrid on pääsaarella käsittelemässä turskaa kymmenen tuntia päivässä. Ingrid kuitenkin päättää, että on aika palata saarelle. Nainen ottaa lopputilin, käy kaupassa, hyppää veneeseen ja soutaa Barrøyn saarelle, jossa elää ankarissa oloissa valmistautuen talven tuloon.
Muut elossaolevat sukulaiset ovat vielä toisaalla. Lars oli löytänyt rakkauden ja jäänyt Lofooteille.
On vuosi 1944 ja Norja on Saksan miehityksen alla. Ingrid ajattelee olevansa turvassa yksin omalla saarellaan. Miten päivät saa kulumaaan? Kalastamalla, paikkaamalla verkkoja, leipomalla, laittamalla ruokaa, kehräämällä villaa - kyllä tekemistä riitti.
Ingrid koluaa rantoja ja erään kerran löytää erilaista merentuomaa.
- Hän kiristi vauhtia, harppoi levänietoksen halki ja näki äkkiä lisää vaatteita, risaisia, ruskeita ja märkiä vaateparsia, joista pursui lastuvillaa kuin nukesta täyttä, mutta jotka olivat toisella tavalla kuluneita, ikään kuin olisivat kuuluneet aivan toisenlaisille ihmisille, joilla on toisenlaiset tottumukset ja toisenlainen elämä.
Ensin Ingrid löytää vaatteita, sitten ruumiita ja sitten vielä ylisiltä kaksi ruumista. Ei kun, toinen onkin nippanappa elossa. Miehet lienevät peräisin pommitetusta laivasta, saksalaisia tai venäläisiä sotavankeja. Ingrid hoivaa loukkaantunutta miestä ja saa tämän virkoamaan. Heillä ei ole yhteistä kieltä, joten on vaikea selvittää miehen taustoja.
- Hän kiristi vauhtia, harppoi levänietoksen halki ja näki äkkiä lisää vaatteita, risaisia, ruskeita ja märkiä vaateparsia, joista pursui lastuvillaa kuin nukesta täyttä, mutta jotka olivat toisella tavalla kuluneita, ikään kuin olisivat kuuluneet aivan toisenlaisille ihmisille, joilla on toisenlaiset tottumukset ja toisenlainen elämä.
Ensin Ingrid löytää vaatteita, sitten ruumiita ja sitten vielä ylisiltä kaksi ruumista. Ei kun, toinen onkin nippanappa elossa. Miehet lienevät peräisin pommitetusta laivasta, saksalaisia tai venäläisiä sotavankeja. Ingrid hoivaa loukkaantunutta miestä ja saa tämän virkoamaan. Heillä ei ole yhteistä kieltä, joten on vaikea selvittää miehen taustoja.
Ingrid soutaa pääsaarelle ja käy linnoituksessa, mutta kuolleet eivät kiinnosta ketään. Elossa olevasta miehestä Ingrid ei hiiskahdakkaan, sillä haluaa säilyttää miehen itsellään. Vangin suojeleminen on vaarallista, mutta Ingrid on valmis suojelemaan miestä vaikka henkensä uhalla. Miten miehen käy?
Romaanin toisessa osassa sota on loppunut ja Ingrid haluaa tietää missä mennään.
- Perillä ruukissa he saavat tietää, että sota on tosiaan loppunut ja rahat todella uusitaan, maailma on nousemassa tuhkasta.
- Perillä ruukissa he saavat tietää, että sota on tosiaan loppunut ja rahat todella uusitaan, maailma on nousemassa tuhkasta.
Miten tämä vaikuttaa Ingridin elämään? Barrøyn saaren elämään? Keitä sinne lopulta jää asumaan?
Sarjan ensimmäisen kirjan lukeminen pitkittyi, koska kirjassa on pieni fontti ja tekstissä on pitkät virkkeet ja koukeroinen teksti. Luin kuitenkin lopulta ja pidin todella paljon. Linkistä voi mennä lukemaan lisää.
Toinenkin osa on kirjoitettu samaan tapaan, pienellä fontilla ja pitkin virkkein, ja päätin nytkin selättää pienen tekstin sillä odotin, että tulossa olisi yhtä hyvä teos kuin mitä ensimmäinen osa on. Kuinka kävikään: pienoinen pettymys. Pidän enemmän kirjan alkupuolesta, joka on jäsenneltympi, koskettavampi ja henkilöitä on vähemmän.
Toinen puoli on valitettavan sekava ja väkeä on kuin *Vilkkilässä kissoja enkä millään ollut muistaa kuka kukin on.
Molemmissa osissa vaikutuksen tekevät tuon ajan ankaran saaristolaiselämän kuvaus. Jacobsen osaa kertoa hyvin myös Ingridin elämästä lapsesta aikuisuuteen. Etenkin Valkoisen meren yksin elämiset ja pärjäämiset keskellä merta ovat hienoja ja jopa ahdistavia kaikessa karuudessaan. Autiossa saaressa yksin eläminen ei todellakaan ole ollut helppoa. Tosin Ingridin elämä kulkee latujaan, eikä nainen aina asu yksin eikä myöskään saarella. Mutta näistä lisää tarinassa....
Plussaa hyvästä suomennoksesta.
Jatko-osatkin kiinnostavat, sillä haluan tietää lisää Ingridin vaiheista. Valkoisen meren loppuessa Ingrid on vielä nuori ja ehtii tehdä ja kokea vaikka mitä. Kuinkakohan vanha Ingrid on kun kolmas osa alkaa?
*)PS. Oikeasti ei yhtä paljon, sillä lorun mukaan Vilkkilässä on 3700 kissaa. Vilkkilä sijaitsee Lammilla, lähellä Hämeenlinnaa. Hauska loru, joka löytyy googlettamalla.
Viimeinen lumipyry laskeutuu vihreälle versolle, ja katoaa vain muutaman minuutin kuluttua, tervalla sivellyt veneet makaavat pohja ylöspäin ja ne on suojattava pressuilla auringolta, kevät ei enää lähesty vaanien ja vaivahkaa vaan on yhtäkkiä käynyt heidän kimppuunsa armottomalla niskaotteella, kuin paraskin kesä.
++++++
Kirjailija
Kirjailija
Roy Jacobsen, synt. 1954 Oslossa. Kirjailija on Norjassa hyvin suosittu ja monesti palkittu.
*******
Ilmestyneet suomennokset:
Rajat 2004 - Ihmelapset 2011
Rajat 2004 - Ihmelapset 2011
Barrøy -sarja:
Näkymättömät 2022 - Valkoinen meri 2023
Tulossa: Rigelin silmät - ilm huhtikuussa 2024
Sarjasta on ilmestynyt ainakin neljä osaa, joista tuli myyntimenestys. Kirjat on käännetty 28 kielelle ja niitä on myyty pelkästään Norjassa lähes 500 000 kp.l
Linkki:
Kommentit
Lähetä kommentti