Marianne Kiskola & Katja Kouvalainen (kuv.) : Tunnetko nimesi?

 

Nimessä kaikuvat kulloinkin elettävä ajanjakso ja ympäröivän yhteisön arvot. Harvoin kuitenkaan pysähdymme miettimään nimien taustoja, koska nimistä on tullut "vain nimiä". Kuitenkin nimemme on yksi tärkeimmistä identiteettimme rakennusaineksista.

Marianne Kiskola & Katja Kouvalainen (kuv.) ;Tunnetko nimesi? 141 s. - tietokirja - ilm. 2022 - kannen kuva: Katja Kouvalainen - kansi: Tuija Kuusela - Kirjapaja

Jokaisella meistä on nimi. Nimi antaa meille indentiteetin ja sitoo meidät yhtisööm jossa elämme. Näin kirjoittaa Marianne Kiskola esipuheessaan. 

Nykyään monet vanhemmat miettivät päiviä, viikkoja ja kuukausia tulevan lapsen nimeä. Toista se oli ennen kun nimi annettiin esimerkiksi jonkun pyhimyksen tai apostolin mukaan. Tiesittekö muuten, että Matti on lähtöjään heprealainen nimi. Sen kantanimi on Mattitjahu ("Jumalan lahja), variantteja Matteus ja Mattias, ja se lukeutuu pyhimys- ja apostolinimiin.

Keskiajan Suomessa paikkakunnilla saattoi olla paljon samannimisiä ihmisiä, koska kirkoilla oli oma pyhimyksensä. Jos kirkko oli omistettu Jaakolle, niin kylän miehet olivat Jaakkoja. 

Monet salaavat ristittävän lapsen nimen ennen nimenantoa? Kuka tietää miksi näin on alun alkaen tehty? Minä en tiennyt. Salaaminen perustuu uskomukseen, jossa lasta pitää suojata pahoilta hengiltä ennen pyhää kastetta tai nimenantorituaalia.
- ....takauskoinen ajatus, että nimen paljastaminen houkutttelee onnettomuutta. Siksi liiton merkkiä eli kihla- ja vihkisormusta kantava sormi on nimetön.

Nimeä miettiessä kannattaa pohtia millaisia mielikuvia (Adolf) tai väännöksiä nimestä saisi. 
Useat ihmiset saavat jossain vaiheessa elämäänsä lempinimen, joka jääkin sitten loppuelämäksi. Lempinimi voi olla väännös tai lyhennys omasta nimestä (Marja-Leena -> Marjukka, Erkki ->Eki) tai nimen voi saada jostain ehkä hassustakin sattumuksesta, jolla ei ole mitään tekemistä henkilön nimen kanssa. 

Monet nimet kiertävät kehää. Isomummomme saattoi olla Aino, Hilda, Iida ja vaarimme Väinö, Olavi tai Eino. Nykyään taitaa monen tuttavapiiriin kuulua samannimisiä nuoria tai lapsia. Joitakin vanhoja nimiä puolestaan ei juuri koskaan kuule. Miksei? Kas, siinäpä tuhannen taalan kysymys. Sen sijaan paluuta tekevät miehekkäät ns. sota-ajan nimet, kuten Voitto, Urho, Taisto sekä naiselliset Lempi ja Helmi.

Jossain vaiheessa luonto- ja kukkanimet olivat muotia: Havu, Pyry, Visa, Tuuli, Kanerva, Lumi, Lilja ja Rosa. Entäs julkisuudesta, elokuvista ja televisiosta poimitut nimet: Tara (Tuulen viemäää), Ridge ja Brooke (Kauniit ja rohkeat), Marion (Marion Rung), Sauli (Sauli Niinistö)  ja monet, monet muut. 

Jotta välttäisi nimeen törmäämisen, voi etunimen myös keksiä, mutta nimen täytyy olla järkevä. Tiedän vanhemmat, jotka päättivät ottaa molemmista etunimistään ensimmäisen tavun ja yhdistää ne. Nimestä tuli ihan hyvä. Jos minun vanhempani olisivat tehneet näin olisin Aara. Ei paha sekään.

Montako etunimeä sinulla on? Minulla oli kolme, mutta poistin kaksi ensimmäistä, koska aiheuttivat sekaannusta, sillä kutsumanimeni oli kolmantena. Jossaain vaiheessa etunimien määrä rajattiin neljään, koska vanhemmat innostuivat antamaan lapsilleen liudan etunimiä. Jo 1800-luvulla kansanparantaja Abel Koponen nimesi tyttärensä näin: Iia Riia Licina Hilda Hulda Levatiina Amanda Olivia Ceela Concordia Jemna Jekleobeth. Pappi ei suostunut tällaiseen nimeen, mutta Abel kirjoitti nimen muuttokirjaan perheen vaihtaessa paikkakuntaa. 

Ihmisten nimiä annetaan myös koirille, laivoille, lentokoneille, astioille, lehdille (esim. Regina, Eeva, Jaana), siivousväleineille ja ties mille. 

Jos nimi ei aikuisena miellytä, niin onneksi sen saa vaihtaa. Myös monet taitelijanimet vaihdetaan virallisiksi nimiksi. 

