Jengien välinen väkivalta muuttuu päivä päivältä häikäilemättömämmäksi. Ennen toisia hakattiin, nykyään taas ammutaan. Tänä päivänä tiedetään, että jos "vain" hakkaa jonkun, siitä seuraa kosto ja saa itse luodista. Niinpä on pakko ampua ensin, jotta pysyy itse hengissä. (Anonyymin poliisin aito lausunto)
Pascal Engman: Kokaiini, 631 s. - suom. ilm. - 4. osa Vanessa Frank-sarjaan - 2023 - alkup. kansi: Elina Grandin - Kokain 2021 - suomennos: Pekka Marjamäki - WSOY
44-vuotias Vanessa Frank, NOA:n murharyhmästä, on menossa päällikkönsä Mikael Kaskin kanssa saareen, josta on löydetty ruumis. Miten vesirajasta löytynyt mies oli mahtanut kuolla? Ruumiissa on outoja väkivallan merkkejä ja omituisia luunmurtumia. Mieheltä ei löytynyt mitään mistä saattaisi jäljittää henkilöllisyyttä. Lisäksi ikääkin oli hankala arvioida. Onko mies pudonnut ohiajavasta laivasta?
Vanessa tapaa myös entisen kollegansa Samer Bakerin, joka on nykyään jengirikollisutta tutkivassa Team 2022:ssa. Samer kertoo Tukholman jengirikollisuudesta sekä siihen liittyvästä kokaiinikaupasta. Erään tunnetun jengirikollisen autosta oli löytynyt kilo kokaiinia. Mutta se on pientä.
Vanessa oli työskennellyt entisessä Nova-ryhmässä, joka oli taistellut järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan Tukholman läänissä. Tuolloinkaan Vanessa ei ollut kuullut, että kokaiini olisi ollut yhtä halpaa kuin nyt. Nykyään järkyttäviä määriä huumeita tuodaan rahtialuksilla ja sukellusveneillä, joista kama jatkokuljetetaan kuorma- ja henkilöautoilla ja muulit tuovat reittilennoilla pieniä määriä.
Samer kertoo:
- Teinit ammuskelevat toisiaan päähän, diilaavat kamaa ja tekevät häpäisyryöstöjä. He ovat ihan tunteettomia ja todella hulluja. Ei mitään kunnioitusta ihmiselämää kohtaan.
Jengit ovat vallanneet lähiöitä, joiden asukkaita ja pikkukauppiaita pitävät jatkuvassa pelossa. Jos joku näkee jotakin, ei siitä voi hiiskua kenellekään, sillä oma henki on vaarassa. Porukka saattaa pysäytellä satunnaisia ohikulkijoita ja puhua heille rumasti:
- Halusin vain sanoa, että sä olet helvetin ruma. Ällöttävän ruma. (...) Häivy nyt , senkin tyhmä lehmä.
Tukholman Susi-jengiä johtaa somalitaustainen kaksikymmentäviisivuotias Said Abdullah, jolla on turvanaan ja apunaan lukuisa määrä miehiä. Osa apureista on vain nuorukaisia tai jopa lapsia, jotka elävät köyhyydessä ja haluavat hankkia helppoa rahaa.
Nyt Kemal-nimistä miestä raahataan Saidin pakeille. Mitä asiaa Saidilla mahtaa olla ja kuka Kemal on? Kuuluuko Susiin vai vastapuolen jengiin, YBT:hen (Young Bloods Testa)?
- Kemal tiesi, että hänen olisi pitänyt tehdä elämässään parempia valintoja. Lapsena, lukioaikoina. Hänen olisi pitänyt pysytellä marihuanan myynnissä eikä ryhtyä diilaamaan kolaa. Kokaiinilla tienasi paremmin, mutta se johti lyhyempään elämään ja väkivaltaiseen kuolemaan. Hänestä oli tullut ahne.
Eräs jengiläisten käyttämä rangaistuskeino on kuvata kidutusta ja lähettää videopätkä jengin somekanavilla varoituksena muille. Lisäksi video saatettiin lähettää myös jengiläisen perheelle. Tätä Kemalkin nyt pelkäsi. Missä on kunnioitus?
Millä Said Abdullah, jengisota ja huumeet saataisiin kuriin? Jengiläisiä vangitaan aina silloin tällöin, mutta he pääsevät vapaiksi, sillä kukaan ei rohkene todistaa. Jonkun pitäisi uskaltaa nousta vastarintaan ja todistaa jengiläisiä vastaan. Mutta kuka olisi niin rohkea?
Fatou Diop ja hänen miehensä Mamadou olivat muuttaneet Senegalista Ruotsiin vuonna 2002. Pariskunnalla on kaksi lasta, toinen on yhdeksäntoista ja toinen kuusitoista. Nykyään Fatou Diop pitää Husbyssä elintarvikeliikettä, jossa Fatou on nähnyt paraatipaikalta kuinka jengit värväävät lapsia ensin pikkuhommiin ja niistä monen tie on kulkenut diilaajiksi. Lisäksi jengiläiset käyvät kaupassa maksamatta.
