Marianne Kiskola & Katja Kouvalainen (kuvitus): 24 pyhimystä pahan päivän varalle - tieto

 


Olla oman elämänsä pyhimys - sepä vasta olisikin jotain!

Marianne Kiskola & Katja Kouvalainen: 24 pyhimystä pahan päivän varalle, 168 s. - ilm. 2021 - kansi: Tuija Kuusela - Kirjapaja *********kirja kustantajalta

Mitä tiedät pyhimyksistä? Oma tietämykseni on ainakin aika rajallinen, mutta kirjan luettuani olin viisaampi. Otsikon mukaisesti kirjassa on esitelty kaksikymmentäneljä pyhimystä. 

Ensimmäiset luvut kertovat: Mistä tunnet sä pyhimyksen ja (Melkein) kaikki symbolit johtavat pyhimysten luo. 

Kirja etenee niin. että ensin kerrotaan pyhimyksen elämästä ja siitä miten ihmisestä oli tullut pyhimys. Jokaiselle pyhimykselle on annettu oma symboli tai useampia, jotka voivat olla tavaroita, oikeita tai satueläimiä tai vaikkapa hyönteisiä. Jotkut pyhimykset ovat saaneet myös oman värin, jonka tekijät ovat katsoneet sopivan henkilön luonteeseen. Lopuksi saadaan tietää milloin eri kirkkokunnat juhlistavat ko. pyhimystä. 

Otetaanpa muutama esimerkki ja älä huoli, en aio kertoa jokaisesta kirjan pyhimyksestä.

Oma pyhimykseni voisi nimensä puolesta olla Pyhä Birgitta, joka on ekumenian ja tasa-arvon edelläkävijä ja joka syntyi vuonna 1303 Ruotsissa. Euroopan suojeluspyhimys Pyhä Birgitta on yhtä tunnettu maailmalla kuin Abba. Käsityötaitojensa puolesta Birgitta ei sovi minulle, sillä Birgitta ei ollut hyvä käsityötaidoissa ja minä taas pidän käsitöistä.
Symboli on Pyhän Birgitan risti, joka esiintyy myös Kaleva Korun korusarjassa. Birgittaa juhlitaan 7. lokakuuta.

Agios Fanourios on kadonneiden asioiden löytäjä
-Olipa kateissa kissa, avaimet tai tuleva puoliso, kreikkalainen neuvoo kääntymään Agios Fanourioksen puoleen. (...) Kun Fanourios etsii kadonneita asioita tai viimeistään silloin, kun hän löytää ne, hänelle leivotaan kakku, fanouropita. 

Symboli on tietysti kakku/leipä. Väri on kulta ja ortodoksien juhlapäivä on 27. elokuuta. Kirjassa on myös Marianne Kiskolan resepti ko. kakkuun

Kirjan kannessa on tuskaisten toveri Maria Bartolomea Bagnesi, joka syntyi 1514 Firenzessä. Mariasta tuli vanhempiensa kaltoinkohtelema tytär, joka omista kärsimyksistään huolimatta hoiti toisia. Marian valo ei pelkästään houkutellut ihmisiä - myös eläimiä alkoi saapua, erityisesti kissoja, jotka palvoivat Mariaa. 
Symbolit ovat risti, kissa, piiska ja lilja, joka symboloi kantajansa puhtautta ja mielenrauhaa. Mariaa juhlitaan 28. toukokuuta.

Yksi tunnetuimmista pyhimyksistä lienee Arkkienkeli Mikael, arkielämän die hard-tyyppi.
- Mikaelin ehkä kovin uroteko on ollut laittaa paholainen kuumaan paikkaan pysyvästi jäähylle. Ei siis ihme, että arkkienkeli Mikaelin linja lienee hätäkeskuksen numeron 112 jälkeen ruuhkaisin.

Mikael on poliisien, palomiesten, ambulanssikuskien, ensihoitajien ja ruokakauppiaiden suojeluspyhimys. Mikaelista löytyy myös runsaasti mainintoja Raamatusta.

Symboleja ovat vaaka (oikeudenmukaisuus) ja miekka, joka symboloi valtaa, vapautta ja oikeudenmukaisuutta. Mikaeliin yhdistetään myös kurki, joka edustaa oikeudenmukaisuuden vaalimisen edellyttämää valppautta.