Vielä viittomanimistä:
- Viittomakielisiä henkilönimiä kutsutaan henkilöviittomiksi. (...) Viittomanimet ovat usein hyvin kuvailevia eli todellakin kantajansa näköisiä.
Olin aikoinaan hetken töissä viittomakielisissä uutisissa ja sain siellä oman viittoman. Onhan yksi viittoma nopeampi kuin viittoa kirjain kerrallaan. Minun viittomanimeni on Pirteä, jonka osaan viittoa jos joku kysyy.

Kirjassa on mielenkiintoista nimitietoutta, joka houkutteli etsimään lisätietoa myös omasta etunimestäni, joka ei edellenkään ole kovin yleinen. Pirittaa ei sellaisenaan kirjasta löydy. Tiedän kuitenkin, että nimeni on johdettu Pyhästä Birgitasta. Nimeni oli harvinainen (25 nimeä) aina siihen asti kun se laitettiin kalenteriin (en pitänyt). 

Ollessani lapsi oli tapana viettää nimipäiviä, mutta koska minulla ei ollut kalenterinimeä, niin nimipäiviäni vietettiin samana päivänä kuin mm. Pirkkoa. Nimijohdannaisiani ovat Pirjo, Pirkko, Pirita (virolainen muunnos). Suomessa on nyt noin 2600 Pirittaa. Onhan se vähän, kun vertaa esim. Sariin, joita on nyt 31 374 tai Juhaan, joita on yli 62 000.

Pakko oli katsoa myös kirjan tekijät: Marianne noin 25 309 ja Katja noin 18.300.

Mielenkiintoinen matka nimiin, niiden historiaan ja nykyisyyteenkin. Kirjassa käsitellään nimiä (pääasiassa etunimiä) eri kanteilta ja teos on jaettu kahdeksaan isompaan lukuun. 
Kaipaatko apua nimivalintaan? Jos, niin teoksessa on nimiluetteloita, joista voi saada hyvin vinkkejä, kuten esimerkiksi heprealaisia, latinalaisia tai kotoperäsiä naisten ja miesten nimiä.
Plussaa Katja Kouvalaisen kauniista kuvituksesta.

Kirja on myös oiva lahja (vaikkei nimenanto olisikaan ajankohtainen).

Jos etu- tai sukunimesi yleisyys (tai harvinaisuus) kiinnostaa, niin tieto löytyy täältä: Digi- ja väestötietopalvelu Nimipalvelu

Olemme nimettyjä - olemme siis tärkeitä.

P.S. Suomessa on tietyt säännöt nimeä annettaessa. Lopullisen päätöksen tekee Digi-ja väestötietovirasto. Virasto ei voi hylätä etunimeä ilman nimilautakunnan lausuntoa, mutta se voi hyväksyä uusia etunimiä ilman lausuntokäsittelyä.
Vuonna 2022 kielteisen päätöksen sai puolisensataa nimeä, kuten Suudelmitar, Raivomieli, Paperi, Mielivalta, Klapi, Julma-Hurtta, Buddha ja Appelsiinikki. 
Hei haloo, kuka haluaa antaa lapselleen nimeksi Julma-Hurtta tai Puukko Armo! 

Hyväksyttyjä mm. Aamutähti, Häkä, Korppi, Pöly ja Taide. Tuo ensimmäinen voisin olla, mutten kyllä mikään muu noista.

+++++++
Kirjailija
Marianne Kiskola, synt 1972. Asuu Suomessa ja Kreikassa. Kiskola on tehnyt kansainvälisen työuran media-alalla ja yritysjohtajana. Kirjailija on kirjoittanut monipuolisesti elokuvakäsikirjoituksista poliittisiin puheisiin.
Kiskola on toiminut aikuisikänsä tukiaikuis- ja eläinsuojelutoiminnassa. Tunnetko nimesi? on Kiskolan 11.  tietokirja.

Kuvasin kirjailijan Helsingin Kirjamessuilla syksyllä 2022.

+++++
Joensuulainen kuvataiteilija Katja Kouvalainen on erikoistunut muraaleihin ja suurikokoisiin sisustustauluihin.

*******
Ilmestyneet teokset:
Tofukeittokirja (+ Sanna Miettunen) 2005   -   Animalian Kuuluisa Kasviskeittokirja II (+ Kia Herold), julkaistu hyväntekeväisyyskirjana 2005    -   Pikkujätkien keittokirja (+Alex  ja Antrea Kiskola) 2006  -   Hot: chiliä ja muita mauste-elämyksiä (+ Sanna Miettunen) 2006  -   Kasvisruokia Aasiasta: makumuistoja Intiasta ja Kaukoidästä 2007 -   Pikkumimmien keittokirja 2008  -  Papu, porkkana ja hillopulla: kasvisruokaa perheelle  2008  -  Koti: ruokaa koko perheelle 2009 - Toiskan filosofia 2019 - 24 pyhimystä pahan päivän varalle (kuvitus Katja Kouvalainen) 2021

Muiden keittokirjojen paitsi hyväntekeväisyyskirjan valokuvat Pia Inberg.

Linkin kahteen edelliseen tietokirjaan:

24 pyhimystä pahan päivän varalle 

Toiskan filosofia (Toiska on perhekoti)