Lopussa lueteltu muutamia kirjailijalta suomennettuja lastenjännäreitä (+10).
Pieni kertaus: sarjan päähenkilö August Strindberg on tukholmalainen entinen pörssihai, joka eronsa ja vanhempiensa menetyksen jälkeen kaipaa elämänmuutosta. Strindberg oli viettänyt lapsuuden kesiään Hovenäsetissä isovanhempien mökillä joten pikkukylän elämä ja meren läheisyys oli tuttua. Tosin Augustin paras ystävä Henrik Mohlin ei edelleenkään ymmärrä miksi August oli jättänyt tuottoisan työnsä ja muuttanut pikkukylään myymään ja ostamaan antiikkia. August kuitenkin viihtyy ja sehän on pääasia - plus, että August on rakastunut. Kuka on sydämen valittu? Se selviää ensimmäisestä osasta.
Sitten tarinaan:
Eräänä tammikuun yönä kyläläiset havahtuvat siihen, että rannassa on tulipalo, kaksi venevajaa on palamassa poroksi. Toinen niistä on Augustin. Rikostutkija Maria Martinsson ryhtyy kollegansa Ray Rayn kanssa tutkimaan tuhopolttoa. Pian tuhopoltto laajenee murhatutkinnaksi. Samalla alkaa paljastua asioita, joita jotkut kyläläiset ovat halunneet salata.
Sitten Maria saa ikävän ja pelottavan soiton, joka liittyy hänen omaan elämäänsä. Onko Marian ja hänen rakkaansa henki vaarassa?
Entä miten August Strindbergin liiketoimet ja rakkaus sujuvat?
Aloitusosassa (Myrskynvartija) on 584 sivua, enkä siinä kaivannut tiivistystä, vaikka yleensä pidän kelle vain dekkaristille tuollaista sivumäärää haastavana. Ensimmäisessä osassa tutustutaan paikkoihin ja henkilöihin ja tapahtumiakin on paljon, joten "annoin armoa". Jäämurtajassa ollaan monin osin jo tutuilla vesillä, joten jälleen kerran kaipasin tiivistystä. Jos vertaan esim. Pascal Engmannin Kokaiini- teokseen, jossa sivuja on 631, niin onhan tapahtumissa ja jopa niiden kiinnostavuudessa vinha ero. Minusta Ohlsson olisi kyllä saanut tällaisen tarinan mahtumaan vähäisempään sivumäärään. Vai onko niin, että kun kirjailija on niinkin tunnettu ja luettu kuin mitä Ohlsson on, niin kustannustoimitttaja ei "uskalla" pyytää tiivistämistä tai jos pyytääkin, niin kirjailija ei suostu.
Minusta Jäämurtaja olisi kompaktimpi pakkaus hieman lyhempänä versiona, jolloin asioiden toisto ja junnaus olisi jäänyt pois. Kyläläisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä puliveivataan suuntaan jos toiseenkin. Tällä on ehkä haluttu johtaa lukijat harhateille. Minusta tämä vain sekoittaa. Onneksi en ryhtynyt kuuntelemaan, olisin saattanut pudota kyydistä tai kyllästyä alkuunsa ja keskeyttää.
Onneksi dekkari paranee ja selkiytyy loppua kohden.
Pituusvinkumisestani huolimatta teos on ok jos kestää pienoista jankutusta ja junnaamista. Pääosin pidän Ohlssonin kirjoitustyylistä ja hänen Fredrika Bergman -sarjansa on hyvä. Nyt Ohlssson voisi hieman skarpata.
Jotenkin tuntui myös, että päähenkilö August Strindberg on jäänyt liian taka-alalle, vaikka mukana tapahtumissa onkin.
Päähenkilöt jäävät tässä osassa hajuttomiksi ja mauttomiksi ja jotkut hahmot ovat enemmän tai vähemmän raivostuttavia.
Minä pidin ensimmäisestä osasta enemmän, mutta jatkan toki August Strindbergin parissa.
Kukaan ei koskaan pahoitellut kuolinvuoteellaan sitä, että oli tehnyt liian vähän töitä. Kukaan ei myöskään katunut, että oli käynyt elämänsä aikana Kiinassa tai vaikka uinut delfiinien kanssa.
Linkki: Korkein tarjous kuolemasta, 3. osa
NIin, minustakin tämä sarja on heikompi, kun mahtava Fredrika Bergman -sarja
VastaaPoistaHarmillista, mutta toivotaan, että sarja paranee.
Poista