Mikkelin kaupunki on saanut nimensä tältä pyhimykseltä. Suomen luterialainen kirkko viettää Mikkelin päivää 29. syyskuuta tai jos päivä on arki, niin seuraavana sunnuntaina. 

Yksi uusimmista pyhimyksistä on italialainen internetin suojeluspyhimys Carlo Acutis (1991 - 2006).
Carlo oli tietokonenero, joka halusi hyödyntää taitojaan paikallisen kirkon hyväksi sekä levittää netin avulla pyhyyden ilosanomaa. Nuoresta iästään huolimatta Carlolla oli suuri sydän, sillä poika teki vapaaehtoistyötä köyhien parissa, osti taskurahoillaan makuupusseja kodittomille ja vei heille lämmintä juotavaa.
Carlo kuoli leukemiaan vuonna 2006. Carlo julistettiin autuaaksi 10. lokakuuta 2020.
Carlo ennakoi kirkon siirtymistä enemmän internettiin ja näin on käynytkin, sillä esim. Paavi Franciscuksen twittertilillä on 50 miljoonaa seuraajaa.

Tällä hetkellä ajankohtainen pyhimys on uhkapelureiden ja aarteidenetsijöiden pyhimys Pyhä Corona.
- Jo aikoja sitten unohduksiin painunut pyhä Corona nostettiin uuteen kukoistukseen Covid19-pandemian alkaessa moukaroida maailmaa. Corona kiiruhdettiin keväällä 2019 kruunaamaan nimensä mukaisesti kulkutautien pyhimykseksi. (....) Ennen pandemiaa pyhästä Coronasta ei pahemmin puhuttu. 

Corona lienee elänyt 100-luvulla Syyriassa. Tarina kertoo Coronan julmasta kuolemasta tämän tullessa rukoilemaan erään teini-ikäisen puolesta. Coronan sanottiin kuolleen uskonsa puolesta.
Symboleja ovat köysi ja palmu. Katolinen kirkko juhlii Coronaa 14. toukokuuta ja ortodoksinen kirkko 11. marraskuuta.

Pyhään Coronaan on hyvä lopettaa pyhimysten lyhyet kuvailut. Kannattaa itse perehtyä lisää jos aihe kiinnostaa. Kirjasta oppii myös värien eri merkityksistä, esim. valkoisesta, joka on puhtauden väri. Se edustaa seksuaalista koskemattomuutta  ja siveellisyyttä, täydellisyyttä ja synnittömyyttä: vauvan valkoinen kastepuku, morsiamen valkoinen hääpuku. Taiteessa ja kertomuksissa lumi ja villa ovat valkoisen symboleita. Kaukoidässä valkoinen on vastakohta valolle ja ilolle - se on kuoleman ja murheen väri. Meilläkin vainaja peitetään valkoisella lakanalla, mikä kuvastaa toiveita ylösnousemuksesta.
Entä mitä kuvastavat mm. musta, vihreä tai punainen?

Lopussa kerrotaan vielä: Kuinka keskustella pyhimysten kanssa. Hiljentymällä, sytyttämällä kynttilä tai käyttämällä rukoushelmiä, joilla on pitkät kristilliset perinteet. Rukoushelmien lisäksi voi apuna käyttää rukousnauhaa tai sen kevyempää versiota: komboloita eli "huolihelmiä". Kreikassa näkee miesten usein pyörittelevän sormissaan tällaista lyhyttä "helminauhaa". Kreikan kävijät tietävät, että stressileluina käytettäviä halpoja "huolihelmiä" voi ostaa muutamalla eurolla lähes jokaisesta matkamuistomyymälästä. Hienompien nauhojen helmet ovat luuta, hopeaa tai merkipihkaa.
Ja
Kuinka tulla pyhimykseksi. Viimeisimpään lukuun on kirjattu seitsemän kohdan lista. Huumorilla tehty - totta kai. 

Teoksen alussa tekijät kertovat miksi olivat innostuneet aiheesta. Kiskola kertoo, että maailmalla asuessaan ja matkustaessaan vastaan tuli usein lempeäkatseinen Maria, jolle oli helppo jutella. Pikkuhiljaa kirjailijan kodin seinille ilmestyi Maria monin kasvoin: kuubalainen musta madonna, italialainen renesanssikaunotar jne. 
Katja Kouvalainen taiteilijana puolestaan tutki mielellään ikonimaalauksen pitkää historiaa ja vaikuttui ikonien pyhyydestä ja lohtua tuovasta voimasta. Kouvalainen kuvitti kirjan pyhimykset nykyaikaan ja hienosti sen tekikin. Kiitos kauniista kuvista! 