- Hän työskenteli todella ahkerasti ja puursi jatkuvasti niska limassa pitääkseen kauppansa pystyssä. Ja sitten nämä nulikat tulivat poimimaan hyllyiltä mitä tahtoivat ja lähtivät pois maksamatta.
Vanessa Frankin ohella tietysti entinen eliittisotilas Nicolas Paredes on mukana. Paredesillä on autistinen ja lonkkavikainen sisko, josta pitää huolta. Sen takia töitä pitää tehdä. Tällä kertaa mies on lihanleikkaajana, mutta sitäkö vain?
No huh huh, olipa taas hyvä, mutta järkyttävä dekkari. Engman ei näytä pettävän koskaan. Aiheena jengit ja niiden toiminta. Aihe on jälleen ajankohtainen ja tarina on paikoin todella rankka. Se kannattaa muistaa ennen kuin tarttuu kirjaan.
Dekkaria lukiessani törmäsin taas lehdessä (AL 5.5.2023) aihetta liippaavaan artikkeliin, jonka otsikko on "Huumejengit houkuttelevat nuoria Marseilleen". Artikkeli alkaa virkkeellä, joka voisi olla vallan hyvin Kokaiini-kirjasta: " "Tarvitsemme vahdin. Nuori, jolla on hyvä kasvomuisti, kunnioittava asiakkaita kohtaan. Pärjääminen moottoripyörien kanssa hyödyksi. Klo 10:stä 22:een."
Nuoria värvätään ympäri Eurooppaa vahdeiksi, myyjiksi jne. Moni nuori elää köyhyydessä, joten he tuntevat itsensä tärkeiksi ja rikkaiksi kun ansaitsevat viikossa yli tuhat euroa. Sillä rahalla voi ostaa merkkivaatteita. Myös näitä asioita Engman käsittelee dekkarissaan.
Engman on kirjoissaan aina tarttunut ajankohtaisiin aiheisiin, kuten muuhakaisvihaan sekä inceliin (=järjetön naisviha).
Sivumäärä ensin arvellutti (631 s.), sillä monikaan dekkaristi ei kykene ylläpitämään tarinaa jännittävänä ja kiinnostavana näin pitkään, mutta Engman pystyy. En siis kaivannut tiivitystä lainkaan. Tarinan koukuttaavuus ja jännittävyys sai minut lukemaan herkemättä eteenpäin.
Toisaalta teos on surullista luettavaa. Tähänkö maailma on menossa? Millään ei ole enää väliä. Jopa oma perhe on vähäpätöisempi jos sattuu saamaan edes jonkilaisen pienen aseman jengissä. Engmanin teksti menee ihon alle.
Teos jakaantuu osiin, jotka alkavat aina kahdella aidolla lainauksella. Ensin on anonyymi haastateltava Ruotsin rikoksentorjuntaneuvosto Brån laatimassa raportissa "Ampumavälikohtaukset rikollisympäristössä". Toisessa lainauksessa on anonyymi poliisi.
Suosittelen lukemaan sarjan järjestyksessä.
Loppuuko Vanessa Frank -sarja? Ehkäpä, kun joulukuussa alkaa Varjomaailma -sarja.
Edit: Juuri luin, että Ruotsissa on viime syksynä ilmestynyt viideskin osa, nimeltään X.
Mainiota!
Jään mielenkiinnolla (ja pienellä pelolla) odottamaan mitä kirjailijapari Pascal Engman ja Johannes Selåker saavat aikaiseksi. Tuskin ainakaan mitään huonoa, sillä Johannes on myös toimittaja ja kirjailija (kuten Engmankin). Jännää!
Kannessa Engmania sanotaan Ruotsin parhaaksi dekkaristiksi eikä ole turha kehu.
Ihmiskunnan suuria kamppailuja ei käydä hyvien ja pahojen kesken, vaan jokaisen ihmisen sisimmässä olevan hyvyyden ja pahuuden välillä.
Patriootit 2019
Linkki: Patriootit
Toiseen osaan: Rottakuningas
Kolmas osa: Lesket
Tulossa: Murhaajan muistolle - kirj. yhdessä Johannes Selåkerin kanssa. Aloitusosa Varjomaailma -sarjaan - ilmestyy joulukuussa
,.............
Kirjakaupat nostavat esiin kesän lukusuosikkeihin kuuluvaa rikoskirjallisuutta viettämällä kymmenennettä valtakunnallista dekkariviikkoa 5.6. - 11.6.2023
#dekkariviikko #dekkariviikot
Dekkariviikkojeni aiemmat kirjat:
5.6. Seppo Jokinen: Sen maksaa minkä tilaa, 28. osa
6.6. Ari Wahlsten: Langennut kaupunki, 7. osa
Minusta tämä olisi kestänyt jonkin verran tiivistämistä, mutta hyvin meni tällaisenakin. Aihe on vakava, joten dekkariltaa kevyttä kesäviihdykettä kaipaavat eivät tällaiseen yhteiskuntakuvaukseen mielistyne.
VastaaPoistaMinä en kaivannut tiivistämistä. Tarina oli sen verran vetävä
PoistaJuu, Engmannin dekkarit eivät ole mitään höttöä lukemista, aiheet sen verran rajuja.