Ohessa malliksi kirjasta kaksi Katja Kouvalaisen upeata kuvaa, joista ylempi Agious Fanourious, jonka elämään kakut liittyivät. Alemmassa kuvassa on vastarannan kiiskien kaitsija Ávilan Teresa (synt. 1515). Teresassa on ärhäkkää tahdonvoimaa ja elämänliekkiä, jotka näkyvät hyvin Kouvalaisen kuvassa.

Marianne Kiskola sanoo myös, että vaikka tekstit on kirjoitettu lähdeteosten ympäröimänä, siellä täällä on otettu pieniä vapauksia pyhimysten tehtävänmäärittelyssä tai jopa itse pyhimysroolin suhteen.
(Lähdeteoksia on kirjan lopussa parin sivun verran.)

Lukijalle tämä tarkoittaa helppolukuisuutta ja hieman huumoria. Kirja on piristävä ja lämminhenkinen sukellus pyhimysten maailmaan. Voisiko joku kahdestakymmenestäneljästä pyhimyksestä puhutella lukijan sydäntä? Tätä tekijät toivovat, mutta samalla lohduttavat. Jollei omaa pyhimystä löydy, niin ei kannata luopua toivosta. Maailma on täynnä pyhimyksiä, joista löytää omansa. 

Voisiko siis olla, että pyhimyksiä tarvitaan ajassamme enemmän kuin koskaan? Heitä tarvitaan muistuttamaan meitä siitä, mistä ihmisyydessä loppujen lopuksi on kyse. Meillä on supervoima, jota koneella ei ole - ja jota parhainkaan tekoäly ei opi. Meillä on sydän.

+++++++

Kirjailija
Marianne Kiskola, synt 1972 on tehnyt kansainvälisen työuran media-alalla ja yritysjohtajana. Kirjailija on kirjoittanut monipuolisesti elokuvakäsikirjoituksista poliittisiin puheisiin.
Kiskola on toiminut aikuisikänsä tukiaikuis- ja eläinsuojelutoiminnassa. 24 pyhimystä pahan päivän varalle on Kiskolan kymmenes tietokirja.

Kuvasin kirjailijan Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2021.

Joensuuulainen kuvataiteilija
Katja Kouvalainen on erikoistunut muraaleihin ja suurikokoisiin sisustustauluihin.

*******
Ilmestyneet teokset:
Tofukeittokirja (+ Sanna Miettunen) 2005   -   Animalian Kuuluisa Kasviskeittokirja II (+ Kia Herold), julkaistu hyväntekeväisyyskirjana 2005    -   Pikkujätkien keittokirja (+Alex  ja Antrea Kiskola) 2006  -   Hot: chiliä ja muita mauste-elämyksiä (+ Sanna Miettunen) 2006  -   Kasvisruokia Aasiasta: makumuistoja Intiasta ja Kaukoidästä 2007 -   Pikkumimmien keittokirja 2008  -  Papu, porkkana ja hillopulla: kasvisruokaa perheelle  2008  -  Koti: ruokaa koko perheelle 2009 - Toiskan filosofia 2019 - 24 pyhimystä pahan päivän varalle (kuvitus Katja Kouvalainen) 2021

Muiden keittokirjojen paitsi hyväntekeväisyyskirjan valokuvat Pia Inberg.

Linkki edelliseen tietokirjaan: Toiskan filosofia


Kommentit

  1. Onpas veikeä idea tällä kirjalla! Pyhimykset ovat meidän luterilaisessa yhteiskunnassamme aika tuntemattomia. Voisin ehkä lukea tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, vain 168 sivua ja mainiosti kirjoitettua tekstiä. Voi lukea vaikka osissa, pyhimys kerrallaan.

      Poista
  2. Hmm, kiinnostaisi tutustua vaikka tietysti aina mietityttää kun kirjailijaa en tiedä niin mitenköhän se käsittely on onnistunut (pyhimyksetkin kuitenkin ovat osa laajempaa teologis-kulttuurista yhteyttä ja niiden siitä irrottaminen on aina hankalaa ja vaarallista).
    Mutjoo, kiinnostaa, ja tuo kuvitus erityisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos luet, niin olisi mielenkiintoista tietää mitä pidit.

      Poista

Lähetä kommentti